Onni on viisi palaa kakkua!
Jepulis, kirjoitin aiemmassa postauksessa, että olen ollut turkasen väsynyt viime aikoina. Koska meidän Onnikissa papparainen on alkanut säätämään pitkin öitä. Ulos, sisään, ruokaa, haluan tuijottaa sinua muuten vaan, ei mulla mitään asiaa ole, mutta kuitenkin voisit olla hereillä, koska minäkin olen.
Tätä viikkoa on aivan armottomasti piristänyt auringon näkeminen, muutoin olisi noin 13t yöunet kolmen vuorokauden aikana saaneet järjiltään.
Sitten tapahtui myös sellainen minimaalisen pieni, mutta valtavan ISO juttu. Vastaisku ankeudelle blogin Jenny kirjoitti tiistaina aamuisen Instakuvani alle viestin, ”mitähän mahtavaa tänäänkin tapahtuu”. Jenny on niin mieletön tyyppi, itse valo suorastaan, kun hänet kasvotusten kohtaa, puhumattakaan Jennyn upeasta blogista. Joten jäin oikein odottamaan, että tapahtuisiko tänään jotain, kuten Jenny hieman uumoili.
No tapahuipa hyvinkin. Ostin neljä palaa lempikakkuani Ellen Svinhufvudin kakkua Porvoon kakkuparatiisista Cafe Cabriolesta. Itse kakkulaatikon avasin vasta seuraavana päivänä, jolloin olin vielä väsyneempi, kiitos Onnikissan.
Mitä silmäni sitten näkivätkään, neljän kakkupalan sijaan laatikossani olikin viisi kakkupalaa! Tiedättekö mitä, tiesin heti, ettei kyseessä ole sattuma tai vahinko. Vaan se oli kakkuparatiisin miehen pyyteetön teko. Sen verran paljon satuin hölöttämään kyseisestä kakusta, miten se on mummini ja koko sukuni lempikakku kautta aikojen.
Miten jyrsin kyseistä kakkua suurella autuudella jo lapsena, kokien saaneeni palan taivasta. Miten surullinen olin, kun tuolloin iso Stockmann jätti, Sans Rival kakkuversiollaan kaatoi ikivanhan perheyrityksen Stellan, koska lopetti alkuperäisen Ellen Svinhufvudin kakun myynnin ja paikkasi kakun omalla epäkelvolla kakullaan. Boikotoin Stockmannin kakkua ilman muuta, vaikka noin muutoin Stockmann on ihan yes ja ei tainneet etukäteen ymmärtää, mitä menivät tekemään.
Paljon tuli kuitenkin Cafe Cabriolessa juteltua kakun tiimoilta syntyjä ja syviä, joten kenties siksi kakkulaatikossani saattoi olla tuo ylimääräinen kakkunen, tuomaan herkullista iloa vielä silloinkin, kun kaikki ne neljä palaa olisi jo syöty.
Eli ei edes se kakku, vaan se viidennen palan ihme eli yhden ihmisen halu ilahduttaa toista, tälläistä kakkuihmistä. <3
Onko Ellen Svinhufvudin kakku sinun mieleen ja mikä olisi sellainen pieni tai iso pyyteetön ihmeteko toiselta, joka on jäänyt mieleen? Ihanaa iltaa kaikille, elämä on ihmeitä täynnä, kun katsoo sitä kolikon oikeaa puolta.
