Avainsana: kevyempielämä

Miten elämäntaparemppailu sujuu?

Miten elämäntaparemppailu sujuu?

Jotenkin tuttu otsikko, olen kulkenut aiemmin saman kehän ja ympyrä on sulkeutunut monen monta kertaa samaan tilanteeseen ja taas on aloitettu uudelleen. Mikä tällä kertaa elämäntaparemppailun matkassa on eroa, olen aloittanut koko hommelin pehmeämmin. Tavoitteena, kun ei ole timmi teinivartalo, vaan pikemminkin vähemmän väsynyt ja muutamia kiloja kevyempi olo. (-10kg haaveissa)

Oivalsin tänä aamuna, että se on jo hyvää, etten ole varma olenko aloittanut eri tavoin ruoasta nauttimisen kaksi vai kolme viikkoa sitten. Aiemmilla elämäntaparemppailu keikoilla olen hampaat irvessä laskenut päiviä ja ne päivät ovat tuntuneet loputtomilta. 


Nyt en ole antanut itseni kuirailla hetkeäkään nälässä ja en ole lisännyt liikuntaa pakkoajatusten voimalla, niin että liikunnasta on kadonnut ilo ja siitä on tullut pelkkää suorittamista.

Eräs ystäväni sanoi ”ennemmin jälkiruoka, kuin pääruoka”. Joten jos herkkuhetkeä vietetään eli nautitaan kakkusia, on tuokin mottoni mun. Noin muuten olen vähentänyt radikaalisti herkkuja ja etenkin sitä surutta mättämistä vaikkapa kirjan tai Netflixin ääressä, tyyliin syön kunnes napa raikaa. 

Olen jättänyt aterioista vehnät pois, mutta en ole kuitenkaan vehnäehdoton. Grilliruoka on ollut autuaallista, koska olen voinut nauttia herkullisia vartaita ja salaattia ja melonia kylkeen. Merkillistä miten hyvinkin nopeaan vatsa tottuu siihen, ettei sitä täytetä suurilla määrillä vehnää ja jos jonkun vehnäpommin olen vetäissyt, siitä on tullut turkasen täysi olo.

Kaikkein kimurantimpia ovat hetket, kun olen menossa kamun kanssa syömään, kuten tässä minäkin kohta. Seurasyöminen meinaan on parasta ja sitä on itselleen hövelimpi, jos kaveri syö, niin miksen minäkin. Toisaalta tuntuu myös epäkohteliaalta napsia salaatinlehtiä, jos kaveri haluaa syödä vaikka kunnon aterian nepalilaista naan-leipineen. 

Tälläiset kaverisyömishetket ovat normaalisti ihania, mutta aavistuksen päätä vaivaavia elämäntaparemppailun alussa, sillä mieli sukkuloi ja jojottelee miten toimia, valitako houkutus vai kieltäytyminen. Sitä myös haluaa olla ystävälle mieliksi ja nautiskella kollektiivisuuden nimissä kaikkea samaa. Hämmentävää miten paljon ruokaa voi joutua miettimäänkään, kun yrittää pitäytyä edes jonkinlaisessa linjassa ja onko tuo ajatus kollektiivisyömisestä vain itsepetosta sekin?

En ole lainkaan punninnut itseäni tai kokeillut ”niitä hoikan ajan farkkuja vielä”. Vielä ei ole aika, vaan vasta, kun tätä matkaa on tehty kuukausi-kaksi, rohkenen tarkastella onko tuloksia tullut. En meinaan halua syöstä itseäni jo heti alussa epätoivoon, tuohon tunteeseen, kun mitään ei ole vielä tapahtunut, vaikka tässä on jo muutama viikko kieltäydytty perunasta sun toisesta. Vaan haluan lillua olotilassa, että mistään kieltäytyminen ei ole pakko, mutta koitan kuitenkin alitajuntaani ohjailla terveellisempään suuntaan. Hivuttaa mieltä hiljakseen oppimaan uudenlainen tapa elää ja syödä.

Joten ei mitään radikaalia uutista vielä elämäntaparemppailun saralla, muuta kuin että se rullaa tasaisesti ja hiljakseen olen sisäistämässä terveellisempää tapaa nauttia ruoasta. 

Hei ja kaikille saman asian tiimoilla taisteleville, kahviin kun lisää pari teelusikkaa tummaa kaakaota, niin saa ihanan suklaahumauksen sielulle, niin että hyvä olo tuntuu otsassa asti. ;)Cafe Latten kanssa jetsulleen parasta. 

Muita hyviä vinkkejä ja reseptejä otetaan ilolla vastaan ja myös grillausreseptejä mielellään, sillä grilliruoan parissa tulee usein jyskytettyä samoja sapuskoja ja grilliruoka alkaa hyvin pian maistumaan puulta. Miehelle joka rakastaa grilliruokaa olen sanonut ehdottomasti tykkään minäkin, jos ei aina ole lihaa, makkaraa ja perunaa, mutta mitä muuta sitä sitten on?

Kohta ystävän kanssa kahville ja syömään, mitenhän meikäläisen käy ”pääruoka vai jälkiruoka”, siinäpä kysymys. 😉 Iloista perjantaita kaikille. <3 Jos mikä on varmaa, tämä elämäntaparemppailu on hyvin psykologinen hommeli ja ei se vatsa kurni, vaan ne addiktoituneet aivosolut.