Avainsana: esivaihdevuodet

Lääkärissä tapahtunutta

Lääkärissä tapahtunutta

Joku varmaan taas vitsalla tulee lyömään, mutta kuvan Roosa nauha Daisy muki on lohtumuki ja ostettu siis ihan silkasta mielihyvästä ja siitä tunteesta, että tämän mukin kautta tämän päivän muistan pitkään. Eli kyseessä on hormokierukkamuki, tietäisipä Arabia myös tämän. 🙂

Tästä meikäläisen hormonihommasta tulee varmaan vielä osa 4 eli miten hommat ovat lähteneet rullaamaan. Mutta tässäpä osa 3, joka on pelkästään teidän kaikkien ansioita siellä ja myös muiden kanavien kautta, josta heititte viestikapulalla.

Kirjoitin aiheesta jo vuosi sitten ja sain silloin paljon viestejä ja myös eräältä todella ihanalta naiselta sähköpostia, liittyen hormonikierukkaan.

Vuoden olen sitkutellut minipillereiden kanssa ja miettinyt mikä on vikana. Mutta jo vuoden takaisen postauksen lukijoiden kommentit ovat kummitelleet taustalla.

Lopulta päätin, että on vain varattava aika ja loppu tapahtuu pakon sanelemana itsestään.

Netin kautta sain varattua 20 minuutin ajan ja ajattelin jo etukäteen, että tulee hitsinmoinen kiire, sillä haluan länkyttää kaikki mitä on mielen päällä ja sitten vielä se kamala kierukan laitto. Olin treenannut aivosoluja, että tällä kertaa muistan varmasti sanoa ja kysyä kaiken ja yrittää saada lääkäriltä vielä sellaista pientä lämpöä eli henkistä tukea.

Kun ei nämä asiat ole vain fyysisiä vaan paljon pörrää mielessä, olo on sekava ja ahdistunut.

Istahdin sitten tuoliin ja aloin pajattamaan pikana. Pulssin olin mitannut odotushuoneessa ja oli siinä kohden 107. Viidessä minuutissa pamautin ilmoille tuhat asiaa, mitkä kaikki asiat ovat vialla, ilo on poissa, univaikeudet, ravaan öisin vessassa 5-7 kertaa ja joka aamu ahdistaa. Puhumattakaan ilman pilsuja kolmen viikon kuukautiset ja pillereillä tai ilman järkyttävät migreenit.

Tunnustin myös, että pillereitä olen syönyt joka toinen päivä tai joka kolmas päivä yrittäen tohtoroida itse itseäni, sillä pillerit eivät sopineet joka päivä nautittuna. Tässä kohden lääkäri jo pyöritteli hyväntahtoisesti silmiään ja totesi, ei ihme, että on kuukautiset ja kaiketi myös migreenit.

Lääkäri kirjoitti kaiken ylös ja jo vain, lopussa lähdin useamman reseptin kanssa kotiin.

Kun tuli aika laittaa hormonikierukka, sanoin ”jännittää ihan mielettömästi.” Se oli vaan pakko saada ulos, se pelko. Siinä kohden lääkäri totesi, että koska jännittää niin paljon, laitetaan puudutussumutetta ja tähän naukaisin suorastaan pienellä äänellä, ”kiitos kovasti.”

Latviassa synnytyksen jälkeen laitettiin hormonikierukka. Olin jossain synnytyksen jälkitarkastuksessa ja Dr.Ligere kysyi, laitetaanko hormonikierukka ja sanoin ”laitetaan vaan.” En osannut pelätä, en ymmärtänyt asiasta mitään vaan lähdin suorilta soitellen sotaan.

Dr.Ligere kuitenkin puudutti, muistaakseni puudutuspiikillä ja en tuntenut koko episodista yhtään mitään. Illalla kotona nipisteli vatsaa ja siinä se.

Ihmettelin miksi Suomessa ei puuduteta, mutta nyt puudutettiin ainakin jollain tasolla eli suihkeella. Uskon, että se auttoi, sillä hormonikierukan laitto tuntui vain ikävänä nipistelynä.

Täti myös muisti kertoa, että olin hormonikierukkaan todella tyytyväinen. En itse muista tuosta aiemmasta kierukasta yhtään mitään, pikkulapsiaika valvotti. Mutta kuukautiset taisi totta tosiaan silloin loppua kokonaan.

Toki ennen kierukan laittoa oli pieni episodi, kun gynekologi totesi, ”kohdunkaula katoaa, että hän joutuu tarraamaan siitä kiinni.” Tässä kohden pääsi jo sellainen Bridget Jonesmainen uikautus, valmiina kauheaan kipuun, jota ei kuitenkaan tullut, ”miten se nyt noin katoilee, että taitaa ujostella.” Voi elämän kevät, kaikkea sitä hermostuksissaan sanookin.

Kaikki meni täydellisen putkeen ja illalla oli vain särkyä, johon särkylääke auttoi.

Koska tilitin pikana kaikki kauheat oireet, jotka riivaa niin mieltä kuin kroppaa, lääkäri määräsi estrogeenisuihkeen ja huolimatta siitä, että vielä on kuukautiset. Huom. suorastaan vaadin saada estrogeeniä. Sain valita otanko geelin, laastarin vai suihkeen, mutta suihke tuntui kätevältä, koska pumppupullosta tupsautetaan yksi suihkaisu kämmenvarteen ja tämä suihkaisu kuivuu parissa minuutissa.

Suihketta määrättiin pienin annos. Tänään olen miettinyt, että viiraako päässä ihan lopullisesti vai voiko yksi suihke jo auttaa. Nukuin paremmin, en ole ravannut vessassa, aamulla ei ahdistanut, kuten tavallisesti ja olen saanut hurjan paljon aikaiseksi.

Toki mietin, että onko kaikki vain korvien välissä, ei yksi suihkautus voi millään auttaa. Mutta pääasia on kai lopputulos, jonka toivon olevan pysyvä. Tosin haluaisin suihkauttaa hieman vielä lisää ja saada nähdä, tulisinko vielä iloisemmaksi? 🙂

Lisäksi pyysin Clotamia migreeniin, koska migreenilääkkeet saa kuupan aivan sekaisin ja oksettavaan oloon Primperania. Tämä kaksikko on toiminut aiemminkin elämässä, joten eiköhän toimi nyt myös. Sitä paitsi mitä jos migreenit katoavat nyt, hormonikierukan ja estrogeenisuihkeen myötä?

Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tästä kaikesta seuraa, paraneeko elämänlaatu, yhden päivän perusteella ei voi vielä sanoa. Mutta odotan innolla ja toiveikkaana.

En ymmärrä miksi kaksi lasta synnyttäneenä pelkäsin mielipuolisesti tuota hormonikierukan laittoa. Kuulin pari kauhutarinaa ja jäin niihin totaalisesti jumiin ja mietin, että meikäläisen tuurilla käy juuri se pahin. Nyt tunnen oloni typeräksi ja jos kaikki muut naiset pystyy, niin miksi en minäkin. Esivaihtareiden syy varmasti myös tämä pienuus ja pelot, sillä olin jo siinä herkässä tilassa, että jos joku sanoo ”piip”, tulee tippa silmään.

Toivon, että näistä sepustuksista on jollekin apua. Eli sain Lenzetto suihkeen, joka on kauhean kätevä, mutta en vielä tiedä onko autuaaksi tekevä. Lääkäri kyllä oli aistivinaan, että tekisi mieli suihkia sitä enemmän ja varoitteli, että apteekissa kyllä huomataan, jos liikaa suihkuttelen.

Sorruin eilen lukemaan kaiken maailman keskustelupalstoja estrogeenistä ja osa naisista kiitteli ja kertoi miten elämä avautui täysin uudelleen, olo on normaali ja tuntee olonsa taas naiseksi, eikä saamattomaksi vätykseksi, joka ei naura täysin enää mahallaan vaan hymyilee oman vartalonsa ulkopuolella, koska muutkin hymyilee ja seurassa kuuluu tehdä niin.

Osa naisista kuitenkin tuomitsi voimakkaasti estrogeenin käytön vaikka lukemani perusteella hyödyt ovat isommat kuin haitat. Osasta naisissa oli aistittavissa, että kyllä naisen on vaan kaikki kärsittävä piste. Jännää on, miehet ei kyllä kärsisi, eivätkä suostuisi kärsimään, mutta naisten on kärsittävä. Kyllä me naiset ollaan sitkeitä ihan muutenkin.

Tämä kärsimys mentaliteetti on hassua, ne jotka kärsii ovat jollain tasolla parempia ihmisiä: omasta mielestään rohkeampia ja reippaampia, jotka ovat hyviä arvoja toki. Hyvä arvo on kuitenkin ajatella omaa parastaan, kuka muu sen tekisi meidän puolesta. Olla puuttumatta muiden asioihin eli jos joku apua kysyy, neuvon mielelläni, mutta en tyrkytä apuani tai mielipiteitäni, jotka ovat vain yksi totuus, minun totuus.

Eli kerron varmaan jossain kohden, että olenko täällä suihkutellut estrogeenisuihketta aivan villinä ja miten hormonikierukka ja suihke yhdessä ovat toivoakseni nostaneet elämänlaatua.

Kaikkea tähän liittyvää olisi ihana kuulla, omia kokemuksia, onko siellä pilleri, laastari, suihke tai geeli tai vaihtarit, ei vaihtarit ja mitä vaan naiseuteen liittyvää. Kuin myös kärsimyksestä, onko pakko kärsiä, jos ei ole pakko?

Sydämellistä viikon jatkoa kaikille ja kiitos myötäelämisestä ja kaikista neuvoista, joita te kaikki eri kanavilla ja viestivälineillä olette antaneet, olette kultaa. <3