Etiäisiä onko niitä, nyt menee scifiksi, sillä olen kokenut niitä, ehkä…
Etiäiset, kutkuttava aihealue johon järki ei usko, mutta toivo elämän ihmeellisyyksistä haluaa uskoa. Jos etiäiset ovat totta, kaikki on totta, myös avaruusoliot, joihin tämä scifihöperö luonnollisesti haluaa uskoa. Tai no mehän olemme avaruusolioita mekin, eikös maapallo asu avaruudessa. No ei mutta siihen oikeaan aiheeseen eli etiäisiin.
Kahdesti elämäni aikana olen saanut etiäisen ja koska olen 47-vuotias on suorastaan pakko suhteuttaa matemaattisesti vuodet, kuukaudet ja päivät numeroon kaksi ja todeta, silkkaa sattumaa kaikki… Mutta mitä jos ei olekaan?
Oikeastaan kolme kertaakin olen kohdannut etiäisen ja tiedä vaikka tuhat kertaa, mutta en vain ole osannut kuunnella? Ensimmäinen ei tavallaan ollut etiäinen lainkaan, mutta koska kokemus oli niin omalaatuinen täräytänpä sen ensialkuun tässä.
Olin 17-vuotiaana kiertämässä Eurooppaa silloisen poikaystäväni autolla kolmen viikon ajan. Eräänä yönä matkattiin yötä myöten ja minä nukuin, kunnes heräsin kauhun tunteeseen jossain ranskalaisessa pikkukylässä klo 4:n tienoilla, niin, niin se suden hetkikin. Herättyäni kylässä alkoi kirkon kellot soimaan ja se tuntui hiuksia nostattavan pelottavalta. Mielikuvissani näin mielessäni, että kyseessä oli jonkinlainen rituaalimenoin varustettu epäkirkko ja me kirkon seuraavat uhraukset epäjumalalle.. Sanoin, että ”nasta lautaan nyt, tänne kylään emme jää” ja enpä ole päätöstä katunut. Jos joku tietää miksi kirkon kelloja soitetaan myös yöllä, kyseessä kesäaika, mikä juhla voisi olla sellainen, että yöllisiä kirkonmenoja järjestetään moiseen aikaan, niin voisin saada tuohon ihon kananlihalle vieläkin kipeyttävään muistoon taltutuksen.
No sitten oikeaan etiäiseen, joka tuli unessa. Asuimme Latviassa ja mieheni oli purjehdusmatkalla Kroatiassa. Heräsin 3:lta yöllä hiestä märkänä, olin nähnyt unen hukkuvasta miehestäni. Yritin yöllä soittaa miehelle (paniikki iski) enkä saanut kiinni. Aamulla uskalsin häiritä soittaa miehen työkaverin puhelimeen ja sain mieheni kiinni. Mieheni oli palannut syömingeiltään purjeveneeseen nukkumaan ja laiturin narut olivat kietoutuneet mieheni jalkaan kiinni (nyt on vakavaa juttua, kun puhutaan miehestä eikä ukkelista;) ja oli plompsahtanut mereen. Vaatteet painoivat niin paljon ettei omin avuin päässyt ylös, vaan naapurilaiturin porukka auttoi kuivalle maalle. Kyseinen tapahtuma tapahtui samaan kellonaikaan, kuin painajaiseni.
Niin onko miehelläni ja minulla jokin avaruudellisen vahva yhteys, että toinen pystyy lähettämään mieleeni hätäsignaaleja vai oliko kyseessä etiäinen tai silkkaa sattumaa? Vahvaan yhteyteen olisi mukavaa uskoa, sydän sydän sydän.
Kolmas tapaus tapahtui pari vuotta sitten ajaessamme mieheni kanssa peräkanaa ostoskeskus Jumbosta kotiin. Mieheni sanoi käyvänsä vielä tankkaamassa auton. Kääntyessäni Porvoon moottoritielle silmieni eteen näyttäytyi vahva kuva omasta autostani lytyssä hirvikolarionnettomuuden aiheuttamana ja noh kamalaa kuvailla verinen minä siellä sisällä. Lisäksi näkyyn (aivojen häiriötilan aiheuttaman kuvan pelkotilan jälkireaktio järkeistettynä) näin kuvassa mieheni saapuvan onnettomuuspaikalle.
Säikähdin näkyä erittäin paljon, oikeastaan heräsin ja pysyin valppaana koko kotimatkan ajan. Siihen loppui radiokanavilla surffailu ja pieni ylinopeus. Kuinka ollakaan ”etiäinen” ”sattuma” pelasti henkeni, sillä Porvoon motarin ainoassa kohdassa, jossa ei ole hirviaitaa (miksi ei ole, vaan kauheasti puita, joiden takaa ei näy mitään) tiellä seisoi iso uroshirvi isoine sarvineen ja jouduin äkkijarruttamaan autoni.
Kaikkiin näihin kokemuksiin/etiäisiin on liittynyt vahva tunne, nimittäin pelko. Olen miettinyt kaikilta kanteilta asiaa, lähettääkö suojelusenkeli tai alieni minulle ennenäkyjä, kunhan minä vain ymmärrän niitä kuunnella vai onko kyse silkasta sattumasta, sillä sattumiakin tapahtuu ja mieli on siitä kummallinen, että haluaa lohduttaa itseään jollain suuremmalla voimalla.
Lopputulemaan en ole päässyt, riippuu päivästä onko tunne vai järkipäivä, tunnepäivänä etiäisiä tietenkin, järkipäivinä tilastollista sattumaa?
Mitä te olette mieltä, onko etiäisiä olemassa vai onko kaikessa kyseessä vain sattuma? Näettekö te etiäisiä, olisin erittäin kiitollinen jos niistä saisin enemmän kuulla.
Mukavaa keskiviikkoa ja muistakaa kuunnella itseänne, ainakin ituitio on todistetusti vahva voima. 😉
