Näin valehtelen netissä ja somessa
No siis kääks minkä haasteen Keyword:Love blogin Jonna heitti, sillä nyt ei ole lupa yhtään kaunistella totuutta, vaan pitää läjäyttää kaikkiin kysymyksiin juuri se absoluuttinen totuus. Täytyy itseään oikein syväjuuriharjalla kuulostella, ettei vaan tule itsepetoksellisesti valehdeltua ihan itselle ja samalla kerrottua nätimpiä totuuksia sitten teille.
No mutta asiaan eli niihin totuudenpaljastustehtäviin ja kysymyksiin.
Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin, tapahtumiin, joiden tiedän olevani someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.
Olen aivan liian laiska tälläiseen eli menemään kotoa yhtikäs mihinkään, mikä ei aidosti inspiroi ja kiinnosta ja minne ei ole mitään asiaa. Olen blogielämässä muistaakseni kahdesti mennyt muualle niistä ympyröistä joissa jökötän, kuvaamaan asukuvia.
Toinen kerta oli viime talvena, jolloin kotona oli niin himputin pimeää ja Souliina blogikamun kanssa kaipasimme yhteistyönä saamiimme asukuviin valoa ja koska Samu-koirakin piti viedä lenkille, niin kävelimme muutaman sadan metrin pätkän meiltä merenrantaan.
Toinen kerta oli viime viikonloppuna, koska Pinkit korkokengät Maijulla oli visio, että heinäpellolla heinäpaalien keskellä tulee hauskoja kuvia meidän hippihenkisiin kuviin. Syy näihin kuviin ja yhteneväisiin hippiasuihin selviää ensi viikolla, kyseessä on kuitenkin kaupallinen yhteistyö, joten enemmän vaivaa haluttiin luonnollisesti nähdä, kuin pelkkä perusblogipostaus.
Heinäpellolle menimme autolla ja ajomatka kesti n. 5-minuuttia. Eli tämän verran vaivaa olen nähnyt asukuviin ja tämä on myös syy, miksi asukuvat eivät oikein istu omaan pirtaan, koska olen niiden kuvaamisen suhteen armottoman laiska ja aina pitäisi kuvissa olla meikitkin nassussa ja kaikki, ei vaan aina jaksa.
Mutta vastaus on siis kyllä, kyllä olen mennyt kahdesti valokuvaystävällisempään paikkaan kuvaamaan asukuvia.
Sisustan, teen kauttauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.
Vastaus on kyllä ja ei. En pukeudu, enkä tee ruokakattauksia kuvien vuoksi, paitsi tosiaan nuo pari vaatekuvausta yllä. Joskus tulee katettua ruokaa nätimmin pöytään ja silloin tulee napsittua kuvia, eli ruoka edellä mennään ja sitten vasta ehkä se kuva.
Jos olen tilaisuuksissa missä on kaunista ruokaa, napsin ruokakuvia aina, sillä omaan silmään ruoka on kaunista katseltavaa ja inspiroitavaa kuvattavaa. En vaan itse osaa kokata kaunista ruokaa, joten siksi harvoin blogissa tai Instassa nähdään ruokakuvia.
Täysin toinen asia ovat sitten kahvimukikuvat, jotka eivät tavallaan liity blogiin lainkaan, vaan ne ovat ihan oma itsenäinen ja erillinen intohimo. Kahvimuki/kahvihetkikuvia aloin kuvaamaan Instaan, jo vuotta ennen, kuin aloitin blogin, jos nyt muistan ihan oikein edes ja ne eivät oikein liity mitenkään blogini henkeen.
En ota itsestäni kuvia enkä Instastories-videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.
Instastoriesin suhteen olen laiska, mutta meikittömiä kuvia täällä blogissa on nähty aikojen alusta asti ja myöskin satunnaisesti Instassa, mutta siellä harvemmin. Jostain syystä Instagram on osaltani aavistuksen siloitellumpi, kun taas blogin puolella ”sormet on vähän väliä mullassa”. Ehkä siksi näin, ettei Instagramin puolella saa kerrottua tarinaa kuvan taustalla niin monin sanoin.
Teen asioita ja kerron asioista blogissani, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.
Tämäpä on vaikea kysymys ja kompastun jo tuohon brändi-sanaan. En ole brändi, olen minä, minä Tiia. En koe tekeväni oikeastaan mitään asioita ”laskelmoiden”, vaan aina hetken fiiliksellä mennään ja tyyliin, tykätään tai ei. Nimittäin en koe, että liialla miettimisellä osaisin olla aidoin minä. Ihailen bloggaajia, jotka aina osaavat kirjoittaa loistavasti, ottavat mitä upeimpia kuvia ja mitä kauneimmassa ympäristössä ja näyttäen aina hyvältä. Tälläisestä kuitenkin tulisi itselle vain paineita ja en halua, että blogi/some aiheuttaa paineita, vaan tämän homman pitää olla yksiselitteisesti kivaa.
Mutta juu, joskus tekisi mieli avata suutaan rohkeammin, sanoa tiukemmin, puhua vaikeimmista asioista. Tälläisiä mieltä painavia ja eräänlaisista vääryyksistä haluaisin kirjoittaa paljon useammin, mutta kun pitää ottaa moni muu ihminen ja seikka huomioon.
Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta.
Kyllä, kyllä ja kyllä, tunnustan, smooth filtterit, jotka pehmentää ryppyjä ja valaisee kasvot ja samalla kirkastaa valkoisuudella myös hampaat, vaikka ne valkoiset muutenkin on. Erityisesti Instaan kaunistelen kuvia tarkemmin, mutta tänne blogiin voin laittaa vaikka kuinka karmean ja naturellin kuvan. Joten kyllä ja ei.
Silottelen elämääni somessa.
Tämä on mielenkiintoinen, sillä en kaunistele mitään normaaleja asioita, mutta voin myöntää siloittelevani, sillä en kerro kaikkea. Koska blogissani en voi käsitellä muiden ihmisten ja läheisteni murheita, niin suuri osa minuutta jää piiloon, sillä olen yksi jäsen kuusihenkisestä perheestä.
Meillä on ollut todella isojakin vaikeuksia ja suruja näiden blogivuosien aikana, mutta rohkenen jopa väittää, ettei kukaan ruudun toisella puolella ole huomannut mitään, sillä olen pitänyt nämä surut ja vastoinkäymiset salassa. Joskus on ollut vaikea ammentaa blogiin aiheita ja olla positiviinen, kun perheessä on iso myrsky meneillään ja vielä pitkäkestoinen sellainen. Enkä viittaa nyt aviokriisiin vaan ihan muunlaisiin murheisiin.
Meillä on ollut todella isojakin vaikeuksia ja suruja näiden blogivuosien aikana, mutta rohkenen jopa väittää, ettei kukaan ruudun toisella puolella ole huomannut mitään, sillä olen pitänyt nämä surut ja vastoinkäymiset salassa. Joskus on ollut vaikea ammentaa blogiin aiheita ja olla positiviinen, kun perheessä on iso myrsky meneillään ja vielä pitkäkestoinen sellainen. Enkä viittaa nyt aviokriisiin vaan ihan muunlaisiin murheisiin.
Joten vastaus on, en siloittele, mutta en luonnollisesti koskaan tule kertomaan, kuin murto-osan elämästämme täällä blogin puolella.
Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.
En kadu mitään, sillä jos joitain virheitä on tehty ja varmasti moniakin, niin niistä on myös opittu. Tämä blogi, kuten elämäkin on tietynlainen matka, jossa oppii koko ajan jotain, niin ympäristöstä, kuin itsestäänkin. Oppii myös ymmärtämään, minkälaisia yhteistyöjuttuja haluan tehdä ja minkälaisia en ja minkälaisia ihmisiä yritysten takana on ja keiden kanssa haluan olla tekemisissä. Kukaan ei ole valmis heti, kun pistää blogin pystyyn, vaan itseään on välillä haettava ja matka jatkuu edelleenkin ja taatusti hamaan tappiin asti.
En ole kuitenkaan tehnyt sellaisia kaupallisia yhteistöitä, joita kadun ja olen kieltäytynyt sellaisista, jotka eivät vaan istu mistään kulmasta blogiini tai mielenkiintoni kohteisiin tai arvomaailmaani.
Bloggaajan elämä on glamouria.
Olen blogini puolesta ja myös Tädit tubettaa YouTube-kanavan puolesta päässyt kokemaan asioita ja tutustumaan sellaisiin mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka eivät olisi mahdollistuneet ilman blogia. Joten kyllä somekanavat ovat tuoneet elämääni ripauksen luxusta, mutta 95% elämästäni ainakin, on ihan perusarkea ja tallaamista, kuten kaikilla muillakin.
Koska kohokohdista tulee sometettua, etenkin Instaan herkemmin, voi seuraajille välittyä kuva, että olen paljon enemmän menossa, kuin olen, tai että elämääni mahtuu paljon enemmän luxusta, kun sitä elämässäni todellisuudessa onkaan.
Yhden päivän aikana voi esim. olla useampi tapahtuma ja keskitän Helsinkiin menon kyseiselle päivälle ja näin ihmisille tulee vääristymä, että joka päivä viuhun jossain. Tai otan monia erilaisia kuvia yhdestä tilaisuudesta ja jaan kuvia eri päivinä ja näinkin tulee vääristynyt tunne, että joka päivä tässä vaan herkutellaan tai käydään siellä sun täällä.
Ajattelen hetket Instagram-kuvina.
Kyllä ja ei ja hieman vierastan tuota Instagram-liitettä. Kenties puhuisin kauneuden tajusta tai ymmärryksestä, jos näen kauniin kukkapellon, sateenkaaren, auringonlaskun, upean ruoka-annoksen jne, niin haluan ikuistaa tuon hetken. Kauneus on toki myös omakohtaista.
Näin olen tehnyt jo aikoinaan ihan taskukameralla. Jos ajattelee vaikka ystäväni kanssa parikymppisenä tehtyä Italian-matkaa, niin jo silloin tuli räpsittyä, niin asukuvia, ruokakuvia, auringonlaskukuvia jne. eli ihan samoja kuvia, joita nyt vaan räpsitään älyluurilla ja julkaistaan niitä julkisena Instagramin puolella.
Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.
Mikä on Jodel? Keskustelupalstat on maanpäällinen helvetti ja en näe mitään syytä seurata sellaisia, niistä tulee vain möykky mahaan ja se kaikki näennäinen hyvä, miten ihmiset hymyilee kadulla ja tervehtii ja ovat iloisia ja ystävällisiä, kaikki tuo hyvä tavallaan romuttuu, sillä keskustelupalstoista tulee olo, että hirmuisen suurella määrällä ihmisiä on paha olla ja ihmisissä asuu paljon ilkeyttä.
Olen joskus googlannut oman nimeni, ihan vaan kauhunsekaisin tuntein, että olenko päätynyt vauvapalstalle, mutta en ole riittävän mielenkiintoinen, että vielä ainakaan olisin.
Bloggaajista puhuminen ja juorujen keksiminen netissä on ihan sallittua, koska itsehän ovat vapaaehtoisesti esillä.
Jos haluaa käyttää oman elämänsä negatiivisuuden suossa pörräämiseen, niin siitä vaan. Onhan negatiivisuuskin sellainen tietyllä tavalla ravitseva suola ja addiktoiva, että sieltä on vaikea löytää uloskeinoa. Joskus olen negatiivinen itsekin ja on pakko purkaa pahaa oloa ja tällöin kilautetaan kaverille tai jauhetaan ja parannetaan maailmaa mieheni kanssa. Aina löytyy perspektiiviä ja tosi ystävät ja oma mies osaa peilata ja kertoa, milloin olen väärässä ja vain oman vihani sokeuttama.
Mutta minusta ilkeys ei ole koskaan sallittua ja en koskaan ole kiusannut toista ihmistä, en somessa, kuin elävässä elämässä. Joskus on taatusti sammakko päässyt suusta ja näitä on sitten anteeksi pyydelty, mutta tahallinen ilkeys, se myrkyttää viime kädessä vain omaa mieltä. Myrkky jää möykyksi mahaan ja pahimmassa tapauksessa myrkyllinen ihminen jää lopulta yksin.
Aluksi oli suuri järkytys blogin puolella ilkeät kommentit, mutta niihinkin valitettavasti turtuu ja etenkin, kun niitä tulee joka viikko. Välillä ne naurattaa, välillä ne ei tunnu miltään ja joskus, heikolla hetkellä ne satuttaa, sillä olenhan vain ihminen minäkin. Se mikä satuttaa, on epäreiluus, että vieras ihminen luulee tuntevansa minut ja tulee kertomaan omat analyysinsa ilkeällä tavalla, lainkaan tuntematta minua. Epäreiluus on se asia, joka joskus saa harmistumaan ja on myös asia, minkä vuoksi olen läheisteni takia valmis lähtemään barrikadeille.
Bloggaaminen on helppoa kuin heinänteko ja lisäksi bloggaajat saavat hirveät määrät tavaraa (ellei rahaakin) tästä turhakkeesta.
Tämä on kauhean negatiivissävytteinen kysymys ”turhakkeesta”, hmmm… Mikään ei ole turhaa, mikä tuottaa tekijälleen iloa. Suuressa mittakaavassa kaikki meidän ihmisten tekeminen on turhaa ja mikä on toinen ihminen toiselle sanomaan, mikä on turhaa ja mikä ei.
Helppoa, kuin heinänteko, välillä sitäkin ja välillä ei. Erityisesti juuri ne yhteistyöpostaukset ja vaikkapa kuukauden kosmetiikkasuosikkipostauksiin täällä menee työstämiseen ihan koko päivä.
Sellainen kuin ilmainen tavara, niin sellaista käsitettä ei olekaan, vaan asioille kaivataan aina vastinetta yhteisessä ymmärryksessä. Ei kukaan lähettele bloggaajalle ”lahjoja”. Hirveää määrää tavaraa en saa, mutta runsaasti kosmetiikkaa, jonka jaan suurelle määrälle läheisiä ihmisiä testaamisen jälkeen ja myös blogiarvontoihin ylimääräisen kosmetiikan. Koen jopa, että näin blogissa tekemäni ”työ” tuottaa erittäin monille ihmisille välillisesti iloa.
Bloggaaja keksii otsikon hakusanat mielessään.
Haluaisin osata tehdä tätä joskus, mutta kun en osaa. En jaksa laskelmoida tätä hommaa, vaan ilon kautta.
Haaste
Kerro keneltä sait haasteen.
Vastaa väittämiin.
Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää ja vastaa myös siihen itse.
Tässä oma lisäkysymys haasteeseen:
Bloggaajat ovat kaikki minä minä minä tyyppisiä itsekeskeisiä ihmisiä
Bloggaajat ovat kaikki ihmisiä, joten bloggaajien joukkoon mahtuu koko ihmiskirjo. Koko blogihistorian aikana olen tavannut vain kaksi minä minä minä-tyyppistä ihmistä ja olen tavannut bloggaajia todella paljon. Bloggaajat ovat usein ulospäinsuuntautuneita, se on totta ja yhteinen harrastus toki yhdistää, ihan kuten esimerkiksi työpaikka yhdistää ihmisiä ja työasioista puhuminen. Totta kai toinen bloggaaja ymmärtää hyvin monia kiekuroita, joita blogimaailmaankin liittyy. Mutta itsekeskeisiä bloggaajia en ole tavannut sen enempää, kuin perus työpaikassakaan.
Haaste on pyörinyt jo jonkun aikaa netissä, joten en haasta ketään yksittäistä, mutta haasteesta saa ottaa kopin ihan kuka tahansa.
Miten siellä, vaikuttiko vastaukset tutulta vai olitko joistain vastauksista eri mieltä? Jos olet bloggaaja, mikä on sinun mielestä se oudoin olettama, mitä ihmiset ajattelee bloggaamisestasi tai onko sanonut sinulle asian suoraan?
Jos sinulla ei ole siellä ruudun toisella puolella blogia, mitä sinun tekisi mieli kysyä bloggaajalta, nyt on mahdollisuus kysyä ihan mitä tahansa.
Iloista lauantaita kaikille. <3
*Postauksessa esiintyvä kosmetiikka pr-näytteitä ja ”hippiasut” saatu Dress like Marie. Mahdolliset muut saadut vaatteet infottu aiemmissa postauksissa.
*Postauksessa esiintyvä kosmetiikka pr-näytteitä ja ”hippiasut” saatu Dress like Marie. Mahdolliset muut saadut vaatteet infottu aiemmissa postauksissa.
