Epäoikeudenmukainen käytös ja negatiivisuus!
Eilen sai varsin pieni episodi ruokakaupassa kyttyyntymään ja aivan varmasti koko tapaus dramatisoitui pääni sisällä isommaksi, kuin koskaan tulisi hölmölle käytökselle tilaa antaa, sillä olin itse lopenväsynyt.
Olin eilen isosti ruokaostoksilla eli kaapit kumisivat tyhjyyttään. Edessäni oleva nainen oli maanantain kunniaksi suuresti ostoksilla myöskin. Lappasin puolet kärryni läjästä liukuhihnalle ja huomasin että olin unhoittanut ukkoni tonnikalat. Juoksin niitä hakemaan ja palatessani edellinen asiakas vasta maksoi ostoksiaan ja yhtäkään minun tuotetta ei ollut kassan läpi vielä mennyt. Tästä huolimatta oikealta tupsahti vihastunut nainen, joka vahvalla äänenpainolla puuskahti minulle ”aijaahah” ja mulkoili erittäin vihaisesti. Koska ei väsyneenä hymyilyttänyt pätkääkään vastasin vain, että näet varmaan, että minun ostokseni ovat tuossa liukuhihnalla ja kävin hakemassa vain unohtamani tonnikalat. Nainen jatkoi vihaisena katsomistaan ja hänen miehensä vastasi sovittelevasti, ”eihän tällä nyt ole väliä.”
Mitä tuo nainen olisi minun toivonut tekevän, poistamaan kahden Ikea säkillisen verran ostoksiani liukuhihnalta, vai luuliko minun kiilanneen, olihan siinä kärryt ja ostokset kuitenkin todistamassa paikalla oloani, vaikka olinkin tonnikalojen hakureissulla.
 |
| Kunhan täällä pohdiskella pähkäilen… |
Tunsin kyseisen naisen pahastuneen katseen koko ruoka-aineiden pakkaamisen ajan. Pakkaamisessa olen muuten erittäin vikkelä, sillä viskaan ruuat Ikea kassiin. Hävetti kyseisen naisen miehen puolesta, miestäkin vaikutti hävettävän… Tilanne oli kiusallinen, enkä minä sitä omalta osaltaan lainkaan auttanut, ei vaan huvittanut. Olin siis naisen kaltainen ”moukka” minäkin.
Laittoi vaan miettimään näitä tilanteita, että ei ole ihme, että riitoja, sotia ja avioeroja syntyy, sillä ihmiset osaavat olla kyllä kovin kenkkuja ja itsekään ei jaksa aina olla positiviinen, vaan tekee mieli kenkkuilla takaisin. Etenkin kun on nuorempana ujouttaan tullut nieltyä niin paljon, että nyt on fiilis, että hitsinpimpula, minähän en niele enää yhtikäs mitään!
Jäin miettimään ajaessani kotiin, naisen selkeää tyytymättömyyttä elämään, miehen selvää sovittelijan osapuolta, alistuneisuutta. Jäin myös miettimään omaa tyhmää ylpeyttäni, jäin itse kiinni pahastumisen tunteeseen, enkä halunnut sovitella, en edes katsoa miestä silmiin ja pahoitella.
Olin eilen lopen uupunut I Love me messujen pauhusta ja valmis sotaan vaikka kenenkä kanssa, jos joku minulle ryttyilisi. Se ero minussa ja kyseisessä naisessa kuitenkin on, ei ole tapana vieraille ihmisille äyskiä maailmalla ilmoille ja purkaa omaa tyytymättömyyttä, väsymystä tai mitä lie. Sellainen käytös on aina epäreilua!
 |
| Uskalla olla ”sinä”, kunhan et ole Kenkkutiia. 😉 |
Mietin myös niitä ilkeähköjä anonyymien kommentteja joita satunnaisesti tulee, jos halutaan antaa rakentavaa palautetta, miksi se annetaan niin negatiivisella tavalla, mistä kaikki tuo vihaisuus kumpuaa? Selväähän se toki on, että ihmisen omista huonoista fiiliksistä kaikki lähtee, mutta miksi jotkut ihmiset kokevat oikeudekseen levittää ympärilleen tuota ilkeyden-ja negatiivisuuden surusanomaa, siihen en ole vaan saanut selvyyttä, vaikka olen kuinka asiaa pohtinut.
Oletteko te joutuneet pienesti tai isosti epäreiluuden kynsiin, haluaisitteko jakaa kokemuksia tai olisiko jollain vastaväittämä, että minä olin tyhmä, kun menin hakemaan kesken kaiken ne tonnikalat?
 |
| Näissä tunnelmissa... |
Iloista tiistaita joka tapauksessa, tänään ei väsytä vaan on vallan mainio päivä!
