Avainsana: hiilarit

Noro vei hiilarit, flunssa palautti!

Noro vei hiilarit, flunssa palautti!

Mies lähti eilen lasten ja Samu-koiran ja veljensä ja veljen tyttären kanssa laittamaan mökkiä kesäkuntoon ja kävi kaupassa ensin ja toi yllärinä Domino keksejä, joista olen ollut tänä viikonloppuna suuresti kiitollinen.  Norovirus teki sen kolmisen viikkoa sitten sen, että mikään ei maistunut miltei viikkoon, vatsalaukku pieneni ja muutin ruokavalioni kivuttomasti hiilarittomalle. Tämän viikon keskiviikko iltana iski, kuin salama tyttäreltä saatu flunssa ja kappas mikään ei maistu tälläkään kertaa, paitsi hiilarit eli romukoppaan meni tuo hiilariton kausi ja Noroviruksen tuomat hyvät puolet. Torstaista asti olen elänyt kahvilla, tuoremehulla, ananaslimulla, patongilla ja maksamakkaralla, suklaalla ja nyt lisänä näillä Domino kekseillä ja muu ei mene alas, koska mikään muu ei vaan maistu. 


Yllä oleva kuva instaan ja alla oleva kuva ei päässyt julkaisuun, no miksi ei, no siinä on kainalossa se koko ajan mukana kantamani vessapaperirulla! Kuka käyttää nenäliinoja, ei niiden sisään voi kätkeä käytettyjä räkärättejä, kuten vessapaperirullaan, hirmuisen kätevää ja siistiä. Sieltä sitten ajoittain pullautan käytetyt ulos ja yllättävän paljon mahtuu niistettyä vessapaperia eli märkää sellaista, vessapaperirullan uumeniin. Pitäisi patentoida tämä keksintö!

Tässä sitä taas ollaan, hiilarikoukussa. Nyt on flunssa vieläkin niin sitkeässä, etten jaksa edes ajatella asiaa, koitan vain jotenkin selviytyä syömällä jotain, ihan  mitä tahansa, vaikka rautanauloja, kunhan maha täyttyy helposti ja ei tarvitse pitää säännöllisiä ruokailuvälejä, kuten hiilarittoman ravinnon kanssa. 

Tovin olen jo miettinyt, miksi meidän lähi K-kaupan omaan silmään saman näköinen ranskalainen patonki säilyy tuoreena pitempään ja on parempaa. Eilen sekin probleemi ratkesi, kun oli molemmat patongit vierekkäin ja tuo parempi patonki onkin jättipatonki. En suosittele tuon tavis patongin ostamista, se ei säily seuraavaan päivään, vaan on kovaa kuin kivi ja muutenkin siinä on kovaa reunaa ihan liikaa, jotenkin aivan huono patonki, kun taas tuo jättipatonki on tosi yes. Piti tämäkin raportoida miehelle, sanoisinko, että flunssaisen maailma on kovin kapea ja pieni. 

Nyt se on kirjaimellisesti todistettu, kissat tuovat lohtua tauteja poteville. Ensimmäisen kerrran, kun kärsin Norosta, Miki tuli kylkeen lohduttamaan ja sama tapahtui nyt eilen, kun makoilin flunssassa. Muutenhan Miki ei ole kainalossani viihtynyt, vaan lasten ja joskus miehen. Kärsin hieman, kun Miki ei tykkää meikäläisestä, mutta onneksi flunssainen minä kelvataan sentään Mikille. 
Haha onkohan tämä jo flunssakuplassa elämämisen pienuuden pohjanoteeraus, kun sain eilen kicksejä siitä, että söin samalla Domino keksiä, kun Lost in space sarjassa syötiin Oreota. Tämäkin piti tämän sääliön raportoida miehelle Whatsappilla, miten niin huomionkipeänä ja sain vastauksen ja mojovan sellaisen. Selvisi myöhemmin kyllä, että vastaaja olikin tyttäreni, mutta ihan yhtä lailla se olisi voinut olla oma rakas, aika usein viljelemme toisillemme nimittäin sanaa ”seko”. 
Mietin eilen tovin tilaanko pizzan ja sitten mietin, mitä turhia, kun en kuitenkaan maista mitään, joten massuni täytin lämpimillä voileivillä, jotka ovat olleet jo lapsuuden ajan herkku. Toimii aina.  


Nenä on aivan ruvella, kuvassa alla. Ihan en nyt saa nenän lastuittain hilseilyä kuvattua ilman, etten kuvaa kamalaa punoitusta ja ihohuokosia, joten päätin skipata ne ihohuokoset ja näyttää sen verran, kuin nyt näkyy. Tarviiko sitä kuivaa ja rupista nenää edes kuvata, no niinpä! (Mä oon niin pohjalla)

Yksinäisen kotiviikonlopun pelasti totaalisesti tosiaan ne hiilarit, miehen yllärinä tuomat Domino keksit ja Netflixille juuri rantautunut sarja ”Lost in Space eli Matkalla avaruuteen”. Vitsi vieköön miten hienosti sarja on tehty, tätä on kelvannut katsella ja tänään sama meno jatkuu. Josko huomenna uuteen nousuun, tiedä häntä, nimittäin oikeaa korvaa särkee pirusti, se on heikko korvani, joka aikoinaan hometalossa asuessa ja silloin pitkittyneen korvatulehduksen seurauksena arpeutti tärykalvon oikeasta korvasta. Ääh en halua antibiootteja, aina nämä flunssat menevät saman kaavan mukaan. 

Noh mutta sydämellistä sunnuntaita kaikille ja ketkä rakastavat hiilareita, ketkä välttävät niitä, onko siellä kevätflunssa ja aiotteko katsoa ”Lost in Space” ja hei miten syötte Domino keksinne, suoraan haukaten, vai avaten keksin ja kumpi puoli ensin? Jenkeissähän ne myy purkissa vallan Domino keksin valkoista täytettä, hyvää se on, mutta en sentään purkista suoraan maistelisi, mutta ehkä keksillä dipaten?