Kinastelin vakuutusvirkailijan kanssa
Kerroin noin viikko sitten täällä blogissa, että läppärini meni rikki. Viheliäistä tuossa rikkoutumisessa on, että läppäri oli ostettu sanoisinko n. 8-9kk sitten. En vieläkään oikein tiedä mitä läppärille tapahtui, mutta varmasti olen nostanut sitä jotenkin liikaa oikeasta kulmasta roikottaen, enkä pohjasta kannatellen eli ihan on oma syy koko keissi. Tosin olen kaikkia aiempiakin läppäreitä kohdellut ihan samalla tavalla ja olleet käytössäni parikin vuotta tai kolmekin ja mitään ei ole tapahtunut. Luultavasti tuo rikki mennyt läppäri on tätä uutta aikaa, liian ohut, liian hentoinen eli suomeksi sanottuna liian hieno, eikä sellainen vahva mötikkä.
Rikki menneelle läppärille yritin antaa tekohengitystä n. viikon ajan tyttären ylimääräisellä näppiksellä. Kirjoitin rikki menneellä läppärillä tekstit ja suhautin ylimääräisellä näppiksellä mm. p ja ? kirjaimet ja voi jösses mikä homma. Lopulta lannistuin ja kävin hankkimassa uuden koneen, joka oli edukas. Koko yön Windows 10 päivitystä pyörittäessä sain huomata seuraavana aamuna, että tuo edukas kone näytti kuvat ihan puuroisena suttuna eli pikselit oli vähissä. Mieskin totesi siinä kohden, ettei tuosta hommasta tule yhtään mitään, että mene ostamaan kunnon läppäri, jotta näet minkä laatuisia kuvia blogiisi laitat. Ei olisi meinaan luonto antanut millään periksi.
Eilen sitten kävin hommaamassa kuvien pinkin kaunottaren, joka on vastaava, kuin rikki mennyt, mutta uudempi versio. Kun keski-ikäinen tottuu johonkin, keski-ikäinen ei mielellään enää opettele uusia kujeita. Onhan se mukavaa, että tietää myös minne ne nakkinsa suhaisee, eikä tarvitse hakemalla hakea niillekään uutta paikkaa näppäimistöllä.
Rikki menneelle läppärille yritin antaa tekohengitystä n. viikon ajan tyttären ylimääräisellä näppiksellä. Kirjoitin rikki menneellä läppärillä tekstit ja suhautin ylimääräisellä näppiksellä mm. p ja ? kirjaimet ja voi jösses mikä homma. Lopulta lannistuin ja kävin hankkimassa uuden koneen, joka oli edukas. Koko yön Windows 10 päivitystä pyörittäessä sain huomata seuraavana aamuna, että tuo edukas kone näytti kuvat ihan puuroisena suttuna eli pikselit oli vähissä. Mieskin totesi siinä kohden, ettei tuosta hommasta tule yhtään mitään, että mene ostamaan kunnon läppäri, jotta näet minkä laatuisia kuvia blogiisi laitat. Ei olisi meinaan luonto antanut millään periksi.
Eilen sitten kävin hommaamassa kuvien pinkin kaunottaren, joka on vastaava, kuin rikki mennyt, mutta uudempi versio. Kun keski-ikäinen tottuu johonkin, keski-ikäinen ei mielellään enää opettele uusia kujeita. Onhan se mukavaa, että tietää myös minne ne nakkinsa suhaisee, eikä tarvitse hakemalla hakea niillekään uutta paikkaa näppäimistöllä.
No ystävät kuitenkin kehottivat ottamaan varulta vakuutusyhtiöön yhteyttä, vaikka sanoin, etten ymmärrä miten läppäriä voitaisiin millään muotoa korvata, sillä tässä on kuitenkin kyseessä jollain tasolla ihan oma vika tai oikeastaan kokonaan oma vika. Soitin vakuutusyhtiöön ja ihan heti tuli tunne, että tämä puhelu ei tule menemään putkeen, kuulin sen kyseisen vakuutusvirkailijan äänestä, se oli vaan aavistuksen liian asiallinen ja virallinen, ehkä aavistuksen nuivahko.
Sukset ristiin vakuutusvirkailijan kanssa eivät menneet siinä kohden, kun hän halusi lähettää läppärini huoltoon, tarkemman rikkoutumisen syyn selvittämiseksi ja myös nähdä kuitin ostosta. Kaikki tämä onnistuisi ilman muuta, tosin koska läppärin rikkoutuminen on oma vika, niin järjetöntä läppäriä on enää korjata ja maksaa huollosta, joka ei pysty täysin tuhoutunutta läppäriä taatusti korjaamaan.
Sukset meillä meni ristiin siinä kohden, kun kerroin kirjoittavani blogia harrastelijana, ei en ole yrittäjä, ei ole toiminimeä, läppäri ei ole verovähennettävä, koska en ole yrittäjä. Tämän jälkeen alettiin vielä kysyä tuloista, mitä olen tienannut viime vuonna ja tänä vuonna ja tässä kohtaa menin hieman raiteiltaan. Miten minun harrastuspalkkioni hänelle kuuluu, mitä olen tienannut viime tai tänä vuonna. Lopetettuamme puhelun jäi paha mieli ja päätin soittaa vakuutusyhtiöön takaisin ja kysyä, miksi koin olevani, kuin polisiikuulustelussa, miksi he kysyvät vielä senkin jälkeen tarkentavia tulokysymyksiä, kun olen kertonut etten ole yrittäjä vaan toimin harrastustoiminnan rajoissa.
Onneksi puheluuni vastasi sama virkailija ja pääsin esittämään hänelle kysymykset ja varmaan olen nyt vakuutusyhtiössä hullujen kirjoissa, koska sanoin, että minulle tuli aiemmasta puhelusta paha mieli ja koin puhelun poliisikuulustelunomaiseksi. Kyseinen henkilö selitti palkkiokysymyksensä niin, että vaikka heille on selitetty, että on harrastelija, taustalta on sitten myöhemmin paljastunutkin yritystoimintaa. Eli sain siis kärsiä muiden epärehellisyydestä.
Sympatiseeraan vakuutusvirkailijaa, miten monta puhelua he saavatkaan päivässä, koskien vaikka läppäreitä ja kännyköitä, miten monta huijaria mahtuu mukaan. Arvostan vakuutusvirkailijaa, että hän pyysi anteeksi kysymyksiään ja siitä, että minulle tuli paha mieli. Kerroin hänelle, että nyt minullekin tuli parempi mieli ja että minulla on riittävän paha mieli siitä, että olen jotenkin rikkonut vanhan läppärini ja jouduin ostamaan uuden ja hinta oli aika suolainen. Sanoin myös hänelle, ettei enää ole kyse siitä, korvataanko mitään tai ei, vaan ihan periaatteesta, että haluan ymmärtää, miksi vakuutusvirkailija toimi kuten toimi. Minulle tuli henkilökohtaisesti olo hieman vallankäytöstä, johtuen vakuutusvirkailijan pettymyksestä ihmisiin ja huijareihin.
Lopussa kiittelin vakuutusvirkailijaa ja kerroin helpotuksesta mitä kakkospuhelu minulle aiheutti, ymmärrän paremmin heidän näkemystä ja toivoakseni hän ymmärsi myös minun. Tuli puhdistava olo ja tunne myös siitä, että jos minun yli astutaan kysellen tienesteistäni liiankin tarkkaan, en anna kenenkään myöskään käyttää valtaansa kävellen minun yli. Jollain omituisella tasolla tuo puhelu oli siten voimaannuttava kokemus (inhoan sanaa voimaannuttava), koska en niellyt, vaan selvitin ja keskustelin. Enkä lähtenyt myös heti vaan vihapuhumaan, että olipas ikävä vakutuusvirkailija.
Puhelun jälkeen alkoi taas ottamaan kupoliin ilmiönä huijaaminen ja miten turhauttavaa varmasti vakuutusvirkailijoidenkin työ on, he joutuvat varmaankin lähtemään miltei aina siitä oletusarvosta, että puhuuko ihminen totta vai ei. Tämä vanteen kiristävä huijaaminen kiristää muutenkin päätäni alvariinsa, vaikka pitäisi vain keskittyä omiin asioihinsa.
Tässä taas huomasin meinaan merkillisen uuden ilmiön, eräs henkilö on kasvattanut Bloggerin kirjautuneiden lukijoiden määrää feikkiseuraajilla, siis miksi? Bloggerin lukijapalkki ei vaikuta suuntaan tai toiseen niin mihinkään tahoon. Itse koen lukijapalkin sellaisena sympaattisena ja tärkeänä asiana henkilökohtaisella tasolla, että jokainen kirjautunut lukija on minulle symbolisesti tärkeä.
Näin on kuitenkin tehty eli ilmeisesti kyhäilty päivittäin uusia sähköpostiosoitteita, jotta on päässyt klikkaamaan itselleen uuden lukijan ja uuden ja uuden. Kun noita kirjautuneita lukijoita vähän vilaisee, niin näkee, että profiilit ovat aivan uusia ja moni heistä ei seuraa, kuin tätä yhtä blogia ja moni seuraa muutamaa ihan silmänlumeeksi.
En voi itselleni mitään, tämä kaikkinainen huijaaminen, niin täällä blogimaailmassa, kuin vakuutusyhtiöönkin päin vaan joskus ottaa pattiin, vaikka järki sanoo, keskity omiin asioihin. On vain niin hullua, että jollain voi olla niin iso kilpailuvietti, että omaa juttua tehdään keinolla millä hyvänsä.
No nyt on uusi vaaleanpunainen läppäri hommattuna ja tästä lähdetään taas uuteen nousuun ja yritetään keskittyä omiin asioihin. ”Rehellisyys maan perii” on vissiinkin ihan potaskaa, mutta käytän aina sellaista hullua metodia ajatellessani huijaamista ja rehellisyyttä vastavoimina. Kumpi vanhus kupsahtaa mieluummin hautaansa ja katsoo viimeisellä hetkellä itseään peiliin, se joka on huijannut pitkin elämäänsä vai se, joka on ollut rehellinen?
En ole täydellinen lainkaan, mutta olen ajatellut elää niin hyvän ja rehdin elämän, että täältä poistuessa, en poistu häpeä kainalossa.
Miten siellä, oletteko joskus saaneet mielipahaa tapellessanne virkailijoiden kanssa tai vaikka kaupan kassalla? Oletteko kokeneet, että on harjoitettu tiettyä vallankäyttöä tilanteessa, jossa olette olleet altavastaavana tai päinvastoin te virkailijana ja asiakkaat kohdelleet epäreilusti?
Huijaus aiheeseen toki saa ottaa kantaa, se on tavallaan keskiössä tätä tarinaa sivujuonena, että sain aluksi nuivempaa palvelua, johtuen yleisellä tasolla ilmiöstä huijaaminen. Lopussa taisi molempien ääni heläjätä, niin vakuutusvirkailijan, kuin minunkin. Ehkä virkailijan siksi, että pääsi minusta lopulta eroon, mutta uskon, että molemmille jäi parempi mieli, kun asiat juteltiin rehdisti halki. Eli kannustan ottamaan asioista selvää, oli ne mitä tahansa ja puhumaan sydämestä.
Miten siellä, oletteko joskus saaneet mielipahaa tapellessanne virkailijoiden kanssa tai vaikka kaupan kassalla? Oletteko kokeneet, että on harjoitettu tiettyä vallankäyttöä tilanteessa, jossa olette olleet altavastaavana tai päinvastoin te virkailijana ja asiakkaat kohdelleet epäreilusti?
Huijaus aiheeseen toki saa ottaa kantaa, se on tavallaan keskiössä tätä tarinaa sivujuonena, että sain aluksi nuivempaa palvelua, johtuen yleisellä tasolla ilmiöstä huijaaminen. Lopussa taisi molempien ääni heläjätä, niin vakuutusvirkailijan, kuin minunkin. Ehkä virkailijan siksi, että pääsi minusta lopulta eroon, mutta uskon, että molemmille jäi parempi mieli, kun asiat juteltiin rehdisti halki. Eli kannustan ottamaan asioista selvää, oli ne mitä tahansa ja puhumaan sydämestä.
Yksi asia muuten jäi vielä mietityttämään. Miksi vakuutusyhtiöltä aina tulee asiakaspalvelukysely, jos asia on käsitelty ja ratkaistu suotuisasti, miksi tätä kyselyä ei tullut tänään, kun käsittelyä ei saatu päätökseen? Mietinpä tässä vaan. 😉
Mukavaa tiistaita kaikille. <3
*Kosmetiikat, Marimekko for Clinique, L’Oreal Paris kiiltopuna, Maybellinen Matte ink ja Lancome Matte Shaker pr-näytteitä
Bobbi Brown, Lancome Olympia’Wonderland ja L’Oreal kynsilakka ostettu itse ja tietenkin se läppäri 😉
