Avainsana: jurigagarincosmonauttrainingcenter

Space Expedition, avaruusseikkailu ja kurkistus kulissien taakse

Space Expedition, avaruusseikkailu ja kurkistus kulissien taakse

Aika kertoa hieman avaruusseikkailusta ja mitä siellä kulissien takana tapahtui. Boot Campiltähän meitä valikoitui kaikkiaan viisi ihmistä Venäjälle ja Star Cityn Juri Gagarin Cosmonaut Training Centeriin kosmonauttiharjoituksiin. Venäjällä kaikki meni, kuten sarjassa näytettiinkin, mutta itse Boot Camp osuudesta jäi kaikki muut tehtävät pois, paitsi käänteinen benjihyppy. 

Boot Camp piti myös sisällään erilaisia matemaattisia tehtäviä, älykkyystehtäviä, muistitehtäviä ja myös rakennustehtäviä ja meitä myös tarkkailtiin koko päivän ajan, miten kestimme painetta, väsymystä ja miten tulimme toimeen erilaisten ihmisten kanssa. 
Venäjä osuudessa kaikki taas ehdittiin näyttää sarjassa. Ne henkilöt, jotka saivat hopeiset Tupla-patukat, saivat kokea juuri ne tehtävät mitä televisiossakin näytettiin ja muilla taas tehtävät jäivät kokematta. Kaikilla oli selkeästi oma roolinsa ja osuutensa sarjassa, mikä oli mielestäni todella kivasti järjestetty juttu, oli se sitten arpatuuria tai ei. Meillehän ei koskaan kulissien takaisia suunnitelmia paljastettu vaan kerrottiin, että kaikki meni Venäjällä arpapelillä. Eli tämän voi sitten mieltää miten itse haluaa. 
Kyseisellä mönkijällä matkustus Star Cityyn oli railakas kokemus ja nauroimme poukkoilevassa kyydissä aivan hulluna. Kyytiä voisi verrata kumpareisessa maastossa olevaan Linnanmäki-kyytiin. Hullunhauskaa ja ihan huikea kokemus jo yksittäin. 

Pakko myöntää, että kyllä kaikkien meidän sydämet taisivat läpättää kiivasta tahtia ja innosta kiihtyneinä saapuessamma Juri Gagarin Cosmonaut Training Centeriin. Meitä kaiken kukkuraksi oli vastassa kosmonautti Oleg Kotov. Jo se tunne, että saa tavata tässä elämässä kosmonautin ja puhumattakaan siitä, että saa hengailla Olegin kanssa pari päivää ja kysellä myös kulissien takaa häneltä kysymyksiä.

Kuten vaikka, että kapselin paluu avaruusasemalta maapallolle vastaa rekkakolariin verrattavaa iskua tai ettei avaruusasemalla käydä koko komennuksen aikana suihkussa. Avaruusasemalla ei ole painottomassa tilassa mitään väliä miten päin nukkuu, mikä tuntuu varsin omituiselle näin maan vetovoimassa asuvalle. 

Kyllä myös avaruuslennolle laitetaan vaipat housuun ja myös mentäessä avaruuteen tekemään erilaisia työtehtäviä. Kosmonautin avaruuspuvun päähineessä on mm. karhea kangaspala, jos nenää alkaa kutittamaan avaruudessa, niin voi rapsuttaa nenua kangaspalaan. Kaikenlaista nippelitietoa suoraan henkilöltä, joka on ollut kolme kertaa avaruusasemalla ja yhteensä 526-päivää. Pakahduttaako, no kyllä aina, kun ajattelenkin tätä asiaa ja Olegin kohtaamista. 

Ennen reissua en ollut nukkunut pariin yöhön kaiken jännityksen takia. Itse reissulla nukuin 3-4-tunnin yöunia joka yö. Osasyynä oli huonekamuni ihanan Ellin kanssa höpötteleminen aamuyöhön. Väsymys kyllä paistaa kaikissa kuvissa ja ohjelmassakin, nimenomaan iäkkäämmän eli minun naamataululla, kun taas nuorilla ja Ellillä, joka oli reissulla vielä flunssassa, ei väsymys näkynyt missään. 
Ensimmäisenä meillä oli tehtävänä pyörivä tuoli, jolla kosmonautit harjoittavat tasapainoaistia. Näyttää ja kuulostaa helpolta, mutta ei ollut sitä. Merkillistä oli, että kaikille meille tuli järjetön hiki tuolipyörityksen jälkeen eli jotenkin tämä tuoli kyllä laittoi koko pään ja kropan sekaisin. 

Me harjoittelimme tuolissa 2-minuuttia kukin, mutta kosmonautit harjoittelevat tuolissa n. 10-minuutin pätkiä ja Oleg kertoi olleensa tuolissa myös 30-minuutin pätkiä. Avaruuslennossa pyörimisen tunne on kuitenkin jotain vielä pahempaa. 

Kaikki suoriudumme tehtävästä kiitettävästi, emmekä ainakaan tunnustaneet Tuplan tiimille, että vellova olo kyllä kesti pari päivää. Mitään ei myönnetty, jos jokin kamalalta tuntuikin. 

Pääsimme myös nauttimaan Star Cityn ruokalan antimista. Ruokala oli kuin paluu vanhaan aikaan, jossa armeijallinen nutturapäisiä venäläisiä naisia nopeatempoisesti ja tehokkaasti tarjoili ruoan. Mieleenpainuva kokemus tämäkin. Harmi etten kehdannut ottaa rouvista kuvia. 
Seuraava tehtävä olikin kosmonauttipuvuissa simulaatiotehtävien harjoittaminen. Rikulle ja minulle kävi munkki ja saimme napattua hopeiset tuplat, jolla kosmonauttipukuun meno mahdollistui. Puhun menosta pukuun, mutta itse pukuun meneminen oli jo aikamoinen juttu. 

Itse asiassa ahtaanpaikankammosta kärsivänä toivoin ensin, etten saisi hopeista Tuplaa ja kun sen sain, pelkäsin aivan hulluna pukuun menemistä ja mitä jos puvussa lähtee taju. Pukuun menoa ennen mitattiinkin verenpaineet ja suoritettiin myös lääkärintarkastus. Miljoonan euron pukuun ei voi mennä kipeänä tai jos on vaikka jonkinlainen ihosairaus, sillä seuraavaksi tähän mielettömän kalliiseen pukuun menee harjoittelemaan kosmonautti tai astronautti, asia jota on muuten jotenkin todella vaikea käsittää. 

Näitä pukuja on vain kaksi harjoittelupukua maailmassa ja kosmonauttien avaruuspuvussa on se eroava seikka amerikkalaisten astronauttien avaruuspukuihin, että kosmonauttipukuun ihminen voi pukeutua yksin, kun taas astronauttipukuun tarvitsee kaverin apua. Aidosti en oikein ymmärrä  miten pukuun pääsee yksin, etenkin miten puvun voi sulkea ilman kamun apua. Puvussa kuitenkin on selässä kahva niin ulkopuolella, että sisäpuolella, joten kyllä kosmonautti, jolla on 10-vuoden kosmonauttikoulutus ja joka on treenannut 2-vuotta avaruustehtävää varten, niin taatusti osaa sulkea puvun. Puvun oven sulkemisesta muuten tulee kassakaapin sulkemista muistuttava ääni, eli jykevä ovi on.

On suorastaan miltei mahdotonta käsittää, koska itse olin puvussa äärimmäisen kömpelö, että miten kosmonautit voivat suorittaa hienontarkkoja tehtäviä ja vielä avaruudessa, kyseisessä puvussa. 

Ennen pukua vaihdetaan valkoinen aluasu, jonka sain muuten omaksi, sukat ja käsineet laitetaan myöskin. Tämän jälkeen laitetaan sininen muoviselta tuntuva puku, jossa on viilennystoiminto. Itse avaruuspukuhan on luonnollisesti ilmatiivis ja avaruuspuvussa on ilmastointi ja myös puheyhteys muuhun miehistöön.
Noin tunnin ajan saimme suorittaa kosmonauttipuvussa erilaisia tehtäviä, mm. happiletkujen kytkemisen, ei ollut helppoa se, painavan oven avaamisen, kiipeilyä ja tehtävät toteutettiin painottomaan tilaan luodussa simulaatiossa. Kuukävelyäkin pääsimme harjoittamaan, mutta Mars-kävely jäi kokematta, koska taisimme olla sen verran hitaita, että aika loppui kesken. 

Kuva kosmonauttimuseosta, josta näkee hyvin miten pukuun mennään. Ensin kiivetään ylös luukun päälle jaloilla, sen jälkeen jalat sujautetaan pukuun ja kädet levitetään, jotta kädetkin saadaan pukuun. Lopulta sitä suorastaan valahtaa, miltei voisin sanoa, kuin kohtuun eli täysin umpinaiseen tilaan. 
Kosmonauttipuvussa oleminen ja tehtävien suorittaminen ja tietäen, ettei pukuihin pääse maailmassa, kuin aidot kosmonautit ja astronautit tuntuu niin isolta asialta, että sitä on jopa vaikea mieltää. Maapallolla ei ole montaa ihmistä, jotka ovat treenananneet näissä puvuissa. 

Mielenkiintoista muuten on, että avaruusasemalle treenaa aina kolmen kosmonautin/astronautin porukka ja myös varajengi. Näimme muuten myös paikan päällä tälläisen jengin avaruuskapselissa harjoitustehtävissä, kylmät väreet meni tämän näyn nähdessä. 


Jos tosiaan pääporukasta yksikin on flussassa avaruusasemalle lähdön koittaessa, heidän osalta matka peruuntuu ja kakkostiimi lähtee kohti avaruutta. Mietin tässä, että kuinka monelle on käynyt niin, että on ollut lähelle päästä avaruuskomennukselle, mutta matka on jäänyt tekemättä ja mahdollisesti vielä mahdollisuus mennyt lopullisesti ohi päästä ikinä avaruusasemakomennukselle?

Nikelle kävi tuuri ja Nikke sai hopeisen Tuplan sentrifugi eli g-voimalaitteeseen, jolla astronautit kouluttautuvat selvitäkseen avaruuslennon g-voimista. Nikke koki 3G-voiman, mutta astronautit ja kosmonautit joutuvat avaruuslennon aikana jopa kokemaan 5G:n voiman tai jopa joskus pahimmillaan 10G:n voiman. 

Jos Boot Campillä olikin kilpailuasetelma, niin Venäjällä sitä ei ollut lainkaan. Meidän tiimi oli tiimi, eikä toisiaan vastaan kisaileva joukko. Kaikilla oli sydän niin paikallaan, että jokainen oli superonnellinen toisten onnistumisista, niitä sparraten. Ellin päästessä Las Vegasiin painottomalle lennolle, tiesin sydämestäni, että kaikki olivat vilpittömän onnellisia ihanan Ellin puolesta. 

Porukkaa hitsasi yhteen tietenkin kaikki jännittävä ja scifi-hörhöys. Harvoin sitä pääsee pulisemaan avaruushommista niin monen ihmisen kanssa. Ellin kanssa jauhettiinkin yön pikkutunneille asti ja Elli on ehdoton oma avaruussiskoni ja koen, että sain Ellistä aidon ystävän, jonka kanssa voisin lähteä periaatteessa seikkailulle minne vaan.

Harvoin nimittäin pystyy vieraan ihmisen kanssa näin kovan väsymyksen ja paineen alla viettämään 5vrk yhdessä ja vielä samassa huoneessa, ilman minkäänlaista kitkaa. Joka päivä todettiin, että tämä on paras päivä ikinä. Ellin kännykän aamuherätyskin aina liikutti, kun Pepen ”Kun silmäni mä auki saan” pärähti herätyskellona soimaan. Ihana Elli ja mahtavan  kivat pojat Tapio, Riku ja Nikke. Upea jengi kaikkinensa, hieno kuvaustiimi ja Cloetan jengi. 

Hyviä ihmisiä niin paljon ja ei edes sekunninmurto-osaa kenenkään silmien pilkkeessä nähnyt mitään ikävää tai stressiä tai muuta negatiivista vaan pelkkää positiivista. Ehkä tämä on myös osasyy, miksi matka oli niin ainutlaatuinen, koska siihen liittyi hyvien ihmisten kohtaamisia. Tässä haluankin uskoa universaaliin lakiin, ”mitä annat, sitä myös saat.” <3

Nöyrän ikikiitollinen, että pääsin tälle mielettömälle kerran elämässä seikkailulle mukaan, jonkalaista ei ole ennen tehty. Kiitollinen mahtavasta jengistä ja siitä, että sain tavata oikean kosmonautin Olegin, joka oli vielä huumorimiehiä ja Olegin ympärillä vallitsi hämmentävä rauha ja karisma. 

Kiitollinen teille kaikille, jotka äänestitte, jotta pääsin Boot Campille, sillä äänethän ne siinä varmasti ratkaisivat. Kiitollinen myös siitä, että hih olin sitten reissun kiintiövanhus tai en, niin se, että minut kuitenkin valittiin reissulle  oli mieletön ihme, eikä Tuplan olisi kuitenkaan ollut pakko valita minua, vaan olisivat voineet jättää meikäläisen Boot Campin osalta sivurooliin. Kaikki Boot Campillä olivat mahtavia tyyyppejä, Venäjällä olisi pärjännyt kuka vaan. Kaikessa siinä väsymyksessä ja jännityksessäkin, mikä Venäjällä vallitsi, voin kuitenkin todeta, että Venäjän viisikko oli todella kylmähermoista sakkia. Ihan aitoa kosmonautti ainesta. 


*Suurin osa kuvista Tuplan

Oheisesta linkistä halutessasi voit katsoa koko seikkailun putkeen ja niin se onkin kivointa katseltavaa. Upeaa keskiviikkoa kaikille ja miten siellä, kiehtooko avaruus, katsotko scifileffoja vai ovatko ne aivan ei kiitos juttu sinulle. Kaikillahan meillä on omat kiinnostuksen kohteet, mikä tekeekin meistä ihmisistä siksi juuri niin mielenkiintoisia, meistä tämän maapallon alieneista. 


<3

Ihanin Elli!