Hienon päivän haikea päätös
Olin hieman ennakkoluuloinen, kun brunssipaikan nimi oli TreffiPub, mutta en pettynyt ruokaan, en. Kaikki maistui erinomaiselta. Vähempi on enemmän, jos ruoka on hyvää ja tänään ruoka oli todella hyvää. Ainoa mitä jäin harmittelemaan, että brunssiin kuului vain kahvi ja vesi. Tuoremehu olisi ollut kiva. 🙂
Brunssin täyttämine vatsoinemme lyllersimme Lakritsifestivaaleille ja maistoimme vain muutaman valikoidun lakupalleroisen, koska vatsat eivät yksinkertaisesti vetäneet. Hulluksi tosin meinasi tulla lakritsin kotiuttamisen suhteen, mutta koska olen syönyt viime aikoina himppasen liikaa, parempi oli olla ostamatta. Sain muuten Instan puolellekin asiallista kommenttia, että aina ”olen hyvää syömässä jossain”. Näin se ei kuitenkaan ole vaan arki koostuu, puuroista, näkkileivästä, makaronilootasta ym. Mutta hei kotiruuat eivät vaan ole niin kaunista kuvattavaa, joten väärä kuva voi väkisinkin välittyä. 🙂
Festareiden jälkeen hieman hirvitti mennä katsomaan elokuvaa ”Everest”, sillä etukäteen oli jo selvää, että nessut on hyvä varata mukaan. Odotin elokuvalta dramaattisia lumivyöryjä, hirmuisesti extratehosteita ja draamaa. Elokuva oli kuitenkin enemmän pienieleinen ja kuvasi dokumentin tavalla miten ihmishenki on hauras. Lopussa itketti ja haikeus jäi harteille ja harteilla edelleen on. Viime päivinä on tapahtunut kovin paljon…
Käyttekö usein brunssilla tai oletteko nähneet elokuvan Everest? Mitä pukkaatte tekemään tyttökamujenne kanssa. Ohessa ystäväni blogilinkki Höpölän emäntä. Ystävyytemme on jo vuosia sitten alkanut työpaikalla, joten kyseessä ei ole blogeista alkanut ystävyys
Rauhaisaa sunnuntai-iltaa <3
