Rhodoksella on kivaa
Nyt kun on muutama päivä matkapäiviä takana ja vähemmän enää edessä, voisi sanoa, että Rhodos on toteuttanut kaiken sen, mitä tuli toivottua. Päätimme ettemme lähde reissua ollenkaan suorittamaan eli emme ennakoiden suunnitelleet mitään ja homma on toiminut. Mieli on todella levännyt ja joka päivä on tullut nukahdettua rantatuoliin ja eilen jopa kiusallisesti heräten omaan kuorsaukseen.
Ruoka täällä on mielettömän hyvää ja voisin elää fetasalaatilla ja tsatsikilla. Kahvifani on ollut myös pyörtyä onnesta kahvin suhteen ja häpeäkseni tunnustan, että pakkasin mukaan Pirkka tumma paahto paketin, siinä pelossa, että kreikkalainen kahvi on myrkkyä, ei ole vaan pala taivasta. Starbucks karamellilattekin häviää kreikkalaiselle kahville mennen tullen, jossa on syvyyttä ja makua, mutta ei tippaakaan kitkeryyttä. Eli kahvia tulee ostaa täältä kotiin ehdottomasti.
Athineon hotellissamme on erittäin hyvä keittiö ja päivisin on tullut levollisesti syötyä vaan altaan äärellä. Ei ole tarvinut huidella minnekään tai kävellä helteessä syömään. Rhodoksella ihastuttaa myös tuulinen sää, altaalla olo ei ole yhtä soijaa pukkaavaa tuskaa ja iltaisin on enemmän, kuin miellyttävää käyskennellä vanhassa kaupungissa. Vanha kaupunki on ehdottomasti Rhodoksen sydän ja erittäin vaikuttava. Kävelimme eilen alhaalla muurien suojassa ja mielessä kumpusi fantasiasatujen maailma ja kyllä Game of Thrones yhtyen historian havinaan.
Rhodokselta voi tehdä myös paattiretken Turkin puolelle Marmarikseen tai päiväretken Lindokseen. Jos olisimme täällä pari viikkoa, tekisimme retket ehdottomasti, nyt meitä kaikkia kutsuu vallan liikaa puoleensa hyvät kirjat ja se ainutlaatuinen mahdollisuus olla vaan. Miten ihmeellistä onkin vain olla ja antautua kirjojen kautta rentoutumisen ja seikkailujen pauloihin.
Jos tästä lomasta pari asiaa pitäisi nostaa esiin, olisi se perheen yhteinen aika ja miten meillä kaikilla on sielu levännyt. Matka on siten täyttänyt enemmän, kuin tarkoituksensa. Samalla luodaan yhteisiä kultaisia muistoja.
Ihanaa päivää Suomeen, täällä vielä kolme köllöttelypäivää punaisina rapuina ja jännää kyllä, koti-ikävä jo vaivaa, erityisesti perheen karvatteja on ikävä. <3
