Avainsana: fobiat

Outoja asioita meikäläisestä vai ovatko ne edes outoja?

Näytin tänä aamuna ukkelille Pinkit korkokengät Maijun tekemän esittelyvideon Tädit tubettaa kanavalle. Siinä kohden kun lauloimme Maijun kanssa videolla Matti ja Tepon kappaleita, mies tokaisi minusta, ”friikki” hyväntahtoisesti nauraen.



Kävimme siinä sitten aamupalalla keskustelua miehen kanssa sisäisestä friikkeydestämme ja kumpi meistä on friikimpi. Mies tuumi, että hän on aika perus ja lopulta, että minäkin olen aika tavis. 

Lähdimme sitten näiden ajatusten kanssa koiralenkille ja mieleni alkoi askartelemaan outojen piirteitteni parissa, mikä on tavallaan jopa haastavaa, sillä ihminen on itselleen sokea. 

Tuli sitten mieleen tämän viikkoinen tapaus kun, mies huuteli pedatessaan sänkyä, ”en nyt tiedä kumpi tyyny on sun, joten tule haistamaan sitten tyynys”. Haistelu on ihan normimeininkiä tälläiselle hajuneurootikolle, mutta noin ääneen huudettuna se kuulosti aika friikiltä. 

Eli haistelen aina pedatessa tyynyt, kumpi on minun ja kumpi on miehen. Kirpparilla haistan kaikki tuotteet ja jos tuoksuvat pahalle tai hometalolle, jää ostamatta. Myös uusi kirpparilta ostettu pöytä kävi hajusession läpi ja saattoihan se ulkopuolisilta näyttää oudolta, kun nuuskin pöydän läpi. 

Mielestäni ehkä kaikkein nolointa on, että katsoin juuri kaikki Twilight leffat jo kolmanteen kertaan. En ikinä katso mitään uudelleen, paitsi Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulon, jossa Colin Firth Darcyna, Pikku Naisia tai Star Warseja. Mutta Twilight, sehän on kaiketi epäkultturellein leffasarja mitä on ikinä tehty vai mikä on kulttuuria sitten? 

Twilight, Star Wars ym. teinileffojen kautta voin taantua teiniksi ja voisiko sitä ajatella pikemminkin lahjaksi, kuin vaikkapa hölmöydeksi?



Mitäs sitten muuta, ostin elämäni enimmäiset rintaliivit 23-vuotiaana ja älyluurin 2-vuotta sitten eli olen hyvin hyvin jälkijättöinen kaikessa, enkä kulje muodin aallonharjalla tai matki muiden touhuja. Jänkhänä vedän omaa linjaa ja jos joku paheksuu vaikka kuminauhavyötäröllisiä pöksyjäni, niin sitä varmemmin pidän niitä. Kuka oikeasti haluaa kulkea suolet solmussa, varsinkin tälläinen mahakas kuten minä.

Minua ei kiinnosta pätkääkään alusvaatteet, pitsihörhelöt ym. vaan puuvillaiset mummokalsongit on parhaita, mukavuus ennen kaikkea. Saatan joskus näyttää naiselliselta, mutta mielestäni olen kaikkea muuta ja tunnen aina oloni röntäksi.


Toivetilani kuitenkin olisi, että kaikki vaatteet olisivat aina suoraan kaupan rekistä, koska ovat niin sileitä ja puhtaita, mutta poikkeuksena ne kalsongit, ne voivat olla vaikka kuinka vanhat.

Peltipurkkini pitävät olla millilleen ojossa ja minulla on kodissa aivan oma järjestys,  joka ei aukene muille, värikooditus ym. Vaatekaappini sisus voi taas olla aivan  hyrskyn myrskyn, enkä löydä sieltä mitään. 

Jos hävitän jotain, en etsi, sillä uskon, että kyseinen tavara ilmestyy ja löytyy kyllä. Lempikorviksieni olen odottanut ilmestyvän jo 6-vuotta ja sanonko aika himputin ärsyttävää, että piilottelevat aina vaan. 

Tykkään palaneesta leivästä ja aina perheenjäsenet moittii, miksi meillä löyhkää palaneelta, hajuneuroosit eivät koske palaneen hajua, paitsi jos muut polttavat jotain. Syön kerran vuodessa yhden makkaran ja lihapiirakan johonkin salaiseen himoon ja sen jälkeen ällöän niitä seuraavan vuoden. Tänä vuonna en ole syönyt yhtään makkaraa, koska viime kesänä söin kaksi. 

Kärsin muutamista kammoista, ahtaanpaikankammo, säännöllisten palleroiden kammo, olen hammasneurootikko eli puleeraan koko ajan hampaitteni kanssa ja putsaan hammasvälejäni, mutta esim. karvat koivissa voivat kesäkuumalla olla kilometrin pituiset (täällä maalla). En kestä myöskään vihellyksen ääntä tai, että joku mäiskyttää oikein kovaa purkkaa tai syö kovaäänisesti kovia karkkeja. Siksi oikein hävettää, että tuolla Tädit tubettaa esittelyvideolla, syön jopa kahdessa osiossa purkkaa, aijai!

Olen myös hajuneurootikko, eli hajujen kautta aistin monet asiat. Yksi asia mikä ärsyttää kaikkein eniten on maiskutus ja suu auki syöminen, siitä menee niin hermo ja lapset aina tahalleen oikein ärsyttävät, kun tietävät sen olevan koetinkiveni.

Purin kynsiäni 19-vuotiaaksi, eikä mikään Kynneli vai mikä lie myrkky jota kynsien puremisen estoksi kynsiin laitettiin saanut lopettamaan kynsien puremista, ennen kuin hoksasin, että muut näkevät kynsistäni ujouden ja epävarmuuden. Siihen loppui kynsien pureskelu ja löysin tahdonvoiman.

Nyt kun oikein aloin listaamaan outoja asioita minusta, voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta tästä tulisi siten aika pitkä eli joten kaiketi olen sitten aika friikki tai sitten minä olen vaan minä?

Mitä outoja kotkotuksia teillä on tai kammoja, olisipahan taas vertaistuellisesti mahtavaa kuulla, sillä silloin voisin ajatella, että kaikki me olemme vain omia persoonia, emmekä lainkaan outoja. 

Outouspostauksen voisi tehdä muutkin eli otatteko haasteen vastaan, mitkä piirteet sinussa ovat outoja?


Kivaa sunnuntaita kaikille, me lähdemme katsomaan Lasten sunnuntain tiimoilta ja leffalähettiläänä ”Lemmikkien salattu elämä”, salaisuudet ne on karvateillakin. 😉