Avainsana: flunssa

Sairaista sairain uni ja reissuun!

Sairaista sairain uni ja reissuun!

Muutaman kerran olen blogiin kirjoitellut näistä ”sairaista” unistani ja todellakin tiedostan, etteivät omat unet voi kiinnostaa toisia ihmisiä. Sitten muistutan itselleni, että kirjoitan blogia myös ihan minua varten ja joskus on hauskaa palata vanhoihin juttuihin tai mitenhän joku juttu menikään. Blogi on mitä oivin raportaasi kaikesta mitä näidenkin 4-vuoden aikana on tapahtunut. Sitä paitsi on aika mukavaa olla tälläinen vapaa harrastelija nakuttelija, kun voi paineetta kirjoitella mitä lystää. 

Varmaa myös on, että flunssat sun muut oikein täytelöittävät unia ja saavat hieman villimpiä unia aikaiseksi. Toisaalta syytän itseäni ja blogikirjoitustani tällä viikolla fobioista, sillä kyseisen tekstin kirjoittaminen sai ajattelemaan käärmeitä ja nythän ne juuri luikertelevatkin talviuniltaan jetsulleen muutenkin sopivasti. Joten älä jatka tämän jutun lukea, jos omaat käärmekammon!

Flunssa on selkeästi kokenut vihdoin taitekohdan, enää en ole syövereissä, vaan puolikuntoinen, kai nyt viikon makoilusta ja suklaan syönnistä täytyy tovi toipuakin. Mutta asteittain parantunut olo ei estä niitä dorkia unia ja tässäpä viimeöinen. 

Istun autossa ja pelkääjänpaikalla töröttää käsilaukkuni, jonka sisältä pilkistää kuollut käärme. Käärmettä kantelen joka paikkaan, pääteasemana kesämökki, en halua itse koskea käärmeeseen vapauttaakseni käärmeen tomumajaansa, vaan haluan, että mieheni miehekkäänä uroona, hautaa käärmeen. Mistä lie olen löytänyt käärmeen, mutta ainakaan en ole jättänyt poloisen ruumista oman onnen nojaan, vaikka linnuille puputettavaksi.

Päästyäni mökille lasken ruoholle käärmeen ruumiin, luonnollisesti tiputtaen käärmeen laukkuni uumenista hellästi nurmikolle. Perhe seisoo käärmeen ympärillä ja kaikkia meitä kohtaa merkillinen näky. Ensin ajattelemme, että voih käärme on syönyt hiiren ja hiiri on kuollut käärmeen sisään, sillä käärmeen keskiosassa on pallo. Yhtäkkiä pallo on iso, kuin ilmapallo ja kaikki huudahdamme yhteen ääneen, käärmeen sisällähän on kissa ja kissa elää! Äkkiä puhkaisemaan käärmeen suorastaan näkymätön ilmapallon ohut iho ja pelastamaan kissa poloinen ja tietenkin meille  uudeksi perheenjäseneksi. Kuulen kuinka ääni sisälläni iloitsee, nyt saan oman kissanpennun, jihuu. 

Pelastettuamme ”kissan” käärmeen mahasta, huomaammekin, että sieltähän tulla tupsahtikin koira ja siinä hetkessä ajattelen, oi ei, mehän vannottiin, ettei meille enää tule koiraa! 

Sen pituinen se, mutta oli kyllä taas himppasen omituinen uni, kantaa koiran syönyttä kivettynyttä käärmeen ruumista ympäri maailmaa ja kuitenkin kivettyneellä käärmeellä oli ilmapallon ohut iho?  Unitutkijoilla olisi varmasti taas vähän kerrottavaa ja jotenkin tämän unen jälkeen oli jotenkin merkillinen olo, pettynyt, ettei meille nyt sitten tule uutta kotieläintä ja hieman järkyttynyt oudosta uni sielunmaisemastani. Tytär vielä toivoisi niin meille kanoja, mutta ei taida nyt tulla niitäkään, eiköhän meidän pääluku ole täynnä. 

Tälläistä täällä, tytär täällä sairastaa ja itse vielä niistelen, mutta voiton puolella, jihuu ja mieskin niiskuttaa minkä ehtii. Miten siellä, mitä aiotte touhuta tänä viikonloppuna? Osa meidän 40+ porukasta lähtee tänään Tallinnaan balettimatkalle. Instasta, kun seuraa kuvia hastagillä #40+baletissa, niin näkee mitä kaikkea me siellä touhutaan. Olen kuullut, että olemme menossa myös balettitunnille, tulee niin hauskaa, vaikka oma kunto ei taida vielä oikein ihmeellisyyksiin taipua, suihkun jälkeen piti tänä aamuna hetki huilia. 


Ihanaa viikonloppua kaikille! 

<3