Jos voisin tehdä mitä vain: Maailman pahimpia ekologisuus hirviöitä lentäminen, mutta haluaisin matkustaa ja nähdä vielä mahdollisimman paljon maailmaa. Olen valmis lähtemään reissuun autolla, laivalla millä vaan. Mutta en osaa laskea päästöjä, miten paljon vaikka 4 viikon road trip vahingoittaa ilmakehää. Mutta kuitenkin aina sydän on sykkinyt matkustamiselle, saada niitä elämyksiä elämän kirjaan, ei enää materiaa. 


Halusin pitää tämän ”tehdä mitä vain asian” maanläheisempänä eikä Miss Universum tyyppisenä ”haluaisin, että maailmassa olisi kaikkialla rauha.” Jota tietenkin toivoisin, mutta, nyt kuitenkin haaveilen omien pienten mahdollisuuksien puitteissa ja mitä silloin tekisin, jos voisin tehdä mitä vain. 


Oikeastihan haluaisin käydä avaruuslennolla, jos lento olisi varmasti turvallinen ja saisin 110% varmasti palata takaisin perheeni luokse. Ennen perhettä olisin sanonut, avaruusmatkailu sinne, minne ihminen ei ole ikinä aiemmin matkustanut, eikä paluulippua takaisin.

Haluan ympärilleni: Normaalia kivutonta suht takaista arkea, läheisiä ihmisiä, hyvää energiaa, positiivisuutta, pieniä onnenhippusia.


Haaveilen: Materiaalisella tasolla Cath Kidstonin tulevan Peanuts-malliston mekoista ja jutuista ja vähän muistakin Cath Kidston hommeleista. Uudet Minna Parikat olisi aika kova juttu. 


Henkisellä tasolla haaveilen, että kaikilla lapsilla olisi hyvä tasapaino ja onnea elämässä. Mieheni kanssa eläisimme suht pitkään ja terveenä, ei tässä maapallon iäkkäin ihminen titteli ole haaveissa vaan sellaista peruspitkää elämää toivon.


Haaveilen myös kissanpennusta, jahka hieman saan tilaa aivoilleni Oskun kuolemasta. Ei vielä, mutta minä hetkenä vain, heh tästä ei mieheni ilostu, kun lukee. 🙂 Ei taas lisää eläimiä. 

En luopuisi: Paljon maailmanlopun sarjoja ja elokuvia seuranneena olisin valmis luopumaan ihan mistä vaan, kunhan meidän koko perhe pysyisi yhdessä, kaikki lapset ja heidän puolisot, lähimmät sukulaiset ja ystävät tietenkin. Me vaikka missä katastrofissa vasten kaikkia maailmanlopun tunnelmia taistelisimme yhdessä kaikkea vastaan mikä eteen tulee. Kun perhe on yhdessä, millään muulla ei ole väliä, ei talolla, ei autolla pihassa, ei materialla vaan, että perheellä on kaikki hyvin. 

Ajankohtaista juuri nyt: On mukavaa aloittaa aina uusi päivä, jahka olen kahvini saanut. Lähden aina optimistisesti uuteen päivään, jollen jo etukäteen tiedä, että ihan kökkö päivä on tulossa. Mietin aina, mitähän tämä päivä tuo tullessaan ja tälläinen odottelu tuo kivasti pieniä perhosia vatsanpohjalle. 


No usein joudun ”pettymään”, eikä tuo kummempia isoja juttuja, mutta paljon pieniä. Kun haen lapset koulusta ja saan kuulla ensimmäisenä kaikki heille tapahtuneet jutut päivän aikana ja se on todella hienoa. 


Joskus tapahtuu aivan jymyjuttuja ja päivästä ja viikosta tulee mitä ihmeellisin. Joskus ei tapahdu mitään, mutta kuitenkin jos osaa katsoa, aina tapahtuu jotain pientä sykähdyttävää. Tänään nuo asiat ovat olleet ystävien viestit ja tuki, erään yhteistyökumppanin iloinen tekstari, se, että ehti muutaman minuutin aamulla löhötä miehen kainalossa, Miki kissan monet kehräykset ja Samu koiran hännänheilutukset ja sisarusten aamuiset kikattelut. Tästäkin tuli oikein hyvä päivä. 

Miten siellä samaistuitteko näihin ja onko omia tunnelmia jakaa joistain näistä kysymyksistä. Bloggaajille heittona, että ottaakaahan ihmeessä tämä Kristiinan kiva blogipostausidea koppina.