Viikon ilot ja ärsytykset
Tämä viikko on ollut kiva ja ärsyttävä. Ärsyttävää on tietenkin liika lumi ja kun mies ja isompi tytär olivat kipeänä, ne jäivät omalle vastuulle. Mukavaa kuitenkin oli, että nuori nainen auttoi kerran aura-auton lumivallin pois meidän pihalta. Tätä vielä kiittelin, kun seuraavana päivänä tapahtuneesta kaivoin lapiolla uutta lättääntyneen kovaa jääkokkare lumivallia pois.
Lumitöistä tulee kuitenkin valtavan hyvä ja energisoiva olo. Niin kovin, kuin sisältä lämpimästä harmittaakin mennä tekemään lumitöitä, niin jälkikäteen kroppa ja tyhjentynyt mieli kiittää. Ärsytykset todellakin jää sinne lumihankeen. Ihminen on kyllä luotu tekemään fyysistä työtä. Kunnon lumipuhteet illalla, takaavat monesti aukottomat yöunet.
Teimme eilen intialaista tai onko tämä nyt sitten nepalilaista ruokaa ja siitä tuli täydellistä. Raitaa, naan-leipää ja Tikka Masalaa myöten. Iloitsimme ruoasta kovasti ja tänään saa tätä iloiseen massuun taas nauttia.
Päätin myös toteuttaa elämäni ensimmäisen kokkausvideon ja siitä taisi tulla myös elämäni surkein YouTube-video. Eikä siinä mitään, vaikka ihmeellinen laajakangas elokuvatyylinen laatikko ympäröikin videota ja sitä on hankalaa ja rumaa katsella, kuten myös omaa meikitöntä naamaa ja takkuhiuksista kuontaloa.
Pitäisikö alkaa meikkaamaan näitä videoita varten ja joku nätti kukkaessu vyötärölle, no en kyllä jaksa. Viikonloppuna sitä tulee saada vain olla ja jos ei vaikka huvita kammata hiuksia, niin sitten ei huvita. Ei se ruoan makuun vaikuttanut, vaikka esteettisesti tuo kokkausvideo on nolo, mutta täyttää tarpeensa, sillä nyt on video Tubessa ja voin reseptin kyseiseen ruokaan kurkkia aina sieltä.
Kävin tällä viikolla Pauligin kokkikoulussa ja tavallaan ei siten ollut mikään ihme, ettei meikäläistä päästetty kokkaamaan vaan pääsin tekemään kahvidrinkkejä. Toteutin kaikkein helpoimman drinksun, koska kaikkien muiden drinkkien reseptit valuivat heti päästä, enkä todella tiennyt, että kahvinkeitto on aivan avaruustiedettä nykyään.
Tämä uskomaton tornimainen voileipäkakkunen oli yksi illan voittajista. Pauligilta muuten tulee uusia kahveja tuota pikaa, kuvassa alla.
Jos joku ei vielä siellä seuraa Lumo Lifestyle blogia, niin kannattaa ottaa seurantaan. Upeat kuvat, herkullisia reseptejä, matkailua ja tyylikkäitä juttuja. Rakastan muuten, kun Lumo käy anoppilassa, maalaismaisemat, koiruli ja niin kaunis anopin koti. Olen itse ollut Lumon blogiin koukussa vuosia. Vihdoin pääsin mukamas kokkaamaan Lumon kanssa, mutta olimmekin eri ryhmissä. No ensi kerralla. 🙂
Maija on ollut omasta mielestä maailman paras Pauligin Paula ja vienyt Paulan somen avulla ihan uusiin ulottuvuuksiin. Paula jää sellaisenaan nyt historiaan ja Paulig hakee uutta brändilähettilästä, joka voi olla kuka vaan. Paulig haluaa olla edistämässä tasa-arvoa ja siksi Paula voi olla aivan kuka vaan, joka hallitsee somen ja omaa iloisen ja valloittavan persoonan.
Tällä viikolla olin kuulemassa Maybellinen uutuusmeikeistä ja muistuttaisin Maybelline arvonnasta ja samalla myös L’Oreal arvonnasta, joka on tämän päivän vielä voimassa.
Aivan pikkuisen sahapaperin lailla hiertää, että alle vuoden ikäinen ruusunkultainen kaunotar Acer läppärini temppuilee aivan samalla tavalla, kuin aiempi Acerini eli kirjasimet lakkaavat toimimasta. Joudun painamaan sata tuntia, että saan yhden p-kirjaimen nakutettua tänne, näppäimistö ei vaan ota kosketusta ja kysymysmerkkiä en saa enää lainkaan.
Eli nyt on kahdessa Acerissä sama tyyppivika, joka ilmiintyy alle vuodessa. Tästä koneesta maksoin kuitenkin 800e, niin hiertää nyt aika pahasti. Juu varmaan takuuhuollossa saavat kuntoon, mutta milläs nakutat tällä välin. Mrrr… En taatusti tule ostamaan kolmatta Aceriä, luottamus on nyt mennyt lopullisesti.
Noh nyt kun olen aikani hakannut tänne tuota p-kirjainta hulluna painellen, niin valitanpa vielä vähän lisää. Nyt se ukkelin ja tyttären kamala flunssa iski meikäläiseen. Vannoin, etten saa sitä, nukuin erkaantuneena miehestäni yöt soffalla, vaikka oma naisluolan sänkykin on, mutta soffa on jotenkin kotoisampi paikka. Vedin pilleritolkulla D-vitamiinia, mutta ei auttanut ei.
Anonyymille myös haluan vastata ihan näin tässä, että ”miten kehtaan” eli miten minua voi ärsyttää joskus pienet asiat, jos jollain on suurempaa surua. Maailmaan mahtuu kaikki tunteet ja toki sitä tuntee itsensä välillä hölmöksi, kun valittaa pienestä. Mutta ei omia tunteita voi ohittaa, koska maailmassa on niin paljon surua, eikä maailma voi pysähtyä myöskään, sitä ei voi lakata tuntemasta inhimillisiä tunteita, iloa, naurua, ärsytystä, koska jollain menee sillä hetkellä huonommin.
Jos mikä on nimittäin varmaa, että karma pitää huolen siitä, että kukaan ei elämänsä aikana surutta jää. Puolisoista toinen poistuu ennen toista ja toinen jää suremaan, kaikki me myös kuolemme. Suuret surut ilmestyvät ihmisille eri tahtiin ja juuri siksi onkin kaiken keskellä oikeus koko tunteiden kirjoon. Pitää elää.
En myöskään tyttären sairasvuoteen äärellä teho-osastolla avosydänleikkauksen tiimoilta miettinyt ja kun toinen ei meinannut päästä teholta, koska oli niin pitkään rytmihäiriötä, että muun maailman tulisi lakata tuntemasta ja elämästä, koska meillä on surua.
En myöskään tyttären sairasvuoteen äärellä teho-osastolla avosydänleikkauksen tiimoilta miettinyt ja kun toinen ei meinannut päästä teholta, koska oli niin pitkään rytmihäiriötä, että muun maailman tulisi lakata tuntemasta ja elämästä, koska meillä on surua.
Joten kaipaan avoimuutta, sydämellisyyttä ja ymmärrystä ja myös sille, ettei kaikkien murheet näy ulospäin eikä niistä kaikista kirjoiteta täällä blogissa. Täällä on mukava kirjoitella tavallisia tarinoita tavallisesta elämästä ja välillä vähän juhlahumua. Parhaat tarinat monesti syntyy pienistä arjen hetkistä. <3
Miten teidän viikko on siellä mennyt ja ”kysymysmerkki”, hih kun se ei enää tästä näppäimistöstä irtoa. Sydämellistä sunnuntaita. <3
Alla kamalin video ikinä, mutta hyvää ruokaa kuitenkin. 🙂
