Avainsana: ivanaaamiainen

Joulujuhlat, Helsinki-päivä, herkullinen aamiainen ja juhlavaa kosmetiikkaa

Joulujuhlat, Helsinki-päivä, herkullinen aamiainen ja juhlavaa kosmetiikkaa

Spencer elokuva kutsuvierastilaisuus ja Kicks pr-tilaisuus. Myssyfarmin myssy saatu.

Kicks kutsui ihastuttaviin joulujuhliin Apartment 12 tiloihin. Paikka on entuudestaan tuttu, olen käynyt muutamassa tilaisuudessa aiemmin. Ihania nämä vanhat asunnot ja tähän asuntoon kiteytyi monen oman rakkaan kodin havinaa, niin Latviassa asuessa kuin Helsingissä. Parhautta mm. ikkunalaudat, joilla voi istua, lasiset väliovet, korkeat huoneet, lankkulattiat. Ah niin tuttua ja kodikasta.

Esillä oli Kicksin erilaisia jouluisia lahjapakkauksia ja kosmetiikkatuotteita. Kuvassa kynsilakkamerkki Atelier Rouge.

Herkullista sormisyötävää, lahjojen pakkaamista ja myös pieni oman ajattelun hetki. Meidän tuli listata negatiivisia ja positiivisia mielikuvia itsestämme ja miten irrottaa itsemme niistä negatiivista. Niitä negatiivisia on muuten paljon helpompi löytää.

Tuli keksiä mantra, mantra joka lohduttaa tai pysäyttää negatiivisuuden kierteen. Salaa paperille kirjoitin näin:

rakkaus, rakastan, rakastettu.

Kun oikein tuuli vihmoo mielen sisällä, olisi hyvä muistaa, että elämässä on paljon rakkautta.

BeautyActin joulumeikit tulevat todella upeissa pakkauksissa. Huulipunissa on kimallehippusia ja tähtikuvioita. Aika hienoja sanoisin.

Menossa mukana Casa Mimi-blogin Sari.

Joulukarkeloiden jälkeen massua täyttämään Stockmannin Relove kirpparille, josta löytää tämä ihana kahvila ja koko päivän tarjottavat aamiaiset. Kuvissa Ivana-aamiainen. Ivana-aamiainen pitää sisällään feta-avokadoleivän, smoothiekulhon, kahvia tai teetä ja pavlovan. Pavlovasta täytyy nyt henkilökohtaisesta sanoa, että valmismarenki ja hillo pohjalla ei oikein vakuuttanut. Kaikki muu täydellistä. En tykkää jos kermakakkuihin tai pavlovaan sotketaan hilloa. Hillo on nam lettujen kanssa tai paahtoleivän kanssa, mutta oma suu ei tykkää yhtään, jos hilloa on kermaisissa jälkkäreissä tai leivoksissa, tulee liian makeaa.

Päivän päätti Spencer elokuva, joka oli ”pakko nähdä-listalla.” Mikä iloinen jälleennäkeminen Pinkit korkokengät Maijun ja Sari Rinteen kanssa.

Huolimatta siitä, että elokuva oli raastava kuvaus Dianan päänsisäisestä kamppailusta vapauteen, niin en tällä kertaa kovin pitänyt elokuvasta. Puvustus ja musiikki aivan mielettömän upeita. Mutta Dianan poikien takia, ehkä elokuva olisi voinut jäädä tekemättä. Dianakin voisi saada jo rauhan. Dianan ahdistus oli käsinkosketeltavaa ja ajoittain lapsiaan laiminlyövää.

Hovista annettiin hyvin kolkko kuva ja jos kaikki pitää paikkaansa, omalla kohdalla lopussa vain ajattelin, että pojat jäivät sitten lopulta hovin vangeiksi. Ihan täysillä en hovin ja Charlesin suorastaan tunnekyvytöntä olemusta allekirjoita tai vaikka, että Diana olisi kipuillut niin kovin, että olisi unohtanut ajoittain lastensa tarpeet. Tietenkään en voi tietää totuutta, mutta ehkä itse haluan ajatella hovista näin.

Kyseessä oli eräänlainen naisen vapaustaistelu vanhoillisesta hovista. Vaikka myös rakkauskertomus on totta, lasten syntymä on totta, kenties suhteen alun onnelliset hetket ovat totta. Kaikki tiedämme tarinan, mutta kun tuska ja ahdistus vain kerrotaan tarinassa, jää suorastaan runneltu olo. Ehkä juuri se oli tarkoituskin, kenties hyvä ettei elokuva ollut sitä mitä odotin.

Mutta olisi mukava edes kerran nähdä filmatisointi myös niistä muista hetkistä vaikka sitten ihan koko tarina. Kristen Stewart on kuulemma ominut Dianan olemuksen viimeistä piirtoa myöten täydellisesti. Vanhalle Diana-fanille on olemassa vain yksi Diana, joten kukaan ei omissa silmissä voi näytellä Dianaa, ehkä tässä piilee se syvin ongelma, ettei yksikään filmatisointi voisi koskaan tyydyttää omaa mieltä.

Kenties jokainen on äärettömän kriisin ja ahdistuksen hetkinä vaikea ja elokuva oli siksi paikoin haasteellista katsottavaa. Halusin säilyttää pumpulisen, säteilevän ikonisen hahmon kuplan, nyt en joka hetki pitänyt Dianasta vaikka olikin kaikki oikeutus huonoon oloonsa. Dianasta huokui draamakuningatar ja se vaan ei ole rakastettava piirre.

Mutta ehkä elokuva oli loppupeleissä loistava, sillä herätti paljon tunteita ja jäi viipyilemään mieleen. Jään miettimään.

Aiotteko mennä katsomaan Spencer elokuvan? Löytyykö muita Diana-faneja? Mitkä ovat teille hyvän aamupalan kulmakiviä, niin arkena kuin ravintolassa?

Koitetaan jaksaa kaiken harmaan ja mustan keskellä. Sydämellistä loppuviikkoa kaikille. <3