Avainsana: hunajayrttisiirappi

Pohjalla!

Pohjalla!

Toki tuo otsikointi on hieman dramatisoitu, mutta henkisten pohjien kudelmien verkko, on hiljakseen alkanut kutoutua puuroisen tahmaisen mieleni päälle, puhumattakaan rempalla olevasta kehosta. 


Tuumin josko Supervoimat auttaisi?



On ollut flunssia ja on ollut flunssia, mutta sitten tuli tämä flunssa, joka ei anna armoa, ei anna tehdä mitään ja jos teet, saat tuntea monipäiväisen rangaistuksen kehossasi. Kaksi viikkoa tautia takana, jouluaattona tapahtui positiivinen käännös ja piti tarttua imuriin ja toki puuhata joulua, siitä seurasi mahalasku. Taasen hiljaista nousukiitoa ja menin sitten uuden vuoden aattona sushille, koska en jaksanut kokata ja siitä vasta seurasikin rangaistus.

Tällä hetkellä en tiedä enää miltä naamani näyttää meikkien kanssa tai tuleeko nassusta enää naamaa. Olen jo kadottanut naamaidentiteettini. Hiuksia en ole raidoituksen jälkeen kertaakaan muotoillut tai muutenkaan väkerrellyt, no hyvä kuin kammannut, en ainakaan moneen päivään, joten en tiedä miltä hiuksenikaan oikeasti näyttää paljastavassa ulkoilmassa. 

Keho on muodoton möykky, enkä tiedä olenko flunssan tiimoilta lihonut tai laihtunut. Ruoka ei ole lainkaan maistunut, mutta onneksi on joululahjaksi saadut suklaat. Etenkin tyttäreltä superkriisiin, keskikokoiseen kriisiin ja pieneen kriisiin tarkoitetut Geisha suklaat ja kaikki on mennyt. 

Kerroin teille jossain kohti, että mieheni huomasi tuossa taannoin ensimmäisen kerran koipikarvani ja heti oli pakko mennä ne ajelemaan. No arvaa onko ajeltu sen jälkeen ja ne on taas, kuin Dumbledoren parta. Noh laitoin Batman pöksyt jalkaan, niin ei tarvitse itsekään katsella kärvistellä niitä. 

Tänään aloitin aamuni suolakekseillä, koska löysin niitä joululahjakorista ja suola sentään maistuu joltain. Oikeastaan tekisi mieli dipata kaikki soijassa, jotta saisin edes jonkinlaisia makuelämyksiä.


Pohjanoteeraus, sitten aikojen, kun muutin omaan kotiin ja olin nuori. Juustot ym. sängyssä..



Koen olevani retuperällä olevan sänkymme muumioitunut lisäosa, yhtä patjojen ja peitteiden kanssa. Yöpöytää siivittää räkätollerot ja tropit. Jos jotain tippuu lattialle, se myös jää sinne, koska nostaminen on liian vaivalloista, ainakin noin henkisesti. 

Olen miettinyt paljon pitkäaikaissairaita ja miten epäreipas flunssasoturi olen ollut. Kaikki lämpö ja ymmärrys heille, en ole osannut omalta elämältäni edes kuvitella, miltä tuntuu maata pitkään sängyssä, jo kahden viikon rupeama on ollut henkisesti liikaa. 

Olen katsonut kahdeksan Harry Potter Leffaa ja kuusi Taru sormusten herraa ja paljon muuta. Olen täysin kyllästynyt jo sarjohin ja leffoihin. Kirjoihin ei riitä keskittymiskyky, koska menen ja nukahdan heti, kun avaan ensimmäisen sivun. Arvostan nyt enemmän taas arjen touhuja ja kiireitä, koska silloin leffat ja kirjatkin maistuvat makealta. 

Piti vielä tulla kasoittain kaunista lunta, joita en millään muotoa pystynyt itse pois huiskimaan ja puolikuntoinen mieheni joutui ne eilen pitkän päivän päälle lapioimaan. Silloin punkassani synkkänä ja syyllisenä tunsin häpeää, koska mieheni joutui itse juuri flunssasta vasta toipuneena häärimään. 


Lunta on tuprutellut,
 mutta on sitä kaunista katsella makuuhuoneen ikkunasta.



Hyvää tässä kaikessa on se, ettei kukaan ole jaksanut käydä kaupassa ja olen käyttänyt pakastimen varastoja. Eläköön hätävaroiksi tarkoitetut cremet ja tomaattimurskat ja pakkasen jauhelihat, eilen sain aikaiseksi jauhelihaspagettia perheelle ruuaksi ja kokkailun jälkeen jouduinkin mennä heti maate. 

Tällä hetkellä, kun alkaa tuo leipäkin olla jo varsin finaalissa, laitoin sämpylätaikinan tekeytymään, piimästä, hunajasta ja cremestä, katsotaan minkälaiset pallerot tulee. 

Ehkä eniten kuitenkin harmittaa lasten puolesta, sillä tarkoitus oli mennä Messukeskuksen pomppulinnataivaaseen, käydä hieman leffassa, tavata ystäviä ja shoppailla joululahjarahoilla jotain, mutta elämä odottaa, kunhan vaan jaksan nyt olla kärsivällinen.


Turha tunta syyllisyyttä, kyllä muksut omaa tekemistä keksii. 



Tosin kyllä risoo, että jonkun piti Porvoon veteen mennä ”kakkimaan” ja vedessä on coli-bakteereita. Ei edes se veden keittäminen, vaan sen ajatteleminen. Kuka muistaa koko ajan juoda ja pestä hampaansa keitetyllä vedellä? Taas pistos sydämessäni tuikkii, miten onnekkaita olemmekaan, että saamme juoda normaalisti puhdasta hanavettä. Olen minä sitä kakkivettä ryystänytkin, eikä missään ole tuntunut. 😉

Eli kyllä tulen olemaan niin kiitollinen, kun tämä flunssa on podettu ja pääsen elämään taas kiinni ja sitten kuulkaa sauhu vaan käy. 


Muistin eilen, että sasin Korresilta syksyllä testiin hunajayrttisiirappia eli luonnonmukaista yskänlääkettä. Ajattelin, etten sitä koskaan tule tarvitsemaan, koska viimeksi olen kärsinyt yskästä 10-vuotta sitten.
Yskän ollessa niin repivän röhisevän hirveä, tartuin kuitenkin eilen pulloon ja otin huikan ja illalla toisen ja on muuten hyvän makuista.

Yskä on tänään  huomattavasti parempana, ei sellaista rohisevaa ja keuhkoihin sattuvaa. Liekö Korres auttoi tai sattumalta yskä leikkasi nyt parempaan suuntaan, mutta mieluusti uskon molempiin. Tämä yskänlääke muuten makunsa puolesta maistuisi lapsillekin ja kyllä otin huikan taas aamulla. 



Olisi mukavaa kuulla, mistä te saatte kipeänä iloa ja voimaa vai saatteko mistään? Muutakin saa toki jorista, vaikka omasta pitkittyneestä flunssasta tai mistä vaan. Iloa päivään kaikille, tämä jo auttoi, kun sai itsesäälinsä raapustaa blogipohjaan.