Avainsana: instrumentarium

Rakkauden kesä iättömästi

Rakkauden kesä iättömästi

Kaupallinen yhteistyö: Instrumentarium


Nyt kun olen toipunut tästä n. puoli vuotta kestävästä ”ikäkriisistä”, olen yrittänyt ruohonjuuritasolla asti miettiä, että miksi ja miten tälläinen kriisi ylipäänsä pääsi syntymään? Onko ikäkriisi sisäsyntyistä, jonka laukaisee tietyt elämän etapit vai onko ikäkriisin suurin aiheuttaja, yhteiskunnan paine ja erityisesti lokeroiminen tietyn ikäiset ihmiset eri lokeroihin?

Kaikki ovat varmasti huomanneet, että mainoksissa ei nähdä juurikaan 40+ vuotiaita tai iäkkäämmät filmitähdet pääsevät näyttelemään vain äitejä tai isoäitejä sivurooleihin, nuorten näyttelijöiden tähdittäessä pääroolit, kuin meillä ei olisi enää omaa elämää, vaan eläisimme äitiyden ja isoäitiyden kautta. Älkää ymmärtäkö väärin, äiti-ikäisiähän me olemmekin tai jopa mummoikäisiä, mutta miksi tuntuu, että tietyn ikäinen ei saa enää elää, olla, näkyä tai ainakaan olla värikäs, tai muuten ajatellaan, että joko sitä on aivan höpsähtänyt tai kärsii nimenomaan ikäkriisistä, on jopa jotenkin naurettava?

On minullekin tultu tänne blogiin sanomaan, että ei ”mummoikäisen” sovi noin toimia, pitää antaa nuoremmille tilaa. Tietyn ikäisenä minun tulisi olla näkymätön, jotta sopisin yhteiskunnan puristamiin normeihin. Jokainen on varmasti kuullut lausahduksia, ”ei tuon ikäisenä enää noin voi pukeutua” tai ”ei tämän ikäisenä enää noin voi tehdä” nyt on pakko suorastaan ääneen huutaa ”miksi ei ja kuka niin sanoo ja kuka niin määrittää.”

Uskon ettei maailma muutu, ellei itse sitä yritä muuttaa, ellei toimi esimerkkinä, hei minähän voin tehdä mitä vaan, pukeutua just niin värikkäästi tai vaikka Mikki Hiiri paitaan, jos lystään tai juoda kahvini lapsellisista mukeista. Jokaisen ikäinen saa myös rakastaa vapautuneesti, ei rakkaus ja intohimokaan tietyn ikäisenä lopu. Kun katselen omaa miestänikin, en näe harmaita hapsia, vaan niiden samojen silmien tuikkeen, joihin aikanani rakastuinkin. 
Jollain tasolla uskonkin, että oma ikäkriisi johtui toki lasten kasvamisesta ja luopumisen tuskasta ja omasta muuttuneesta roolista ja siitä, että on enemmän aikaa olla minä. Mutta minkälainen ihminen haluan sitten olla kohta viiskymppisenä ja ajanpyörän ollessa aika vauhdikas, pian myös eläikäisenä?

En halua, että minulle mainostetaan kosmetiikan saralla vain ryppyvoiteita ja vielä minua nuorempien kasvoilla, en halua, että näen minulle markkinoitavat vaatteet langanlaihojen teinien päällä, haluan samaistusmispintaa ja uskottavuutta.

Nykyajan iäkkäämpi ihminen osaa jo vaatia mielikuvia myös itselleen ja on jopa hieman alentavaa ajatella, että tämän ikäinen kokisi näyttävänsä nuoremmalta, hankkiessaan nuoren mallin mainostaman vaikkapa mekon itselleen. Emme me halua samaistua nuoriin vaan meidän oman ikäisiin ja tätä kutsuisin jo älykkääksi mainonnaksi, jolloin meidän ikäisiä otetaan tasa-arvoisesti huomioon ja ymmärretään se, että 40+ vuotiaat ja siitä ylöspäin olemme merkittävä kuluttajia, ei meitä saa aliarvioida.

Kuva Heli-Hannele Pehkonen
Siltikin mainontaa meidän ikäisille näkee armottoman vähän ja uskon, että tämä on yksi tekijöistä ikäkriisissäni,  meidän ikäisiä piilotellaan ja meidän ei haluta näkyvän. Kuuntelin tuossa kevättalvella erästä trendiluentoa, miten iäkkäämmät ihmiset ovat nyt tulossa ja miten eräs kuuluisa vaatebrändi valitsi alusvaatemallikseen päälle 70-vuotiaan entisen huippumallin. 

Mahtava suuntaus ja tätä lisää, mutta ei niin, että kun olin eräässä vuoden merkittävimmissä muotishow:ssa, nähtiin lavalla se yksi kiintiövanhus ja tätä pidettiin jotenkin merkittävänä tekona. Jos puolet olisi ollut iäkkäämpiä ja puolet eri ikäisiä nuoria, olisin pitänyt tätä muotishow:ta tasa-arvoisena, enkä yhtä vanhempaa naista joukon huutomerkkinä.

Mutta kuka uskaltaa olla rohkea ja muuttaa mainonnan maailmaa? Voi pojat kuinka monta kertaa olen minäkin hävinnyt jonkun blogiyhteistyön nuoremmalle, koska ei vaan uskalleta ottaa sitä villiä korttia eli kohta viisikymppistä naista, ei edes silloin, kun vaikka halutaan mainostaa jotain todella kallista ihonhoitosarjaa, joita monilla nuorilla ei ole edes varaa hankkia. 


Oma haaveeni on, että ei ole ikää, on vain erilaisia persoonia, niin nuorissa, kuin iäkkäämmissä. Haaveilen myös että mainonta muuttuu niin, että kaikenlaiset ihmiset voivat mainostaa tuotteita meille, ikään ja myös kokoon katsomatta. Että erilaisuutta kunnioitetaan, mutta niin, että erilaisuudesta voisi tulla tavallista. Kun eri ikäisten ja kokoisten mallien näkyminen olisi tavanomaista mainoksissa, voisin kuvitella, että ikäpainekin hellittäisi, olisimme yhteiskunnallisestikin hyväksyttäviä, saisimme näkyä ja kuulua joukkoon. 

Kaikilla meillä on varmasti se joku iäkkäämpi sukulainen, joka elää täysillä ja ei anna iän rajoittaa ja me häntä kovin ihailemme. Olen omalta osaltani ihaillut aina omia mummojani, toinen eli 102-vuotiaaksi, soitteli loppuun asti kännykällä, kävi vielä kielikurssillakin miltei 90-vuotiaana ja tanssi häissämme täyttä häkää nuorempien tanssittajien kanssa yli 90-vuotiaana. Toinen mummini täyttää tällä viikolla 97-vuotta, asuu yksin Helsingissä, on menettänyt kaikki ystävänsä, sisaruksensa ja puolisonsa, mutta uskaltaa sanoa tämän ikäisenä ääneen, ”elämä on aika kivaa, nyt minulla on aikaa itselleni ja osaan nauttiakin elämästä.” 

Elämässä on paljon arkea, mutta saa siinä olla paljon nautintoa ja myös juhlaa ja elämästä nauttiminen kuuluu ihan kaiken ikäisille ja toivon, että ihminen, joka kokee, ettei tietyn ikäinen saisi enää ”elää täysillä”, miettisi ajatustaan muutamaan kertaan ja pohtisi, mitä hän ei kenties salli itselleen ja näin paheksuu suorastaan puolittain vahingossa muiden tapaa elää ja olla, koska ei välttämättä kenties uskalla kohdata omaa minuuttaan, omia sisäisiä haaveitaan ja toiveitaan

Kun murtautuu yhteiskunnan kahleista ja uskaltaa elää juuri oman näköistä elämää, eikä muiden sanelemaa, elämä voi olla paljon nautinnollisempaa ja voi tuntea itsensä vapaaksi ihan minkä ikäisenä vaan. Vapaaksi harrastaa mitä haluaa, pukeutua vaikka värikkäästi ja samaan tyyliin, kuten nuorempanakin ja myös rakastaa puolisoaan rohkeasti ja täysillä, eikä häveten muuttunutta kehoaan tai ryppyjä silmäkulmissa. 

Olen aika täpinöissäni, että Instrumentarium on lähtenyt rohkeasti etunenässä mainostamaan silmälaseja teemalla ”Rakkauden kesä” kuuluu kaikille, jossa 60-70-vuotiaat viettävät elämänsä kesää, huolettomina ja vapaina. Tälläistä lisää, mainos ja kampanjan myötä rakennetut omat emojit,  joissa perinteisten nutturamummojen ja papparaisten rinnalle tuodaan uudet elämäniloiset, nuorekkaat ja positiiviset hahmot, jotka ovat selvästi oman elämänsä sankareita, ovat omiaan murtamaan ensimmäisten joukossa mainonnan maailmaa sallivampaan suuntaan myös ikäihmisten suhteen. 
Muutos syntyy toimintojen ja tekojen kautta ja on minullekin toki hymyilty, että miten tämän ikäinen voi pitää blogia, saatikka vlogia, miten olemme ne hassut tädit, mutta mitä väliä, tärkeintä on, että itsellä on hauskaa ja niin kauan, kuin kehossa virtaa piisaa, aion jatkaa samaan malliin, sillä elämä on liian lyhyt synkistelyyn tai ”pysy lestissäsi” tyyppiseen kategorisointiin. 

Instrumentariumin Rakkauden kesä 2018-video murtaa kahleita, että ”hippinuoruutta” voi elää niin nuorena, kuin 60-70-vuotiaanakin, sillä eihän sen ikäisenä tarvitse enää edes lupia kysellä. Muistakaa me kaikki olemme yksilöitä, emmekä tiettyyn haarukkaan lokeroitavia standardeja. Instrumentariumin mainos menee myös ihon alle siinä määrin, että tiedän mistä ostan itselleni silmälasit seuraavalla kerralla, sieltä missä mainostetaan juuri minulle, eikä minut ohittaen. 

Usein mietin, miksi sitä miettii joskus mielessään, ei noin voi tehdä tai näin pukeutua ja uskon, että tämä on se alitajuinen ja muita miellyttämisen haluinen ääni, joka vielä kipuilee sillä teemalla, että mitähän muut ajattelee? Tiedättekö mitä, muut ajattelee ja puhuu, teet niin tai näin ja onkin hukkaan heitettyä energiaa elää siksi säästöliekillä miettien muita. Ikääntymisessä onkin parasta, että uskaltaa rohkeammin olla oma itsensä ja rakastaa itseään.

Mitä tunteita teissä nämä ajatukset herättää? Onko teille naurettu, jos olette joskus äityneet villiksi, meikanneet vaikka värikkäämmin, pukeutuneet nuorekkaammin tai aloittaneet jonkun uuden harrastuksen tai ihan mitä tahansa? 

Mitä olette mieltä mainonnasta ylipäänsä, saatteko tarttumapintaa tai koetteko, että teille mainostetaan riittävästi. Kaipaatteko enemmän Instrun tyyppistä mainontaa, jossa meidän ikäiset ovat mainoksen tähtiä ja meidän myös sallitaan olla juuri sellaisia, kuin olemme, numeroihin katsomatta?
Iloista ja hauskaa kesäpäivää kaikille ja kannattaa katsoa alla oleva Instrun Rakkauden kesä 2018-video, siitä tulee hyvälle tuulelle. <3