Fifty Shades Darker ja tunsinko oloni sensuelliksi sen jälkeen?
No niin, olimme Tädit tubettaa kokoonpanolla katsastamassa uusimman Fifty Shades Darker leffan ja avecitkin oli matkassa mukana. Mukana menossa ystäväni Taru ja Beach House Kitchenin ja 40+ emo Heli. Tilaisuus oli järjestetty hienosti ja tädit pääsivät Hunksienkin kainaloon ja ottamaan hassuja kuvia kuvausautomaatilla ja herkullisiä drinksujakin oli tarjolla. Hunks kuvasta suorastaan huokuu meikäläisen jännittynyt ilme.
Jännittynyt ilme johtuu vain ja ainoastaan siitä, sillä enhän minä nyt lapsosia jännitä, voisin olla totta maar molempien poikien äiti, vaan ihan sitä, että tuliko sellainen puumaefekti, kun piti änkeä teinipoikien kainaloon…
En puhu blogissani koskaan eroottisista asioista ja en tee sitä tälläkään kertaa. Sanottakoon vaan, että elokuvan tyylilajin eroottisuus ei oikein iske ja kaiken maailman alistushommelit eivät sovi omaan pirtaan. Tasa-arvo kaikilla osa-alueilla on se juttu. Siksi Fifty Shades Darker oli ajoittain jopa kiusaannuttavaa katsottavaa ja päähenkilön tietynlainen alistuneisuus miehen omistamisen haluun, kävi myös hieman nyppimään.
Leffassa oli kuitenkin elementtejä, jotka myös viihdytti, paljon kaunista ja koreaa katseltavaa, mutta noin muutoin tämä elokuva olisi jäänyt katsastamatta, jos olisin omilla rahoillani ollut liikenteessä, enkä leffalähettiläänä. Sanotaanko myös, että leffassa istuminen on aina rentouttavaa, koska sen sometteluluurin on laittanut käsilaukkuunsa ja leffassa voi tarvittaessa vaikka hetkeksi nukahtaa.
Mitä sitten sensuellisuuteen tulee, tunsinko itseni jotenkin seksikkäämmäksi elokuvan jälkeen tai jotenkin latautuneeksi? Kävi aivan päinvastoin. Kun karautin takapuoleni leffateatterin vessanpytylle ja näin kuun pyöreänä möllöttävän möhömahani kontrastina elokuvan kaunisvartaloiselle päähahmolle, tuli sellainen tunne, ettei mistään tule enää ikinä mitään. Onneksi tuo murheellinen tunne kesti vain sen hetken.
Toki huumorilla saa taivutettua oman möhköfanttimaisen alakulon kroppansa suhteen ja nauroimmekin elokuvan kohtausta, jossa päähenkilö riisuu pikkiriikkiset pitsiunelmansa ravintolassa, sellaiset jotka mahtuisi tulitikkuaskiin ja tilaa jäisi vielä push up liiveille ja mies henkilö sujauttaa nuo miniatyyripikkikset nyrkkiinsä. Eli naurunaihehan oli ne meikäläisen jättikset, jotka purjeveneen purjeinakin hätätilanteessa toimittaisi virkaa, ne kun menisin jossain ravintelissa riisumaan, niin kuuluisi kolinaa, kun purjeet mätkähtäisivät lattiaan ja miehen kaksi nyrkkiä ei edes riittäisi kalsongejani piilottamaan, tarvittaisiin Samsonite vetolaukku.
Eli leffa herätti myös asianmukaista hilpeyttä ja jos haluaa mennä päänsä nollaamaan, niin mikä ettei ja siltikin leffassa käyminen on aina rentouttavaa.
Elokuvaa kenties myös pilasi hieman järisyttävämpi tai oikeastaan paljon järisyttävämpi ja loistava Lion elokuva, jonka kävin katsastamassa ystäväni kanssa päivällä ennen Fifty Shades Darkeria. ja sen siis omakustanteisesti. Oscarin arvoinen suoritus Dev Patelilta ja Oscar ehdokkaana miesten sivuosaroolikategoriassa hän onkin. Sivuosassa siksi, että elokuvan varastaa maailman söpöin pikkupoika Sunny Pawar. Aivan mielettömät roolisuoritukset molemmilta.
Elokuvahan perustuu tositapahtumiin ja sitä tuli peilattua omassa tunnemaailmassa koko elokuvan ajan ja siksikin elokuva oli äärimmäisen koskettava.
Suosittelen ja viisi tähteä Lion elokuvalle. 🙂
Ihanaista perjantaita kaikille, nyt on hyvä fiilis valon määrän lisääntymisen myötä ja tunne siitä, että kevät tulee kohisten. <3 Ohessa vielää lisämausteena alla Tätien villit puheet video ja Lion traileri. <3
