Olen marttyyri, tunnustan!
Kun nainen sairastaa, herätyskello soi kukonlaulun aikaan, jotta ehtii herättää lapsukaiset aamiaiselle ja koulutielle, vie lapsukaiset kaatosateella kouluun, vie koiran ulos, pesee pyykkiä, käy ruokakaupassa, tekee perheelle ruokaa, lepää, himmaa, niistää välillä ja jatkaa puuhiaan. Tyhjentää kyykkii ja putsaa kissojen hiekkalaatikon, vaikka meinaa pyörtyä römähtää lootikon päälle. Käy lapsen kanssa lääkärissä, soittelee nuohoojalle, hakee miehen housut ompelimosta, käy ostelemassa jotain paistinpannuja, käy sirkuksessa, koska perheestä välittämisen paine. Kun pyydän miestä hieromaan hartioita, mies vastaa työstressin alla ”ehkä huomenna”.
Kun mies sairastaa, mies antaa ilmoitusluontoisen asian muulle perheelle, nyt minä olen sairas ja minä menen lepäämään, nyt en jaksa osallistua, en viedä koiraa, enkä muutakaan. Olen, lepään ja sairastan.
Yllä oleva helmi muuten löytyi taas kameran uumenista, kun yritin kuvata tätä flunssaista olotilaa, tulee mieleen Obelix. Paitsi etten ole Obelix, olen naispuolinen marttyyri, joka flunssaisena tyrkkii marttyyrilonkerojaan joka paikkaan, koska minä vaan osaan tehdä ja toteuttaa kaiken jetsulleen niin, kuin pitää. Mieshän saattaa pestä vaikka hienopesuvaatteet lakanaohjelmalla tai syöttää lapsille jo päiväyksen mennyttä ruokaa. Haluan olla tarvittava, haluan olla erinomainen, haluan olla korvaamaton, että näettekö nyt, me äidit osataan ja jaksetaan taipua, silloin kun selkä meinaa katketa.
Eikä se mies ymmärrä meidän naisten korkkiruuvinkieroa puhetta, kun suu sanoo eriä, kuin pyörivät silmät päässä tai omituiset kuulumattomat tuhahtelut, jotka eivät kanna miehen korviin asti. Mies ymmärtää puheeni suoraan sellaisena, kuin se on, kyllä minä tässä jaksan ruokaa laittaa ja koiran viedä, eihän minulla ole tässä kuin vähän lämpöä jne jne tätä rataa.
Voi miksi me naiset tehdään tämä itsellemme ja miehillemme. Tänä aamuna olin jo niin kyttyyntynyt viikon kestävään flunssaan, että paukautin miehelleni ja ehkä nyt hieman jopa hävettää ja käytin myös hieman painokelvottomia kirosanoja ”eihän täällä piip saa ikinä levätä, kun piip koira pitää viedä, ruokaa pitää piip laittaa ja pöksyjäsikin piip pitää hakea ompelimosta, eikä hartiahierontaakaan saa piip, kuin ehkä huomenna!”
Mies katsoi hellin katsein ja totesi ”rakas nyt et tee mitään niin moneen päivän, kuin olet vielä kipeänä”. Vien lapset aamulla kouluun, jos sataa ja koiran ulos. Laitan heti aamusella kanat marinadiin (ja juu laittoi se) ja teen meille illalla herkullista kanasalaattia ja tänä iltana hieron hartioitasi”. <3
Ohhoh olipa simppeliä tuo suoraan puhuminen, mutta voi elämän kevät, miksi en ikinä opi, vaan olen marttyyrikierokorkkiruuvi. Anna minun oppia puhumaan miesten kieltä ja sanomaan heille kaikki suoraan, niin kuin hekin sanovat sen meille, ehkä näin säästyy paljon mielipahaa molemmilta.
Opettelen myös suomaan itselleni saman, minkä suon omalle miehelleni, lepoa silloin kun sitä tarvitsee. <3 Minun ei tarvitse olla riittämätön, eikä näyttää tässä kenellekään, eiköhän tämä neljän lapsen äitiyskin ole tässä jo todistettu, eläinystävällisyys, ruonlaittotaidot ja kaikki. Voin ja saan olla ihan räkärättinä, jos asiantilanne niin vaatii. Huoah mikä paine katosi sydämeltä ja nyt on tunne, että tässä tervehdytäänkin, kun saa huom. omalla luvalla levätä.
Miten siellä, löytyykö muita marttyyrejä tai korkkiruuvikieltä puhuvia, samaistuitko? Annetaan hyvät hyssykät armoa itsellemme ja myös toiselle, joka ei osaa lukea aivoituksiamme silmien muljautteluista, äänen painosta tai jostain merkillisistä tuhahteluista välilauseissa.
Ai niin vinkki, tiedättekö miksi vessapaperirulla on paras apuväline nuhaan, no koska niistetyt räkärätit voi tunkea rullan uumeeniin ja kun rulla on täysi, niin plompsauttaa ne sieltä suoraan tuubina roskikseen. Miehen mielestä tämä on ällöä, minun mielestä kätevää, mutta minusta on tasa-arvon kannalta mainiota, että naisena osaan olla myös ällöttävä, koska yleensähän me naiset haluamme itsellemme luulotella, asian olevan aivan toisinpäin.
Ai niin vinkki, tiedättekö miksi vessapaperirulla on paras apuväline nuhaan, no koska niistetyt räkärätit voi tunkea rullan uumeeniin ja kun rulla on täysi, niin plompsauttaa ne sieltä suoraan tuubina roskikseen. Miehen mielestä tämä on ällöä, minun mielestä kätevää, mutta minusta on tasa-arvon kannalta mainiota, että naisena osaan olla myös ällöttävä, koska yleensähän me naiset haluamme itsellemme luulotella, asian olevan aivan toisinpäin.
Iloa maanantaille ja niiskutirallaa. 😉
