Avainsana: iloa

Merkillinen viikko

Merkillinen viikko

Tämä viikko on ollut sekä sydäntä notkauttavan hyvä, että äärettömän raskas. Niin raskas, että silmästä on taas verisuoni poksunut, enkä tällä kertaa viitsi laittaa siitä edes kuvaa, sillä herkimmät lukijat saattaisivat järkyttyä. Voin vain paljastaa, että toisen silmän valkuainen on täysin tumman punaisella maalattu. Taisi postimieskin tänään pelästyä, kun menin pihalle pakettia vastaanottamaan.

Tämä viikko ei ole edes lopuillaan, mutta koska huomenna näen lapsuudenystävää ja sunnuntaina on perheen kuopuksen syntymäpäivä eli kaksi aivan loistavaa päivää tulossa, jos ei sitä lasketa, että joudun poistumaan talosta hehe silmän vuoksi aurinkolasit päässä. Niin taidan viikonloppuna keskittyä täysin lepäämiseen ja läheisistä nauttimiseen.

Tällä viikolla saattelimme haudan lepoon mummini/äitini, yhden rakkaimmista ihmisistä joita elämässäni on. Mummin joka kasvatti vauvasta asti, mummi joka oli aivan uskomaton ihminen ja jota katsoin suuresti ylöspäin. Mummista saatan joskus syksymmällä kirjoittaa, kun aika antaa hieman ajatuksille tilaa, jonkun pienen tekstin, nyt en jaksa. Elämäähän tämä on, mutta suru on nyt tiukassa.

Iloinen asia oli, että näin avaruussiskoa, Elli on elämää suurempi ja mieltä nostattava persoona. Aito, Elli ei ikinä esitä mitään, aitojen ihmisten seurassa on vaan mutkattominta olla, jotka ovat vaan täysin omia itseään. Ehkä tästä syystä, kun olimme avaruusreissulla, Elli oli se henkilö, jonka kanssa sain nukuttua jopa päiväunet. Ellin kanssa olo nostattaa, vie tähtien äärelle ja vei meidät jopa avaruusseikkailulle Moskovaan.

Sain isän vaimolta Taika juhlamukin ja mummin kodista kaikkea kaunista. Pari Arabian lautasta, jotka pääsivät astiahyllyä koristamaan. Oli mukavaa viettää perheen kanssa päivää isällä, syödä lohi-ja katkarapuleipiä, katsella vanhoja kuvia ja muistella mummia. Voi miten ihania vanhat kuvat ovatkaan, ehkä joskus vilautan muutamaa täällä blogissa.

Ja olihan meillä tällä viikolla hääpäiväkin ja se oli todella hyvä. ❤️❤️

Meidän pieni tuleva syntymäpäiväsankarikin sai kokea suurta surua, kun pieni Nuudeli hamsu menehtyi aivan yllättäen. Nuudeli ehti olla meillä vain 9-kuukautta ja kuoli aivan yllättäen. Nuudeli oli meidän molempien elämässä ehdottomasti maailman ihanin hamsu. Hamsu, joka viihtyi sylissä, tykkäsi kun paijataan, tuli aina ulos kopistaan, kun kuuli tyttären äänen. En vaan ymmärrä miten maailman ihanimman Nuudiksen piti poistua näin yllättäen, pienen pieni poloinen. Ei ehkä enää ikinä hamsua meille, ovat aivan liian lyhytikäisiä.

Tälläinen viikko täällä ja voisi todeta, elämää itsessään kaikissa muodoissaan. Miten siellä, minkälainen viikko teillä on ollut? <3 Oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua teille kaikille. <3