Avainsana: erillisetmakuuhuoneet

Yhteiset vai erilliset makuuhuoneet?

Yhteiset vai erilliset makuuhuoneet?

Sissus sessus sentään, kun sitä välillä voikin nukkua huonosti ja vallan tuon oman rakkaan vuoksi. Vai olisiko tämä liitännäinen ja aiemmin kirjoittamaani postaukseen Ärsyttävää ihmistä ärsyttää kaikki!

Eilen aamulla tuumin, että ooh tuleepa tänään aurinkoinen päivä noin pauttiarallaa 5:30 aamulla, mutta se olikin aikaisin herännyt ukkeli, joka katseli ilman plussalasejaan älyluuriaan noin metrin päästä. Sama meno oli alkanut jo edellisenä iltana, jolloin padin vilke ja valo säihkyi ja heijasteli koko ajan verkkokalvoille! 


Sitten on kuorsausefektit, jotka on aivan oma luku sinänsä. Juu ja mitkään tennispallot selässä ei auta, nukkuu kiltisti kyljellään, mutta rohisee niin maar himpulan paljon, etenkin jos nuhaa, stressiä, vähät yöunet takana, ei ulkoilua, syönyt raskaasti, ottanut oluen, mieltä painaa jokin tai sitten ihan muuten vaan. 


Nooh välillä kuorsaan minäkin ja ukkelia ei häiritse lainkaan minun aiheuttamat rohinat ja Netflixin heijastukset yön pikkutunneilla, silloin kun uni ei tule silmään tai suden hetki valvottaa..


Eli päätelmä, omat makuuhuoneet!

Sitten on toisen lämmin selkä, siihen painautuminen, toisen turvallisen hengityksen kuuleminen, se tunne ettei tarvitse olla yksin sinä suden hetkenä tai kun pelottaa, ahdistaa, valvotuttaa, on närästystä, mielen vaivoja, ruumiin vaivoja, kuuhullutta ja niin edelleen… Toisen vieressä nukkuminen myös lisää läheisyyden tunnetta. 


Eli yhteinen makuuhuone!

Myönnän, että harjoitan kumpaakin. Painaudun mielelläni mieheni selkää vasten illalla unta odottamaan. Mutta jos mies rohisee painun soffalle tai vierashuoneeseen… Voin myös yöllä ravata ees ja taas, jos vierashuoneessa näen painajaisia ja kaipaan turvaa, palaan ukkelin viereen takaisin. Eli paljon on happeninkiä öisin ja olo on välillä, kuin nukkuneen rukous.


Asiaan liittyy paljon tunteita, erilliset makuuhuoneet voivat edustaa vapaasti ajattelevaa vahvaa parisuhdetta, jossa jatkuva kainalokkain muhistelu ei ole se juttu. Tai sitten erilliset makuuhuoneet voivat olla avioliiton intiimin alueen loppu ja parisuhteen ystävyyden alku tai näin sitä ainakin orientoidutaan helposti ajattelemaan. 

Aivan sama minulle, jos parisuhde toimii ja molemmat nukkuvat yönsä hyvin, millä mallilla ja huoneajattelulla uniongelmat ratkaistaan.

Myönnän, että ideaali tilanne olisi viileä pilkkopimeä pehmustettu huone, joka olisi yhtä pötköä eli pelkkää sänkyä tai oikeastaan patjaa, ettei reunat paina ja tippumisen vaaraa ei olisi. Uskon, jos huone on yhtä sänkyä, alitajuisesti nukkuu paremmin, eikä kontrolloi mielessään vartaloaan eli nukkuma-alustaa millään muotoa eli sitä, että se päättyy johonkin. Sellainen elementti voi meinaan stressata unta eli pysyminen sängyssä, onko kukaan sänkysuunnittelija ajatellut tätä?

Mutta myönnän myös, että kun on hellyydenpuuska tai pahoja unia, ukkeli rakas tulisi saada nappia painamalla paikalle kylkeen lämpöä hohkaamaan.
Se ja sama kunhan uni tulee, tuumii Osku 😉


Miten teillä yhteiset vai erilliset makuuhuoneet vai molemmat vai onko asia peräti tabu? Hyviä unia kaikille. <3