Avainsana: jännittääminen muumi

Pärnuun kauneusmatkalle ja jännittämisestä

Pärnuun kauneusmatkalle ja jännittämisestä

Tänään matkaan Pärnuun parin muun bloggaajan kanssa kauneusmatkalle ja jännittää jotenkin epätavallisen paljon. Olo ei ole vieläkään parhain tuosta 3-viikon influenssasta ja se osittain nakertaa itsetuntoa. Toinen seikka on se, että kun sairastaa 3-viikkoa ja makailee vaan sisällä, ihmisestä muotoutuu ihmisarka ja mökkihöperö.

Kolmas ja kaikkein totuudellisen seikka taasen on se, että olen aina ollut aikamoinen jännittäjä. Jos happeninkejä on paljon, pysyn sellaisessa ihmisvireessä, ettei niin paljon jännitä. Jos taas uusien ihmisten kohtaamisia ei ole niin tiuhaan, alkaa vatsanpohjasta oikein nipistelemään uusien ihmisten kohtaaminen.

En tiedä onko se sitä, että pitävätkö he minusta tai toisaalta pidänkö minä heistä. Tai sitä, että mitä jos kemiat eivät  kohtaa ja puhuminen on haastavaa. Olen myös joukon vanhin, kuinkas muuten ja voisin olla kahden muun bloggaajan äiti ikäni puolesta, ehkä tuokin asetelma hieman jännittää. Menen kuitenkin avoimin mielin ja äidillisellä asenteella. 🙂 


Aina myös joka kerta mietin, miettiikö ne muut, miksi tuo on kutsuttu, kuin jo lähtökohtaisesti ajattelisin, että kaikki muut ovat jotenkin parempia ja oikeutetumpia. Suurinpiirtein itse olisin saanut vahingossa kutsun, tyyliin tässä täytyy olla joku virhe? Kenties jännittämisen ydin kuitenkin on omalla kohdalla se, että jos toinen ihminen ei pidä minusta juuri sellaisena, kuin olen, minuna.

Jännittämisestä sen verran, että aina se etukäteisjännittäminen on ollut se juttu ja kun tilanteen kohtaa, niin jännittäminen unohtuu. Sitä sulautuu ja sopeutuu omaan rooliinsa ja aika nopeaan näkee miten kemiat porukassa toimii. Tänään kuitenkin jännittää tyypilliseen tapaani, ihan kuin lapsuuden pikkutyttönä, kun jouduin laulamaan luokan edessä ääneen, oli muuten ehkä elämäni traumaattisin kokemus. 


Nukuin muuten viime yönä alle 4t ja havaitsin jokaisen mikroäänen, talon sihinät ja suhinat. Ne vähäiset unet, joita katselin, olivat taas kerran yhtä maailmanlopun painajaista. Näissä tilanteissa huokaan hapekkaasti, eläköön turha jännittäminen. 

Peukut siten pystyy, että kaikki menee kivasti ja olen taas muutamaa ihmiskohtaamista rikkaampi. Se etten lähtisi, ei ole koskaan vaihtoehto. Kaikista kokemuksista oppii ja saa lisää rohkeutta ja itsevarmuus kasvaa hiljaa, kuin Iisakinkirkkoa rakennellen. Enkä halua jälkikäteen katua kotiin jäämistä, kuten nuorena jäin katumaan au pair mahdollisuutta Washingtoniin, koska pelkäsin ja ujostelin liikaa. 

Myönnän, että matkalle tarvitaan Superjuomaa, vaikka tuossa pullossa lukeekin ”lapsille”. 😉 Salaiset Superman sukkani jalkaan, niin niistä saan näennäistä voimaa. :=) Alla vielä kuvatodiste, että aikuisten oikeasti tämä kotioloissa kuvaaminen on aika haastavaa, sillä häiriköitä piisaa. 

Supervoimaa muuten flunssan aikaan ja muutenkin toki, olen saanut Roberts Berrien marjavalmisteista, jotka ovat sokeroimattomia ja makeus tulee vain marjoista ja hedelmistä. Vaikkapa mustikka maussa on peräti 139 mustikkaa yhdessä purkissa eli wau. Kaikki vitamiinit tarvitaan flunssan jälkilöylyihinkin. Roberts Berriet ja Muumi Berriet olen saanut blogiin. 🙂 Marjaherkkuja saa Citymarkettien ja K-Supermarkettien Hevihyllyiltä ja Roberts Berrie verkkokaupasta. Säilyvät huoneenlämmössä eli reissuun lähtee mukaan pari näitä. 🙂

Mukavaa keskiviikkoa kaikille ja olisi vertaistukena toki kiva kuulla, oletko jännittäjä ja onko joitain erityisiä tilanteita, joita olet jännittänyt todella paljon? Tai miten jännittämisestä pääsee eroon?