21 piikkiä ja pieni siemenellinen elämän oppia
Tapoin tänään aikaa Helsingissä jo kukonlaulun aikaan, koska ukkeli oli suonikohjuoperaatiossa. Operaatio meni muuten hyvin, mitä nyt 21 puudutuspiikkiä per koipi! Kuulostaa varsin kammottavalta ja meikäinen olisi ensimmäisen piikin jälkeen jo todennut, että maski naamaan ja heivatkaa koppa kanttuvei. Noh ei ukkeli, vaan reippaana tuli koivet merkillisissä tukisukissa ulos ja halusi heti vielä sushille.
Aamulla sää oli muuten todella synkkä ja harmaa ja Helsingissä tyypilliseen tapaan todella kylmä. Menin sitten onnellisena Cafe Ekbergille aamiaiselle odottamaan ystävää seuraksi, mutta ei kamua kuulunutkaan, koska toinen raukka oli nukkunut pommiin ja oli niin häpeissään. Kaikille sattuu ja jos joku suretti, niin se ettei nähty.
Operaatiosta valmistuvaa ukkelia ehdin myös odotella Jackie leffan ajan. En pitänyt Jackie leffasta lainkaan. Natalie Portman tuo näyttelijä, jota olen fanittanut Luc Bessonin Leonista lähtien, oli kammottava Jackienä tai pikemminkin Jackie oli kammottava hänessä. Eli Natalie ilmeisesti teki loistavan roolin, mutta sitä oli kamalaa katsoa.
Koko elokuvaa siivitti pääsääntöisesti kammottavat ihmiset, joista yksi Jackie oli. Ok, Jackie elokuva kuvaa suruprosessia, mutta en ihastunut Jackien hahmoon elokuvassa ennen John F. Kennedyn ampumistakaan. Jokin mätkähti mahalaskuna, kyseisen tyyli-ikonin kohdalla, tuollainenko hän todellisuudessa oli.
Jackie myös purki sydäntään papille ja pappi lausui hänelle näin: kun ihmiset huomaavat, ettei ole vastauksia, he joko tappavat itsensä tai lopettavat etsimisen. Koko elokuvan synkkämielinen ja merkillisen itsekeskeinen ja kyyninen zombie tunnelma nauliutui tuohon lauseeseen, joka oli mielestäni tyhjentävän kammottava.
On hyvä, että ihminen etsii loppuelämänsä ajan. Milloin pieniä päämääriä, milloin itseään, milloin mitäkin. Se, että olisi kaksi vahtoehtoa, on kuin meidät jätettäisiin painottomaan avaruuteen lillumaan.
Lähdin tyhjäksi puristettuna elokuvasta ulos, olin tirkistellyt jotain sellaista elämää ja elämäntapaa, jota en olisi halunnut nähdä.
Onneksi leffan jälkeen komeine tukisukkineen minua vastaanotti hymyilevä ukkeli ja se oli siinä, oma elämäntarkoitukseni on juuri tässä, olen etsinyt, olen löytänyt ja seikkailu jatkuu.
Onko kukaan nähnyt Jackieta ja mitä piditte. Oletteko nukkuneet pommiin ja mitä on siitä seurannut, jälkikäteen hyvät naurut ainakin.
Kivaa iltaa kaikille, onneksi elämä ei ole mustavalkoista vaan tulvillaan kaikkia erilaisia värejä, ei ole vain kahta tapaa olla, vaan myös miljoona erilaista tapaa etsiä. <3
