Avainsana: häpeä

Häpeä ja häpeän tunteet!

Häpeä ja häpeän tunteet!

Kirjoittelin taas Instan puolella häpeän tunteista ja hain hakusanalla ”häpeä” omasta blogista aiempia kirjoituksia häpeilystä ja häpeästä. Tavallaan surullista kyllä, näitä tekstejä on yllättävä monta ja ne löytyvät hakusanalla häpeä täältä blogista.

Asia joka on tapetilla ja joka ei tunnu koskaan katoavan. Kirjoitin Instan puolelle näin: ja siellä on monia hyviä kommentteja muilta.

Häpeä! Olen saanut välillä kysymyksiä ”olenko koskaan kotona, miten jaksan olla niin paljon muualla kuin kotona .” Sisuskaluissa on heti mourahtanut häpeä, ajatteleeko ihmiset, että löyhöttelen menemään, enkä ole koskaan perheeni kanssa.

Avasin sovelluksen BeReal, pyydetään kuvaamaan kerran vuorokaudessa aito sen hetkinen hetki. Olen näissä hetkissä aina kotona ja taustalla kumisee, miettivätkö ihmiset, eikö ole elämää.

Häpeä on punoutunut omaan DNA:han niin tiiviisti osana minuutta, että hyvä kun huomaa, miten paljon vielä tässä iässä peilaa itseään toisten ihmisten kautta. Huomaan selitteleväni, tämä nyt on vaan tällainen tai itse olen vaan tällainen, vähän nolo, omat onnistumiset eivät ole mitään koko maailman perspektiivissä tai ihan pinnallisia juttuja vain. Huomaan vähättelyn alkavan heti, kun joku kehuu tai puhe kääntyy itseeni.

Kapinoin itseäni eli häpeää vastaan ja se on ajoittain uuvuttavaa. Niinkin pieni asia kuin nämä Disney mukit, jotka ovat tuoneet iloa jo vuodesta -96, joihin liittyy paljon muistoja kaikkien neljän lapsen kanssa. Joita on löydetty eri reissuilta ja löytämisen ilo ja eri matkojen muistot ovat tallennettu näihin mukeihin. 

Huomaan selitteleväni mukejani, selitteleväni itseäni minimoiden, niin minä nyt tässä vähän kuvaan näitä hassuja juttuja ja jopa värikkäät jutut ovat saaneet häpeämään. Kun pitäisi olla hyvällä tavalla ylpeä omista tekemisistään ja tehdä omaa juttua rinta ronttingilla, minä tykkään, se riittää piste. 

Sisimmässäni kiehuu menneisyyden kaiut, yhteiskunnan paineet, yleisesti hyväksyttävä totuus, normit, tietyt lokerot, mainosmaailman värittämä ihannemaailma ja ihanneminä.

Kun aidosti olemme erilaisia, omine mieltymyksineen, hassuine kimurantteine piirteineen ja meidän tulisi ylistää erilaisuutta ja persoonallisuutta ja olla sellaisia kuin olemme ilman häpeää, ilman miellyttämisen tarvetta, ilman tunnetta kuulunko joukkoon, ilman sitä, että selittelen vuodesta toiseen ihmisille, joilla on erilaiset mieltymykset ja kaiken huipuksi vielä selittelen vaikka kukaan ei edes odota selitystä.

Mistä tunnette häpeää ja miten taistelette häpeän tunteita vastaan? 🧡