Avainsana: eläin

Eläimellistä menoa ja kissapikkareita!

Eläimellistä menoa ja kissapikkareita!

Yöpukuepisodin jälkeen on kiirusta pukannut, mutta mukavaa sellaista. Eilen olin Tallinna Desing blogimatkalla Virossa ja sieltähän bongasin alempana olevan kuvan hurmaavat kissakalsongit. Ovat kyllä somia, mutta eittämättä hieman kaksimielisiä tai sitten mieleni harhailee kaksimielisillä poluilla tällä kertaa. 

Aika hurjan aikaisin Porvoosta joutuu lähtemään reissuun ja jo 4:30 oli herätys. Aikaisessa herätyksessä on kyllä jotain todella positiivista, sillä auton sai parkkiin Itäkeskuksen metroaseman pääkallopaikalle, tuli vallan luxusfiilis. 

Tuliaisiksi en tuonut kissakalsareita vaan Seitsemän pientä kääpiötä talouspaperia ja Virolaista Lavas leipää, joka on älyttömän hyvää paahdettuna. Taas joutui miettiä Suomea maana, miksi täällä ei myydä Disney talouspaperia, ei hajustettua kielon tuoksuista vessapaperia, ei mitään kekseliästä ja erikoista huushollipaperin saralla. Siksi zekkaan ulkomailla aina vessapaperiosastot. Kuulostaa hieman koomiselta. Kuka myöntää tuoneensa ulkomailta vessapaperia tuomisina kotiin. 🙂

Samppa koira pääsi sukulaisensa Aina koiran kanssa mökille temmeltämään ja pakko taas tuota ylintä Ainan kuvaa katsellessa todeta, ettei suloisempaa koiran nassua olemassakaan. 🙂


Perjantai aamusella ehdin  käydä Etu-Töölössä joogakoulu Shantissa tekemässä hengitysharjoituksia  ja kuulemassa philosophyn uudesta take a deep breath kasvovoiteesta. Syvään henkeä pitikin vetää ajellessa autolla paikalle. 

Kenen navigaattorin äänenä toimii kirkonkellojen ääni ja joka toinen kerta kun navigoi ja joka toinen kerta naisen ääni? Kirkonkellot on aivan mahdoton navigointiääni, sillä kilkattaa jokaisen lähestyvän sadan metrin kohdalla alkaen 500metristä. Millä ilveellä pitäisi tietää katsomatta ruutua, mitä kukin kilkatus tarkoittaa, sehän voi tarkoittaa ihan mitä vaan. 

On puhuvassa navigaattorissakin yksi ongelma. Vaikka nainen on hyvä tekemään monia asioita yhtä aikaa, niin navigaattorin todetessa, ”jatka koilliseen tai luoteeseen”, menee jo pasmat sekaisin, sillä suuntavaistoni on nollan luokkaa. 

Niin Töölön lapsi kun olenkin, niin 20min surffailin autolla edes takaisin, kun kirkonkellot kilkatti jokaiselle yksisuuntaiselle kääntymään. Voin myös kertoa, että Porvoosta asti aamukahvin juoneena, on aika armoton kupla otsassa yli tunnin ajon jälkeen. Huhu. 
Hengitysharjoituksista huolimatta, on ollut eläimellistä menoa, mutta kaikesta olen tuuminut, että ihan parhaita juttuja on elämykselliset asiat ja jos niihin mahtuu vielä pientä säätöä, niin sittenhän elämykset ovat vielä huumorilla kuorrutetut. 

Terkkuja laivalta, tytöt tuhisee jo tuossa vieressä. Huomenna menemme tutustumaan lapsiystävällisiin paikkoihin Tukholmassa, joista yhteenkään paikkaan ei ole sisäänpääsymaksua. Eli teitäkin monia Tukhoman matkailijoita varmasti kiinnostaa vinkit sillä saralla. Omalla kohdalla ainakin Tukholman keskusta on niin tahkottu, että kiva saada uusia virikkeitä. 

Tuotko sinä vessapaperia ulkomailta tuliaisiksi ja mikä olisi sinun unelmien vessapaperi, olisiko se joku kuvio, väri tai jopa tuoksu tai kaikki yhdessä? Jos käytät google mapsia navigaattorina, kilkattaako sinulla kirkonkellot äänenä, joka toinen kerta navigoidessa tai ylipäänsä ikinä?

Hilpeää viikonloppua kaikille!