Avainsana: dracula

Onko päässäni vikaa ja synttäriarvonnan voittaja

Onko päässäni vikaa ja synttäriarvonnan voittaja

Kävimme tällä viikolla mieheni kanssa keskustelun,  jossa kerroin taas nähneeni painajaisia. Ei mikään uusi juttu miehelleni kuulla, sillä näistä joka viikkoisista painajaisista olen kertonut miehelleni jo 19-vuoden ajan ja kaikkein ne sairaimmat unet on pakko avata omalle rakkaalle, jotta saan mielelle helpotusta. 

Mies heti tuumi, että koska katson niin sairaita sarjoja ja elokuvia koko ajan, niin painajaiset johtuu siitä tai ainakin lisäävät niitä. Uskon kyllä, että nämä zombie, vampyyri, scifisarjat lisäävät painajaisia tai ainakin tukevat yön pikkutunneilla tapahtuvaa ajatuksenjuoksua, mutta olen kyllä aina nähnyt painajaisia.

Hyvä uni on ns. poikkeus ja pääsääntöisesti näen joka yö painajaisia. Viime yönä esimerkiksi Lucifer päätti ilmestyä ja olenkin jo pienestä asti pelännyt pirua, jonka luulin asuvani sänkyni alla. Tuo uni saattaa johtua siitä, että katsoin eilen Sabrina teininoidan päätösjakson ja itse pääpahalainen aika urakalla hillui kyseisessä osassa. Muutama päivä sitten etuhampaani heiluivat ja irtosivat, mistähän siinäkin oli kyse taustalla. 

En luonnollisesti pienenä katsonut kauhuelokuvia, eikä perheemme ole uskonnollinen, niin mistä se itse piru sinne sängyn alle tuli loikoilemaan. Olen välillä miettinyt onko aivojeni kemioissa jotain vinksallaan vai olenko niin herkkä, että aistin erilaiset vivahteet ja reagoin kaikkeen herkästi ja tämä herkkyys purkautuu öisin painajaisten muodossa. 

En aidosti tiedä mikä on muna ja mikä kana tässä asiassa, kenties on alttius painajaisiin ja joita vielä tuen katsomalla jatkuvalla syötöllä varsin kauhupitoisia sarjoja. Noh miksi ruokin mieltäni tälläisillä sarjoilla ja miksi ne ovat niin kiehtovia. 

Tätäkin olen pohtinut ja tulee mieleen eräs lapsena tekemäni juttu. Kun olin iltaisin sängyssä ja sänkyni vieressä oleva seinä talvisin oli varsin kylmä. Ne Töölön vanhat kerrostalot. Ujutin aina jalkani lämpimän peiton alta kylmää seinää vasten ja pidin jalkaa siinä hetken ja kuvitellen olevani jollain antarktisella alueella eksyneenä tai milloin missäkin talvisessa metsässä suurinpiirtein susien ympäröimänä. 

Tämän jälkeen siirsin jalkani takaisin peiton alle lämpimään ja turvaan ajatellen, että  nyt pelastaudun milloin miltäkin jääkausiseikkailulta. Siihen oli hyvä nukahtaa. Tätä muistellessa oivalsin, että apokalyptiset sarjat ovat jatkoa lapsuuteni mielikuvitusmaailman unirituaaleihin. 

Kun illalla ennen nukkumaanmenoa katselen maailmanlopun sarjoja, joissa ihmiset käyvät esimerkiksi Walking Deadin tyyliin raastavia henkiinjäämistaisteluja ja aina päästen hetkellisesti turvaan jonnekin turvapesään. Voin näitä sarjoja katselemalla konkreettisesti tuntea siellä lämpimän peiton alla ja oman rakkaan vieressä, että miten onnekas olen ja miten minulla täällä lämpöisessä kotipesässä on kaikki hyvin, olen turvassa.

Siltikin yön pikkutunneilla suden hetkinä herätessäni painajaisiin mietin, mitä jos maailmanloppu tulee sittenkin. Elämän hauraus, maailman meno ja maapallon kohtelu ovat asioita, jotka ahdistavat mieltä väkisinkin. Ehkä näiden sarjojen kautta sitä saa vertauskohtaa omalle arjen ahdistukselle, että asiat voisivat olla vielä huonomminkin. Toisaalta miksi olen käyttänyt tätä metodia jo lapsesta saakka. 

Siihenkin löysin vastauksen, olen isovanhempien kasvattama ja olen kuullut suorilta käsin paljon sotajuttuja. Kotonamme oli myös kylmän sodan aikana pelastautumispakkaus mahdollisen sodan varalle, purkkiruokaa, joditabletteja jne. Täysin ymmärrettävää kahdelle sodan kauhut läpikäyneelle. 

Oma sukupolvi taasen ei ole kokenut sotaa ja ajoittain mietin, että olemmeko liikaa tuudittautuneet turvallisuuden tunteeseen, ettei sotaa enää tule. Huomaan miettiväni näitä sarjoja katsellessa, että mitä jos… 

Huomaan myös näistä sarjoista poimivani ne ihmisen suurimmat onnen lähteet ja selviytymisen kohteet, perhe, ruoka ja turvapaikka ja taas voi hetkeksi huokaista katsellessa näitä maailmanlopun sarjoja, että päähenkilöt ovat hetken turvassa ja heillä on hallussa ja hyppysissä kaikki oleellinen, kaikki se mitä ihminen tarvitsee. 

Olemme onnekkaita ja elämme yltäkylläisyyden keskellä, mutta mitäs jos, onnen lähteet olisivatkin yhtäkkiä perheen selviytyminen, ruoan saaminen ja turvapaikan löytäminen. Joten ehkä nämä sarjat osittain myös pitävät kiitollisena siitä kaikesta mitä minulla tällä hetkellä on. 

Sillä kaikellahan on tarkoitus, myös miksi katsoa koko ajan vain kyseisiä sarjoja, jotainhan ne antavat ja niiden katsominen saattaa viestittää. Paluuta siihen lapsuuden tunteesen kylmää seinää vasten ja tuolloin pelastautumista lämpimän peiton alle turvaan, kylmän sodan peloilta suojaan. 

Minustakin voisi olla loogisempaa katsella vaikka kevyttä hömppää tai nauttia vain pukudraamoista, joista myös toissijaisena pidän kyllä kovasti, mutta ne ovat katsellessa silkkaa viihdettä, eivätkä herätä kiitollisuuden tunteita siitä, että miten hyvä elämä länsimaalaisena täällä Suomessa kuitenkin loppupeleissä on. Niin tai ehkä sitten vaan olen  yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti vähän hullu.

Miten siellä, löytyykö samaistusmispintaa tai analysointia siihen, miksi luet tietynlaisia kirjoja tai nautit tietynlaisista elokuvista. Mitkä ovat sinun lempisarjoja, leffoja tai kirjoja ja mitä et missään nimessä katsoisi tai lukisi. 
Niin ja vinkkinä Netflixin uusi ”Black Summer-sarja”, ai että on taas hyvä ja samalla ahdistava. Myös leffaa ”The Silence” olen odottanut tässä jo aika tovin, tänään illalla nautitaan tietty se ja sitten laitetaan kodin ovet visusti lukkoon ja mennään peiton alle turvaan. 

Sitten vielä siihen blogin 5-vuotissynttäriarvonnan voittajaan. Voittaja on Leenalii ja onnea kovasti Leenalii ja laitatko minulle yhteystietosi tiia68@gmail.com, niin paketti lähtee ensi viikolla matkaan. Kiitos kaikille muillekin osallistujille kovasti. 🙂 


Ohessa vielä kuvassa hieman Disney Villains kauhumaailmaa, sillä kyllähän lapsena mm. Pahatar ja Cruella olivat hirveimmät tyypit ikinä!


Iloista ja painajaisvapaata perjantaita kaikille. <3

Onnea viisivuotiaille blogillesi. Tämä on blogi, jonka tekstit luen aina alusta loppuun. Myös se, että vastaat meille kommentoijille osoittaa, että välität meistä.
Mukavaa alkavaa viikkoa.
Mukana kahdella arvalla.
>Leenalii