Eilen muutama teistä siellä kyseli miten olen onnistunut laihduttamaan, koska ruokavalioni ei välttämättä ole se terveellisin, en rohkene antaa aitoja neuvoja, koska tässä todellakin pätee, ”älä tee niin kuin minä teen”. 😉

Se että voitin nämä Isopätkikset arvonnassa saattoi olla yksi syy, että housujen koko taas suureni yhdellä..

Ei vyötäröä, näkökentässä ei näkyviä varpaita, taas kokoa isommat pöksyt jalassa. Tästä näystä kaikki alkoi…

Kun housuja ostaessa koot näyttivät taas kerran uusia isompia lukemia, kun itsepetoksella ajattelin etten ikäisekseni ole kovin ryppyinen, pullerot posket ovat oiva ”lifting”, kun huomasin etten suihkussa enää nähnyt omia varpaitani, päätin ei kirottua nyt tarttee tehdä jotain.

Tämä näky sai miltei pyörtymään elämäntaparempan alussa. Rakastan valkosuklaa Twixejä, jostain itsensäkiduttamis syystä menin kuvaamaan nämä suklaat. Ei voi ymmärtää…

Laihduttaminen on minusta ylenpalttisen rasittavaa, sillä minusta tulee ärtyisä, en näe elämässä valoa, en iloa, ilman parasta ystävääni suklaata. Tuo syvä, kiinteä ja lohdullinen rakkaussuhde joka alkoi jo nuorella iällä, jolloin housuista ei vielä napit paukkuneet irti lentoon vaan paino pysyi hyvin pitkään viitosella alkavissa luvuissa, kunnes tuli synnytykset, keski-ikä, väsymykset ym. Väsyneenähän sitä hotkii suuhunsa mitä eteen tulla tupsahtaa.

Pidemmittä esipuheitta, lakkasin löntystelemästä koiran kanssa ympyrää puistossa sillä lailla aneemisesti… Siirryin laveammille ja jyrkemmille metsien mäille ja rantateille, alun pinnistelyjen takia varmaan se silmäkin poksahti, suklaan mentävä aukko sydämessä näkyi stressinä silmässä.

Kuulkaas tämä on iso mäki ja lenkin alussa meinasin kupsahtaa lenkkipolulle. Olen vuorenvarma, että joko suklaattomuus tai kovalla vauhdilla rapakunnossa mäessä tempoilu eteenpäin aiheutti silmän poksumisen.

Lakkasin syömästä aamuisin 3 maalaisleipää paahdettuna ja kermajuustoa päälle, jonka jälkeen päivät pitkät suklaata. Jokin ateria jossain kohden ja illalla vielä yöpöydällä suklaa odotti…

Mitä jäi pois>pizzat, pasta, peruna, leipä ja suklaa. Tilalle tuli vaikkapa kana ja lihapullatkin yhdessä salaatin kanssa,  aamuisin puuro tai Fittness murot laihduttajien mehukeitolla 10%,  Tärkein nimittäjä ei pastaa, perunaa ja riisiä harvemmin.  Riisiä olen syönyt kerran koko 4-viikon aikana.

Leivän tilalle tuli riisikakut ja hapankorput, munakkaita olen myös syönyt. Ah Strömsö kirjan munakas, parmankinkkua, juustoa, kirsikkatomaatteja ja yrttejä.

Koska juustossa ei ole hiilareita juuri laisinkaan, olen ottanut Brie juustoa siivun suklaanälkään ja kahviin olen sujauttanut pari teelusikallista tummaa kaakaojauhetta huijaamaan huuruisia suklaanhimoisia aivojani.

Tällä hetkellä on suorastaan intohimo syödä riisikakkuja raejuustolla, ovat herkkua, enpä olisi uskonut.

En nyt ole ottanut nälissäni kuvia neljän viikon aikana syödyistä ruuista. Mutta tälläisiä salaatteja syödään, ukkokin on kova syömään salaatteja.

Tuosta kuvasta on kesällä 5-vuotta, riittäisi että vartalo näyttäisi taas tuolta, vaikka en hoikassa kunnossa kyseisessä kuvassakaan ole. Naaman kanssa ei voi enää palata ajassa taaksepäin, mutta haluan mahtua tänä kesänä valkoisiin farkkuihini jotka kuristavana ja kiristävänä odottavat vaatekaapissa.

Strömsömunakas, jota tehdään välillä viikonloppuisin.

Aamuun muuten kuuluu myös pieni lasi tuoremehua, josta puolet vettä (tapa joka alkoi jo ensimmäisen raskauden yhteydessä;) eli en ole sokerittomalla. Olen suklaattomalla ja aika pitkälle vehnättömällä ruokavaliolla ja näillä merkillisillä yhdistelmillä olen saanut painoa 4-viikossa putoamaan tuon -5,5kg.

Ai niin olen parina päivänä viikossa yrittänyt olla tuolla 5:2 dieetillä myös, en tosin niin jyrkästi kuin dieetissä kuuluisi eli 500 kaloria 2-päivinä. Mutta noina päivinä en haukkaise Brietä suklaanhimoon. 😉 Eli syön todella kevyesti.