Avainsana: kenkkutiia

Tiia pahalla päällä! Kevyen herkun ei lihottava illuusio!


Naisena olo on välillä maar niin tuhottoman rankkaa ja viheliäistä hommaa, että sitä ei viihdy edes omissa nahoissaan, kun se nahka kiristääkin niin pirskatisti ja tavallaan haluaisi olla vain alasti, sillä vaatteetkin edustavat sellaista kireää tukehduttavaa negatiivista voimaa. On täysikuu, on hormonit tai ei ole hormoneja, on tämä meta-ajattelutyö, jota harjoitetaan vallan nukkuessakin. Miten vastuu on muka kaikessa naisella, minkälainen lätsä sillä lapsella on koulussa päällä ja miten se lätsä siellä päässä seisoo? Yritetään miettiä kaikkia palasia, muiden ihmisten puolestakin, vaikka pitäisi antaa heillekin krediittiä, että ajattelevat aivan itsenäisesti, että heilläkin on ne aivot! Vähintäänkin tälläinen kaikkivoipa mukamas kaikkien puolesta ajattelu uuvuttaa ja laittaa ajoittain kenkuttamaan, kun sitä luulotautisena luulee olevansa niin kaikkivoipa ja erittäin tärkeä, suorastaan korvaamaton, että ainakin se oman kodin mikromaailma romahtaa ilman kaikkea tätä esivalmistelevaa ajattelutyötä!
Sitten on ne kiireelliset aamut, kun ei ehdi sen huonosti mietityn yön jälkeen syödäkään, kun taas piti pohtia, mitähän siitä tulee jos meidän Sofia menee yökylään tädille, että jaksaako sitten se täti, kun on ollut noin viikkoa aiemmin iltavuorossa ja onko siellä nyt lapselle viihdykkeitä ja mitä jos lapsi herättää tädin liian aikaisin, pitäisikö keittää jotkut eväät mukaan, jos täti pukkaa tarjoamaan silliä, jaa jaa muistinko nyt täyttää sen kouluvalokuvauslomakkeen ja ostinko maitoa vai enkö ostanut ja miten ne Xylitolpastillit, loppuuko ne ja tulee lasten hampaisiin sitten kasoittain reikiä! Tälläisten öiden jälkeen välillä on P E T O irti!

Aina ei hymyilytä, vaikka kyllähän se Maiju tuossakin hymyilee silmillään,
on se niin superihanapositiivisuuspakkaus! 

Täti Maijukin on saanut nähdä meikäläisen ärsyyntymisen, peto eli jonkinlainen sisälläni asuva hirviösivupersoona on päässyt vapaaksi eritoten päivinä jolloin syöminen on jäänyt minimiin. Hauskinta tilanteissa on, että Maiju selittää, ”nyt kuules täytyy mennä syömään tai Tiia muuttuu monsteriksi tai syö vähän lisää” tai kuten tuossa alla olevassa videossa ”ota iso pussi”. Siitä pääsinkin toiseen mieltä polttelevaan aiheeseeni, joka edustaa hyytävällä otteella naisen logiikkaa, uskotko sinä, että vähemmän grammoja painava herkku on vähemmän lihottavaa?! Minä uskon, sillä eihän tästä maailman menosta tulisi yhtikäs mitään, jos täytyisi gramman painoisista karkeistakin tuumia, että ne lihottaa! Meikäläisellähän sekoaisi nuppi jos toinenkin, menisi viimeinenkin turva kaikkiin naisten vaivoihin ja fysiikan lakejakin rikkoviin ajattelupajoihin joita nystyröissäni työstän suden hetkinä… 

Toinen kysymys olisikin, milloin sinua kenkuttaa ja mitä aivotyöskentelyä harjoitat öisin? Olkaa hyvä, alla video ”Tiian kenkusta päivästä”, toivottavasti ei karkoita teitä täältä, sillä kyllä hymytön Tiia on tympeä, mutta eihän sitä aina voi olla legot näkkärillä. <3 <3