Avainsana: kuinkauseinhaaste

Nolot tunnustuksen ”kuinka usein”

Haasteet on joskus hauskoja, koska niiden kautta tulee mietittyä sellaisia jopa tavanomaisia asioita, joita ei muuten tulisi kovin mietittyä. Mitä olen muiden haasteita ja vastauksia lukenut, niin aina oppii ihmisistä uutta. ”Kuinka usein” haasteen bongasin Optimismia ja energiaa blogista ja alunperin Kolmistaan Karoliinan blogista. 


Siis! Kuinka usein?


Vaihdat lakanat. Noin 6 vuorokauden välein eli voisi sanoa kerran viikossa. Inhoan neuroottisuuteen asti pehmeitä nuhjaantuneita lakanoita ja rapeita lakanoiden olla pitää, rapean puhtaita. 

Vaihdat pyyhkeet. Sama aikaväli, pyyhkeidenkin pitää olla rapsakoita ja kankeita ja kauhistus on märälle koiralle haiseva pyyhe, joka ei ole kuivunut kunnolla. 


Peset hiukset. Noin joka toinen tai kolmas päivä. Miten se paras hiuspäivä on aina hiukset  on pesty päivä. 

Soitat isälle/äidille. Isän kanssa viestitellään ja välillä puhutaan maratonpuheluita. Äidin kanssa emme ollenkaan. 

Näet vanhempiasi. Satunnaisesti, mutta sitäkin hyvemmällä mielellä. Vanhempiin lasken isän ja elossa olevan mummini. 

Käyt leffassa. Usein, joskus voi olla parikin kertaa viikossa ja joskus voi tulla jopa kuukauden tauko ja tauko tulee yleensä kesäisin. Nyt syksyllä taas leffatahti kiihtyy.

Föönaat hiukset. Joka kerta hiustenpesun yhteydessä, paitsi flunssassa en jaksa föönata, koska föönaamisen menee n. 30-minuuttia. Pesen hiukset kyllä ja käyn suihkussa vaikka äärimmäisessä kuumeessa. Kerran olen pyörtynyt suihkuun, kun raatonakin piti mennä huolehtimaan hygieniasta. Ehkä olen vähän neuroottinen näissä puhtaus jutuissa. 

Putsaat lattiakaivot. Meillä lattiakaivot putsaa aina se, joka huomaa lattiakaivojen olevan tukossa eli vuorotellen. 

Käyt metsässä. Usein koiran kanssa. 

Käyt suihkussa. Joka päivä ja jos menen jonnekin vaikka stadiin, niin pölyt pitää putsata ja käyn illalla vielä suihkussa. Ihanaa mennä suihkunraikkaana puhtaisiin lakanoihin. 

Sanot läheisillesi, että rakastat heitä. Usein, mutta en tauotta. Teinien mielestä se on tällä hetkellä ällöttävää ja miehen kanssa sanomme milloin missäkin mutkassa ”rakastan”, mutta sanaa ei ylikäytetä eli teho tuntuu, silloin kun käytetään. Juuri sanoin sedän vaimollekin tässä, olet rakas. 

Sanot miehellesi, että rakastat tätä. Noh tuohon tulikin jo hätähousuna vastattua. Mutta sanottakoon se vielä, että rakastaa sanaa voi viljellä vaikka kuinka tyhjyyttäänkin. Sitä, että rakastaa voi taas osoittaa monin teoin ja tätä tekojen kautta osoittavaa rakkautta harjoitamme päivittäin. 

Rakkaus ja kaikki ylipäänsä ovat tekoja, eivätkä sanahelinää. Vanhemmankin rakkaus vaatii jatkuvia tekoja, uurastusta, tappeluakin, valvomista, kuskaamista, ruoanlaittoa, pyykinpesua, läksyjen tarkastamista, kuuntelemista, ylenkatseita, suuttumusta ja vaikka mitä. 


Vaikka on tärkeää välillä sanoa rakastavansa, sana rakkaus voi jonkun suusta olla pelkkää tyhjää vaan. Silloin kun sanat ja teot kohtaa, silloin ollaan todellisen rakkauden ytimessä. Sana rakastan voi olla hyvinkin tyhjä, mutta silloin kun sanalla on ankkurina rakkaudelliset teot, voi miten kaunista on kuulla ja sanoa rakastan. 

Tarkistat kuivakaapin sisällön. Kerran vuodessa suursiivouksen yhteydessä ja hullua miten paljon lentääkin pois ”parasta ennen ajat sitten mennyttä” tavaraa tai puoliksi käytettyä. 

Luuttuat lattia. Imuroidahan meillä joutuu useamman kerran viikossa, mutta moppi viuhuu kerran viikossa. Koska perheessä on iso koira, mopin viuhunta on aivan välttämätöntä. Kun Samua ei enää ole, moppi saattaa viuhua enää joka toinen viikko. 

Peset vessan. Kerran viikossa siivouksen yhteydessä. 

Puhdistat liesituulettimen. Noh tämä homma on miehellä hallussa, joten en ikinä. 

Syöt noutoruokaa. Pari kertaa kuukaudessa tilataan pitsat. Tällä viikolla join mansikkapirtelön eli muutaman kerran kuukaudessa. 

Valehtelet. Juuri kävin tästä keskustelua tyttären kanssa, jolla on umpirehellinen ystävä, joka sanoo kaiken suoraan, kuten vaikka ”juu ei, tuo mekko ei sovi sinulle.” Sanoin tyttärelle, että sopiiko mekko vai ei, ei ole koko totuus vaan ystäväsi subjektiivinen mielipide. Tästä syystä olisi hyvä oppia ihmissuhdetaitojen vuoksi myös hieman puhumaan epätotuuksia. 


Tälläisiä kohteliaita epätotuuksia varmasti välillä latelen, mielestäni ne kuuluu käytöstapoihin. Mutta sellainen oikein aktiivinen valhe, sellaisia onneksi ei tarvitse harjoittaa usein. Mitä vanhemmaksi tulee, sen rohkeammin uskaltaa kertoa rehellisesti ajatuksensa, tunteensa ja sanoa myös rehellisesti ”ei kiitos ja nyt en jaksa.”


Toisaalta tähän vielä totean, että toisaalta umpirehellinen ihminen on aika mahtavakin tyyppi, jos suoruudet vaan kestää. Hänellä ei ole ketunhäntää kainalossa, hänestä aina tiedät missä mennään, ei ole korkkiruuvinkieroa naisellista vähättelevää veetuilua. Kaikella on puolensa. 


Voin pitää valehteluna ikuisia lupauksia, tyhjiä sanoja, mutta ei koskaan tekoja. Olen vähän jyrkkä valehtelun suhteen. Ihmisen tulee olla sanojensa mitta. Mielen maailmani ei sopisi esimerkiksi jenkkiläiseen small talk kulttuuriin, sanotaan asioita, joita ei tarkoiteta. 


Riitelet suhteessa. Jos muistan oikein, viimeksi oli riita joulukuussa. Oli PMS, olin hankala ja siinä sitten kiukuttelin ja miestä riivasin ja toinen ei jaksanut enää kuunnella. Otan täyden vastuun tästä riidasta. 


Huh onneksi kaapin paikka ja hammasharjan paikka ja miten päin se vessapaperirulla tulee telineeseen laittaa, eivät ole enää kynnyskymyksiä. Joskus olemme riidelleet erittäin tulisesti ja ajoittain paljonkin. Näin jälkikäteen ajateltuna, se on kuulunut prosessiin, molempien tilaa hengittää on haettu hieman kulmikkaasti ja nyt kummallakin on tilaa hengittää ja olla oma itsensä. Kun parisuhteeseen tulee kaksi aikuista ihmistä, on molemmilla menneisyyden taakkoja, jotka vaikuttavat käytökseen ja niitä vanhojakin kulmia siinä uudessa suhteessa sitten hiotaan. 


Sheivaat. Kesällä joka toinen päivä, talvella harvemmin, mutta ällöän karvoja samalla kuitenkin. Koen olevani vasta silloin ns. järjestyksessä, kun koipikarvat ja kainalokarvat on ajettu. Karvoineen kaikkineen kropassa on kaaos ja karvojen ajelu ilmentääkin sen hetkistä energiatasoa. 


Vaihdat hammasharjan. Heti kun vähääkin rispoittuu harjakset. 


Käyt kirjastossa. En juuri koskaan, on kamala tapa haluta omistaa rakastamansa kirjat. Kauhulla ajattelen, että kun aika jättää, niin takkaako noilla kirjoilla sitten lämmitetään. 

Peset peitot ja tyynyt.  Tyynyt vaihdetaan kerran vuodessa ja peittoja pestään koneessa aina, kun vähääkään tuntuu siltä. Tyynyt ja peitot ovat aina lakanavaihdon yhteydessä koko päivän ulkona tuulettumassa ja ai, että etenkin talvisin peitot ja tyynyt kunnon pakkasen jälkeen tuoksuvat hyvältä. 


Soitat anopille. Anoppiin kunnolla tutustuessa, soitimme joka toinen tai joka kolmas päivä. Myös kaikki ulkomaanvuodet. Anopista tuli minulle ihan äiti. Nyt anoppi on muistisairas ja emme enää soittele. Viimeksi kun näimme, hän kertoi muille, että olen hänen tytär. Se tuntui ihanalta. Vaikka anoppi ei muistaisi kuka olen, niin se, että pitää tyttärenä, joita hänellä ei edes ole, on suuri tunnustus. 


Peset rintsikat. Parin päivän käytön jälkeen. 


Leivot. Ehkä 6 kertaa vuodessa. Jos leivon, kukaan ei leipomuksia syö, paitsi sämpylöitä. 

Siivoat jääkaapin. Jääkaapin hyllyt käyvät astianpesukoneessa n. pari-kolme kertaa vuodessa ja samalla siivoutuu koko jääkaappi. Jääkaapista muuten tulee ällöttävä liejukasa. 

Käyt puntarilla. Ennen joka päivä, kunnes päätin antaa armoa itselleni ja kyllä näen ja tunnen vaatteista, että sitä on taas pyöristytty. Nythän lahjoitin kaikki pienet vaatteet menemään ja lakkasin elättelemästä toivoa, että laihdun niihin. Mikä helpotus! Eli enää en käy koskaan puntarilla, sillä puntari ei määritä oikeastaan mitään ja itsesuojelua myös, eihän ne lukemat todellakaan miellyttäisi, sillä sitä aina vertaa itseään siihen hoikimpaan versioon eli naiseen ennen raskauksia. 


Komennat miestäsi. Noh emme koskaan komentele. Pikkulapsiaikaan olen taatusti nalkuttanut, mutta kuuntelisinko itse nalkutusta, en todellakaan, joten olen opetellut pois nalkuttamisesta. Nalkuttamisella ei rakenneta mitään, ei saada mitään hyvää aikaiseksi. Nalkuttamisella pahimmassa tapauksessa ylennetään itseä ja osoitetaan koko ajan toisen puutteisiin. Mutta kun vilpittömästi minussa on yhtä paljon nalkutettavaa, niin kannattaako kummankaan nalkuttaa, ei todellakaan. 


Nalkuttaminen on yksi negatiivisuuden kehä. Mies on vapaaehtoisesti puolisoni, ei toista voi, eikä saa komennella. Eli olemme pyrkineet pois kaikesta tälläisestä negatiivisuudesta. Jos toinen jättää kattilan pesemättä, koska ei ole illalla jaksanut, mitä sitten, sen pesee sitten se jolla, on enemmän aikaa ja energiaa. 


Joskus saatamme huumorilla viskaista jotain toisen tekemättömyydestä, sillä lailla rakkaudella. Kun ns. työt ovat molempien arvomaailman mukaan balansissa, ei tarvitse komentaa eikä nalkuttaa. Pääasia on, että hommat tulee hoidettua, eikä lasketa koko ajan, kuka on tehnyt mitäkin enemmän. 


Syöt irtokarkkeja. Suklaahirmuna, en halua jostain syystä suklaata leffaan. Ehkä siksi, että suklaa on syöty ensimmäisen mainoksen aikana, kun irtsareita voi jyskyttää koko leffan ajan. Eli irtareita menee leffassa, ei oikein muulloin. 

Vierailet isovanhempiesi luona. Liian harvoin, paljon enemmänkin voisi käydä. 


Peset pyykkiä. Valitettavasti lakana-ja pyyhevaihtamisen friikkinä, 5-päivää viikossa pyykit pyörii. Sitten onkin jo kauhea kasa pyykkiä kertynyt, niinä parina päivänä, kun en pese. 


Imuroit kotisi. Koko koti kerran kaksi viikossa, mutta imuri viuhuu vähän väliä karvapalleroiden perässä. 


Perheessä kinataan vaatetuksesta. Ei koskaan. 


Käyt kaupassa. Ehkä 4-5 kertaa viikossa. Aina on joku maito tai leipä loppu. Mutta isosti käymme kaupassa kerran tai kaksi viikossa ja kaikki muu on loppuneiden täydentämistä. 


Peset ikkunat. Tämä on jostain syystä jäänyt miehelle ja mies onkin siinä parempi. Kaksi kertaa vuodessa ja sitten sellaista vähän väliä pyyhkimistä, jos tulee eläimistä joku Samun hönkäisy tai kissan tassujen sudinta ikkunaan. 


Vaihdat sukat. No jopa kaksi kertaa päivässä. Päivällä eri sukat, kuin yön unisukat. 

Olet eri mieltä miehesi kanssa. Meillä kyllä on tuo arvomaailma niin samanlainen, ettemme taida ikinä olla eri mieltä. Tämä asia on hioutunut vuosien varrella tälläiseksi. 


Ostat uusia vaatteita. Välillä voi olla vaikka kuukausien tauko ja sitten rykäisen enemmän kerralla ja yleensä alennusmyynneistä. Ennen rakastin vaatteiden shoppaamista, nykyään se on välttämätön pakko. 

Siivoat. Miten täällä taas tämä siivoukseen liittyvä kysymys. Noh joka päivä tulee jotain siivottua. 


Olet tehnyt raskaustestin. No hih vuonna 2005 ja plussaahan se näytti. 


Tarkistat toimiiko palovaroitin. Mies pitkänä tarkistelee, tarvitsisin jakkaran, joten miehelle langennut tämä homma. 


Peset autosi. Kerran harjoiteltiin mieheni kanssa ja en saanut autoa peruutettua riittävän nopeassa ajassa ja ovet ehtivät mennä kiinni. Siinä sitten hakemaan huoltoaseman kassaa avaamaan ovet ja autopesulaan oli jonoa. Miesten kesken vaihtoivat salaperäisen katseen, tyyliin nainen autopesulla. Tästä syystä, mieheni pesettää autot. 


Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit. Ehkä kerran vuodessa ja tänä kesänä tämä tehtiin vielä isommin. Kaikki turha lähti. 

Siivoat lääkekaapin. Minkä lääkekaapin? Muutama satunnainen lääke mitä on, Burana, minipilsu ja virtsiksenestolääke, niissä ei ole paljoa siivoamista. Laastareita ja sideharsoa on ja erilaisia salvoja, mutta kyllä niitä käytetään siihen tahtiin, etteivät kymmentä vuotta ehdi laatikossa maatua. 


Puhdistat hiukset harjasta. Aina kun harjaan on kerääntynyt hiustollero, esimerkiksi viimeksi eilen. Mutta tiukempi kysymys olisikin ollut, kuinka usein peset hiusharjasi, sillä tähän olisin joutunut vastaamaan, liian harvoin. 

Miten siellä vastattaisiin näihin tai osaan näistä? Löytyikö samaistumispintaa tai ihan eri kaavalla mennään. Kaikki bloggaajat tehkää ihmeessä tämä haaste, niin teitä oppii tuntemaan paremmin. Ehkä tämä flunssa alkaa kohta taittumaan, sillä tänään olen siivonnut jopa aamulla tunnin, mutta imuriin en vielä uskalla tarttua, koska siinä hommassa tulee hiki. 

Kaikille mitä mukavinta sunnuntaita. <3