Mansikkamuki saatu

Kun lähdin Ahvenanmaan reissulle, olin varannut yli puoli tuntia ylimääräistä turva-aikaa, jotten vaan myöhästy. Kun heittelin kimpsut ja kampsut autoon, ihmettelin mikä kumma pyörii jaloissa. Omg kengästä oli lähtenyt koko kiilakorko ja yläosa heilui nilkassa remmin varassa. Ihan uudet kengät vielä, mutta valitettavasti vuosi sitten ostettu, joten tokkopa niistä enää mitään korvausta saa.

Sisälle hikipäissään kengänvaihtoon ja toiset remmikenkulit jalkaan. On muuten kuulkaas remmikengät maailman hankalimmat laittaa koipiin ja kiinnittää solki, etenkin kun on vatsa tiellä.

Onni tässä kenkäepisodissa oli se, että oli matkalaukussa parit muut kengät, koska tykkään, kun reissuilla jalat väsyy, voi vaihdella kenkiä. Hikipäissään kotona vaihdetut remmikengät pääsivät Souliinan jalkoihin koko meidän reissun ajaksi, koska Souliinalle tuli ekana iltana aika pahat rakot jalkoihin. Eli kaikella oli jälleen tarkoitus, että omista kengistä lähti korko ja pääsin näin auttamaan ystävää hädässä.

Vihdoin lähtiessä kotipihassa toiset kenkulit kintuissa, oli pakko käydä apteekissa ostamassa päänsärkypillereitä ja estrogeenisuihke. Kassiin oli pakattu jo yksi osin käytetty estrogeenisuihke, mutta oli paniikki, että mitäs jos se loppuu kesken ja en nuku laivalla ollenkaan. Estrogeenin annoksen tuplaaminen on auttanut yöuniin ja virtsavaivoihin, mikä autuus kuulkaas. Noh välihuomatuksena, laivalla en ekana yönä jostain syystä saanut nukuttua kuin kaksi tuntia, se kaikki matkailun jännitys sai ylikierroksille, mutta onneksi tokana yönä sain nukuttua jo kiitos kaikelta väsymykseltä vähän paremmin.

Apteekissa oli jono ja alkoi jo hermostuttamaan, aikataulu alkoi pettämään. Apteekkari vielä soitteli erään asiakkaan kohdalla toiseen apteekkiin ja tilasi sieltä lääkkeitä eräälle asiakkaalle. Sitten tuli oma vuoro ja mitä hitsinpimpulaa, estrogeenisuihke loppu! Siihen jäi päänsärkypillerit kassalle ja sanoin, että pahoittelut, mutta nyt tuli armoton kiirus toiseen apteekkiin, että ostan särkylääkkeet sieltä. No en sitten muistanut ostaa vain sen elintärkeän estrogeenin, jota oli jo matkassa mukana.

Yöllä hytissä kun ei tullut uni ja päätä alkoi tietenkin jomottamaan, hamuilin käsilaukkuani vain muistaakseni, unohdin kakkosapteekista sitten ostaa ne päänsärkypillerit. Päänsärkyhän siinä kasvaa, eikä uni taatusti tule silmään, kun päätä jyskyttää.

Reissu meni kyllä muuten täydellisen putkeen, mutta kotona huomasin, että unohdin kaikki suihkukosmetiikat hytin suihkuun. Näin ei ole käynyt koskaan aiemmin, aina tulee tuijoteltua hytti läpi vielä kertaalleen ennen lähtöä ja niin tuli nytkin, mutta ei sitä suihkutilaa.

Tänään menin sitten apteekista ostamaan laivalle unohtamaani Acon kroppa-ja suihkukosmetiikkaa. Acolla on mm. aivan mieletön intiimi puhdistusöljy, joka jättää ihon pehmeäksi ja jättää iholle suojakalvon. Suosittelen suuresti kaikille. Kotiin tullessa sitten huomasin, että intiimiöljy ja taas ne kirotut päänsärkypillerit olivat jääneet apteekin kassalle.

Syytän kaikesta tästä muistamattomuudesta näitä kirottuja esivaihdevuosia, pää on ihan huttua ja suu puhuu mitä sattuu. Sanoin esimerkiksi miehelle, että hitsi tuota (kärpästä) ja kutsuin kärpästä märkäseksi. Ööh. Olen huomannut, että usein suusta tulee ihan muuta kuin on itse ajatellut ja kun on aina kiire kuitenkin puhua, eikä jäädä hidastelemaan, niin suollan mieluiten mitä sattuu, kuin jään tapailemaan mikä se varsinainen sana olikaan. Sitten tietenkin meikäläiselle nauretaan, että mitä oikein menit sanomaan ja hermostuttaa, koska keskustelu ei etene, kun pitää nauraa välissä.

Ikääntyminen on hassua, hullua, inhaa ja merkillistä.

No mutta tässä samalla voin vielä kertoa, että päänsärky siellä laivalla johtui sitten siitä, että taas tuli kuukautiset vaikka on hormonikierukka. Noh ehkä ne kuukautiset vielä loppuu, mutta ei ainakaan vielä. Mutta estrogeenisuihkeesta ja tuplasuihkautuksesta olen saanut valtavasti apua. Ensinhän määrättiin vain yksi suihkaus päivässä, mutta siitä ei ollut hurjasti apua. Nyt olen suihkautellut kaksi suihkausta päivässä menemään ja moni asia on muuttunut parempaan suuntaan.

Aina kun ahdistus yrittää hiipiä, niin onneksi on estrogeenin suihkauksen aika ja totisesti tuo estrogeeni lieventää ahdistusta, antaa paremmat unet, enää ei tarvitse miettiä missä on vessa, tätä kaverit laivareissulla ihmetteli, kun olen aina ravannut vessassa ja vielä vuosia ravannut. Eli kuulkaas naiset, käykää mittauttamassa estrogeeniarvo, jos teillä on vessassa ravaamisen ongelmia, jos masentaa, ahdistaa tai on univaikeuksia.

Vielä ei ole ilo suuresti kuplivana rinnassa, niin kuin se joskus silloin oli, kun keho oli vielä estrogeenia pullollaan ja jopa pyykin laittaminen kuivumaan sai ilon kuplimaan massussa. Ennen eli vielä ihan muutama vuosi sitten elin päivä kerrallaan ja optimistina, tyyliin kaikki järjestyy, koska on aina järjestynyt ja huomista on turha murehtia. Nyt en muuta teekään, kuin murehdin huomista ja tällä murehtimisella eletty päivä voi mennä ohi suun.

Olen tässä sitten miettinyt, että olisiko se kolmas estrogeenisuihkaus ratkaiseva, jos vähän lisää vielä suihkauttelisin menemään, niin olisinko jälleen oma itseni. Vai onko tämä ikääntyminen nyt vaan sitten tällaista, että se pulppuava ilo on harvinaista herkkua, eikä jokapäiväistä jopa hyvän tuoksuisen pyykin kuivumaan laittamisen aiheuttamaa ilon leiskuntaa?

Mitäs siellä on säädetty ja te kenellä estrogeeni on käytössä tai hormonikierukka, miten menee?

Ilon kautta uuteen tulevaan viikkoon kuitenkin, koska olisi aika mälsä sanoa, ilottomuuden kautta uuteen viikkoon hehe. <3