Avainsana: keräily

Viikonlopun tohinat ja luopumisen vaikeus

Viikonlopun tohinat ja luopumisen vaikeus

Silk&Spice viini saatu yllätyksenä ja kaikki viiniin liittyvät kommentit joudun poistamaan Suomen alkoholisäädännön nojalla.

No eihän täällä juuri niin mitään ole tapahtunut, mutta tämä sievä mekkonen löytyi ruokaostoksilta Lidlistä ja ruokakaupat onkin nyt ne ainoat, joissa tulee käytyä.

Ihan kaikkinensa on just sellainen mekko mistä tykkään ja eipä olekaan pilkkumekkoa kaapissa. Pilkut eli dalmatialaiskuosi toki tässä tapauksessa on aina in.

Lauantaina tehtiin sitten suurella menestyksellä Voikanaa eli Butter chickeniä ja oli hitti. Resepti tosiaan löytyy täältä. Hirmu helppo resepti ja oikeastaan kaikki mausteet löytyi meiltä valmiina kaapista. Garam masala ja juustokumina voivat olla sellaisia mausteita, joita ei aina löydy kaapin perukoilta, mutta tällä kertaa niitäkin oli.

Ja tosiaan vähän toistona, Naan-leivät tein Valion reseptillä. Siinä oli kyllä aika paistaminen, koska toteutin reseptit tuplana ja noin tunnin paistoin Naan-leipiä uunissa neljä kerrallaan. Että ihan pikaruoka tämä ei ole, mutta helppo tehdä kuitenkin eli ei ole mitään rakettitiedettä.

Tämä herra on näiden kolmen vuoden aikana maximissaan löhönnyt meikäläisen päälle 5-10x ja kun tämä iloinen tapahtuma tapahtuu, pitää maata vain paikoillaan, kunnes nälkä käy ylivoimaiseksi tai paikat puutuu. Tänä aamuna Mickey suvaitsi löhöillä tuossa noin tunnin ja tuli sitten kiireetön aamu, koska kun tämän kunnian saa osakseen, ei voi hievahtaakaan.

Kirjoittelin en nyt ihan vuoden alussa, mutta jossain kohden alkuvuotta tämän vuoden teemasta ”hävitä 5 tavaraa päivässä.” Homma sujuu mallikkaasti eli kun päättää alkaa hävittämään, kierrättämään, myymään pois tai antamaan eteenpäin, niin päätöksen voimalla sitä kummasti alkaa tavaraa lähtemään kotoa.

Miten olen nostalgiasyistä säästänyt C-kasetteja kaikki nämä vuodet, niin että ovat muuttaneet kodista kotiin ja asuneet ulkomailla ja kertaakaan näitä ei ole laulatettu. Ihan älytöntä. Mutta kun teininä on tullut nysvättyä ja kuunneltua näitä, äänitettyä kovalla työllä ja kirjoitettua kansiin kappaleet, niin kasetit ovat pala tärkeää teini-historiaa.

Kun kasetit lähtee, muistot näistä kappaleistakin haihtuu samalla. Mutta se ei ole mikään tekosyy, miksi tunnesyistä säästää kasetteja, jotka täyttää kokonaisen puuarkun. Arkkuun voi laittaa käyttötavaraa säilöön jatkossa.

Joten kyllä, CD-kasetit lähtee, CD-levyt lähtee, nämä kaikki muinaisjäänteet, kirjoja on ruodittu jo ankarin kourin, vaatteita ja laukkuja on tytär laittanut Zadaa:ssa myyntiin, eilen pojalle annettiin aimo kasa astioita ja aikuiselle tyttärelle kaikki Greengate mukit vähän aikaa sitten.

En kyllä ole täysin onnellinen tästä tilanteesta, mikään ei voita LP-levyn soittamisesta kuuluvaa pientä neulan rohinaa, sitä hetkeä, kun laittaa neulan levylle ja kuuluu se tietty ääni.

Sen verran paljon on myös tullut katsottua maailmanlopun sarjoja, että 100% luotto siihen, että kaikki tallenteet olisi netissä (kuten nyt jo on) tai olisi älykoti, se kaikki tuntuu huolestuttavalta. Tämä on tätä keski-ikäisen muutosvastarintaa, jonka perimmäinen syy voi olla silkka pelko, ettei pysy matkassa mukana.

Näen itseni mummoni rämpäyttelemässä näitä C-kasetteja, kun muualla maailmassa ei toimi enää Spotifyt sun muut, netti on kaatunut tai energiaa ei riitä tämän lauman laitteiden pyörittämiseen. Mitä nyt ikinä, mutta nämä on näitä zombie-sarjojen nostattamia tunteita ja oikeastihan me elämme nyt sellaista maailmanlopun meininkiä.

No ei voi tietää, mutta olisi kiva palata tiettyyn aikaan, jolloin kaikki ei ollut ihan näin teknistä. Fakta myös on, että kehitys rullaa hurjaa vauhtia, kuten myös oma ikääntyminen ja jossain kohden sitä tulee putoamaan matkasta. Miten nykyajan vanhukset, kun kohta kaikki pankkipalvelut sun muut on vain verkkopalvelussa, hurjaa on meno ja eivät kaikki ihmiset pysy millään mukana kehityksen kiihtyvissä rattaissa.

Eilen tosiaan mies jo katsoi ihmeissään, että taidat olla tosissaan tästä 5 lähtee päivässä hommelista, ettei ollut silkkaa puhetta.

Joitain asioita sitä säästää ilman, että kunnolla on loppuun asti edes miettinyt, kuten nämä kasetit. Sinänsä ok, että mies hävitti vahingossa jo vuosia sitten autotallista LP-levyt, koska olivat siellä pahvilaatikoissa. Vaikka onhan se tavallaan haikeaa ja eikä tähän auta, mutta onhan muistot, mutta kun ne muistotkin haalenee.

Perjantain iltalenkillä tuli näin hauska näky vastaan ja tuli tuumittua, että täällä Porvoossahan on aina joulu. Kyseinen Kaukomieli venhonen on Hamarin purjehdusseuran joulutervehdys joulupukille.

Eli jos jotain tässä vuodessa ainakin ollut hyvää, niin talvi on ollut superhieno ja on ollut enemmän aikaa raivata kotia ja ruoasta on tullut saatua paljon lohtua.

Ikinä ei olla myöskään ystävien kesken näin paljon vinkkailtu suoratoistopalveluiden helmiä. Jos ette ole vielä katsoneet ja tykkäätte synkistä rikossarjoista, joissa kuitenkin mennään pintaa syvemmällä ja on enemmän lihaa, niin The Sinner on loistava sarja, innolla odotan kolmatta tuotantokautta.

Jännä muuten miten on todella vaikeaa katsella tällä hetkellä Nordic Noir sarjoja, tulevat liian lähelle ihan kotiovelle, mutta The Sinnerin maailman sijoittuessa jenkkilään, en kavahda sarjan tunnelmaa lainkaan niin paljon.

Tämä ilmiö taitaa yleismaailmallisestikin päteä oikeassa elämässä myös, että jos naapurissa tai lähipiirissä tapahtuu kauheita, asia on hyvin shokeerava, mutta jos kauheudet tapahtuu toisella puolella maapalloa, niihin ei saa samanlaista samaistumispintaa. Mikä on empatiaa ajatellen aika kauheaa, mutta omaa suojelevaistoa ajatellen miltei välttämätöntä.

Miten siellä mennyt viikonloppu, oletko keräilijä, minimalisti tai jotain siltä väliltä, mitä syöty ja onko antaa sarja-ja leffavinkkejä tai onko muilla vastaavia acopalyptisiä mietteitä?

Hurjasti tsemppiä kaikille uuteen viikkoon. <3