Muistelin miehelleni kävelylenkillä omaa lapsuuden loppua ja muistan sen kuin eilisen. Leikin 13-vuotiaana huoneessani Barbeilla ja mieli oli vielä kovin naivi. Setäni tuli huoneeseen ja tokaisi” leikitkö oikeesti vieläkin Barbeilla, tajuatko miten urpolta toi näyttää”. Siihen loppui lapsuus ja viattomuus särkyi. Koin oloni tyhmäksi, noloksi ja paljastetuksi ja samana iltana pakkasin Barbie nuket ullakolle, koska en missään nimessä halunnut olla nolo kenenkään silmissä. Viis siitä mitä itse halusin vai halusinko edes, tuolloin en osannut tunnistaa omia halujani vielä kuin muiden mielipiteiden kautta. 

Harmittaa jälkikäteen, että lapsena ja vielä erittäin ujona sellaisena ei ollut voimaa tehdä mitä lystättää vaan kuuntelin setäni puheita ja häpesin itseäni, vaikka oikeasti ainoa nolo ja lapsellinen loppupeleissä olikin setäni. Voihan se olla, että setäni lapsuuden loppu oli se taitekohta, kun hän oli 8-vuotias ja perheen pienimmän asemassa ja minä hänen veljensä lapsi muutin saman katon alle hänelle pikkusiskoksi. Setä on tänä päivänä rakas ja mitä sydämellisin ihminen ja välit ovat lämpimät, olemme myös aikuisia ja ymmärrämme, että silloin olimme lapsia ja sydämestämme toisillemme sisaruksia ja kuinka julmia sisarukset voivatkaan olla toisilleen.

Muumit, Disneyt, Scifielokuvat, ovatko ne lapsuuden pitkittämistä tai sisäisen lapsen hemmottelemista?

Lapsuuden loppu on kuitenkin merkillinen taitekohta ihmisen elämässä ja omalla kohdallanikin tuo hetki on jäänyt vahvana muistona kaikumaan. 

Meillä on vielä yksi pienehkö lapsi, Sofia joka täyttää kesäkuussa 10-vuotta. 🙂



L’occitane Pivoinen käsivoiteen itselleen voitti Meidän elämää Anu alla olevalla kommentilla. Olen Anu sinuun yhteydessä tuota pikaa ja pysykäähän kuulolla, pian on taas tulossa arvonta, jossa kaksi voittaa jotain kivaa. ;9

Muistatko oman lapsuuden loppumisen, jonkinlaisen merkillisen taitekohdan jolloin tunsit olosi isoksi tai tapahtuiko jotain traumaattista joka vei aikuisuuteen?

Aurinkoista tiistaita kaikille, niin lapsille kuin aikuisillekin. 🙂