Avainsana: ihmissuhdesolmu

Ihmissuhdesolmussa

Ihmissuhdesolmussa

Eilen tuli selviteltyä sydäntä painanut suurempikin ihmissuhdesolmu. On tunne, että molemmat osapuolet pelasivat avoimin kortein ja sanoivat kaiken mitä on sydämellä painanut. Ainakin näin haluan uskoa ja toivoa, että toinenkin sai sanottua ulos asiat mitä minussa on painanut. 




Osaan olla välillä varsin ehdoton ja vaikea, jos näen jonkun asian omalla tavalla oikeudenmukaisena, niin on vaikeaa ilman muuta tietoa, muuttaa omaa kantaansa. On kuitenkin erittäin hedelmällistä, kun asioista keskustellaan aidon avoimesti ja joutuu itse myöntymään ja taipumaan ja näkemään ystävän kannan uusin silmin ja ystävä myös minun.



Taas tuli suuri herätys siitä, että meidän naisten ja ihmisten tulisi olla avoimempia toisillemme ja silloin, kun ei arvomaailmaltaan olla kilometrien päässä toisistaan, on myös mahdollisuus laittaa kirkko keskellä toria eli toteuttaa kompromissejä.



Ystävyyssuhde voi kasvaa siinä missä parisuhdekin, mutta jos ei koskaan ilmaista aitoja ajatuksia tai mikä painaa sydämellä, jää ystävyys helposti junnaamaan lukittuihin kaunoihin, eikä ystävyys mene eteenpäin. Jos vain rohkenee puhua asioista niiden avoimesti, miten puhdistavaa, vapauttavaa, sydämestä ottavaa ja itkettävää asioiden käsittely on ja myös tietenkin kovin raskasta. Mutta kaiken tuon puhdistuksen jälkeen on helpottunut olo, ystävyys on taas päivitetty ja on molemminpuolinen tunne, tämä ystävyys on tosiystävyyttä, koska se kestää kaiken, myös suoran puheen.




Ehdottomasti kannatan rehellisyyttä ja rehellinen voi olla aidon rakentavasti ja kantansa voi perustella niin, että vaikka itse voi hetkeksi tulistua tai ystäväkin, niin pian näkyy valoa tunnelin päässä ja alkaa oivaltamaan paremmin mistä toinen tulee ja omat olettamat ovat olleet jopa täysin hakoteillä. Siksi taas kerran opin, älä ikinä oleta toisesta mitään, jollei toinen ole jo aiemmin puheillaan niin todistanut ja sitä paitsi jokaisella on oikeus myös muuttaa mieltään.




Tärkeintä näissä keskusteluissa on olla asiallinen omassa palautteessaan ja kyvykäs ottamaan vastaan kritiikkiä omasta itsestään ja nähdä itsensä toisen silmin. Sana anteeksi on myös paikallaan ja eilen olen pyytänyt anteeksi, omaa pikkumaisuuttani ja mustavalkoisuutta. Emme vieläkään ole ystäväni kanssa aivan samaa mieltä, mutta siinä olemme samaa mieltä, että ystävyytemme on aivan liian arvokas, että sitä heiluttaisi pienet jutut tai muut ihmiset. Lisäksi ymmärrämme täysin nyt juteltuamme mistä toinen tulee, vaikka se ei poistakaan sitä seikkaa, että tietyt asiat jäävät ennalleen ja molemmilla on siinä hyväksymistä.


Haluan myös kannustaa rohkeuteen, avoimuudella ja omien ajatuksiensa kertomisella pääsee ihmissuhteissa eteenpäin ja jos toinen laittaa välit tuossa tilanteessa katki, onko hän edes ystävyyden arvoinen, sillä ystävyyskin on taistelun, jos toisenkin arvoinen. Rehtiyden ja suoran puheen paras palkinto voikin olla tulvahtavan iso huojennus ja helpotus ja myös se, että ystävyys kasvaa ja menee jopa uudelle tasolle. Toista ymmärtää taas piirun verran paremmin ja luottamus kasvaa, kun jutellaan asioista niiden oikeilla nimillä ja toinen ei katoa silti mihinkään, vaan tahtoo olla ystävä.


Parempi aidot ja rehdit välit, kuin se että sydän kantaa kaunaa asioista, jotka eivät ole edes sen arvoisia ja jotka sydän monesti muuttaa asiat vääristäen pilvenpiirtäjän kokoisiksikin. Kirjoitan tätä vahvistuksesi myös itselle, sillä minulle on erittäin vaikeaa puhua negatiivisista tuntemuksista tai sanoa niitä toiselle, loukata toista. Joskus itse tilanne elää ja vie äärimmilleen, niin että lopulta joutuu tilanteeseen, jossa ei ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin puhuminen. Näissä tilanteissa ystävyys punnitaan.


Meidän ystävyys onneksi jatkuu ja mielestäni entistä vahvempana ja avoimempana. Oikein pitkä ystävyys on verrannollinen avioliittoon, niin tärkeä ja merkityksellinen se on. Rehtiys kannattaa, mutta ei syytellen vaan keskustellen, syytellessä ei koskaan synny mitään rakentavaa ja pitää ottaa myös vastuuta omista mokistaan. Sellaista kuin täydellinen ihminen, ei ole olemassakaan.




Olen onnellinen, että minulla on näin syvä ja pitkäaikainen ystävyys, joka kestää kriisit ja avoimet loukatun mielen puheet. Ystävyys on tahdon asia ja kun on tahtoa, on myös ystävyyttä. <3




Mitä mietteitä teissä juttu herätti, onko teillä todella suorat avoimet välit ystävän kanssa ja voitte helposti puhua vaikeistakin asioista? Vai kannatteko kaunaa sisällä ja asioita, joita haluaisitte sanoa? Oletteko kokeilleet suoraa puhetta ja mitä siitä on seurannut?