Bongasin ihanan Keyword:Love Jonnan blogista kivan juttuaiheen, ”Miltä tuntui olla lapsi?” ja pakkohan tämä nostalgiamatka oli toteuttaa itsekin.

Luettuani Jonnan postauksen, samaistuin muutamaan asiaan ja samalla aloin myös kaivamaan mieleni sopukoista lapsuuden tuntemuksia.

Sieltä löytyi ujoutta ja arkuutta, idyllisiä hetkiä niin mökillä kuin kotona, hauskoja hetkiä ystävien kanssa ja paljon muuta.

Ilon tunne tulvahti myös siitä, että hei muistanpa vielä jotain, enkä ole kaikkea unhoittanut.

Missä synnyit?

Helsingissä Naistenklinikalla.

Onko sinulla sisaruksia?

Tavallaan on ja tavallaan ei. Koska asuin isovanhempien luona, sedät ja tädit tuntuivat ja tuntuvat joltain sisarten ja vanhempien sekamelskalta ja hyvässä siis. 🙂 Iso perhe on rikkaus. <3

Olitko päivähoidossa?

Puistotädillä taisin välillä käydä ja eskarissa. Muistan puistotätihommista lapaset, joista tuli imettyä lumiklimppejä ja valkoisen nahkatalvihatun, josta roikkui valkoinen karvahäntä. Lisäksi muistan syyllisyyden sävyttämän muiston, kun leikkimielisesti tuhottiin lumiukko ja se olikin ruma tuhma teko.

Muistan kyllä lapsuuden viattomuudella, että lumiukon rikkomisessa ei ajateltu syitä eikä seurauksia vaan se oli leikki, mutta siitä tuli satikutia ja jälkikäteen muisto on hyvin syyllisyyden sävyttämä. Oivalsin, että hei tämä olikin todella tuhma teko.

Eskarista muistan pahanmakuisen mustikkarahkan, josta seurasi rahkakammo ja tytön joka kiusasi. Muistan askartelemani äitienpäivä tulppaanikortin ja miten sille naurettiin, onpa ruma. Tästä saattaa juontaa inho askartelemista kohtaan, sillä lähtökohtaisesti uskoin olevani askartelemisessa todella huono, koska toinen niin sanoi.

Mikä harmi kaikki tämä, että jos on nössö lapsi, kuten itse olin, sitä ottaa toisten sanat sisäänsä ja todesta. Jos olisin ollut voimakkaampi persoona, en olisi ollut moksiskaan. Mutta minkäs omalle luonteelleen tekee.

Oliko teillä lemmikkieläimiä?

Suomenpystykorva Turilas, kultainnennoutaja Pontus ja welsh corgi Ville. Lisäksi lukemattomat hamsterit.

Muistatko vielä aikaa, kun lapsilla ei ollut vielä turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä ja tapeltiin siitä, kuka sai istua edessä?

Todellakin muistan miten takapenkillä heiluttiin ilman turvavöitä ja tikkarit suussa. Etupenkille pääsyn tappelemista en muista, koska etupenkeillä istui itseoikeutetusti mummi ja vaari.

Oliko sinulla mielilelua?

Kyllä oli, isot pehmonallet Mörri ja Pörri. Mörri oli erityisen tärkeä ja se oli ruskea ja vaaleanruskea pehmeä nalle, jonka sain lahjana ja oli itsetehty. Jonnekin katosivat lopulta molemmat nallet tai ainakin mummi niin sanoi.

Muistatko mikä sinusta piti tulla isona?

Tämä ei taida tulla tutuimmille lukijoille yllätyksenä, mutta vastaus on astronautti.

Kaukokaipuu avaruuteen oli ja on kova. Avaruuden ajatteleminen sai vatsan nipistämään ja tunteen, että elämä on jännittävä seikkailu ja olemme osana jotain suurta ja ihmeellistä.

Avaruuden ajattelu tuo edelleen äärimmäisissä tilanteissa lohtua. Oivaltaa oman mitättömyyden ja itse murheiden pienuuden. Toisaalta samalla on jättimäinen olo, saan asua planeetalla nimeltä maa, mikä seikkailu ja tuolla jossain on ääretön avaruus planeettoineen ja tähtineen.

Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?

Arka ja nössö lapsi.

Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?

Kyllä sitten kun sain liikkua pihoilla. Mummi oli kovin huolissaan, ettei satu mitään ja en saanut mennä pihalle leikkimään kuin vasta ekaluokkalaisena ja silloinkin oli kielto ylittää tie. Mummi saattoi joka päivä kouluun ja takaisin neljännelle luokalle asti. Jolloin jo nolotti.

Ymmärtäähän sen, Töölön vilkkaat kadut ja silloin jo vilkas Mannerheimintie lähellä.

Nukuitko valot päällä?

Tätä asiaa en muista lainkaan. Hyvin olen voinut nukkua yölamppu päällä, tosin en muista yölamppua. Mutta pelotti öisin ja näin usein painajaisia.

Lempilastenohjelmasi?

Musta ori, Pieni talo preerialla, jota katsottiin aina yhdessä vaarin kanssa ja vaarin kainaloon majoituin katsomaan sarjaa. Mummin mielestä sarja oli aivan liian äitelä. Mummi naureskeli meille, kun tykättiin sarjasta vaarin kanssa kovasti.

Lassie, joka lopulta kiellettiin, koska itkin niin paljon jo alkutekstien aikana, puhumattakaan, kun Lassie joutui kiipeliin. Muistan elävästi, kun Lassie oli veneessä jonne tulvi vettä ja miten kovasti itkin, koska pelkäsin, että Lassie hukkuu.

Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi?

Kalpeana muistona muistan kyllä, muistan sen jännityksen tunteen. Pyyhekumin tuoksun ja miten jännää oli mennä kouluun. Mutta tämä muisto on sellainen, jonka muistijälkeen yrittäessä kurkottaa, muistoa ei aivan tavoita.

Keräilitkö jotain?

Kiiltokuvia ja osa niistä on vieläkin tallella nostalgian vuoksi.

Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?

Kuvaamataito, äidinkieli ja englannin kieli.

Olitko koulukiusaaja?

En, en ikinä, en halunnut satuttaa koskaan muita. Mutta minua kiusattiin kyllä, koska olin ujo ja arka, enkä osannut sanoa vastaan.

Harrastitko jotain?

Partiossa olin.

Ystäväsi?

Läheisimmät ystävät Sari, Satu ja edesmennyt ystäväni, olimme tiivis nelikko. Sari ja Satu ovat tiiviisti elämässä mukana aina vaan, mikä on fantastinen asia. Muitakin todella hyviä ystäviä oli ja heidän elämää on kiva seurata mm. Facebookissa ja on meillä siellä oma töölöläisten ryhmä.

Ujoudesta huolimatta oli paljon ystäviä.

Mieluisin muisto, jostain ensiluokkien tapahtumista?

Miksi en muista mitään. Ehkä retki Särkänniemeen tai kotibileet kolmannella luokalla luokkakamun Pontuksen luona. Meidän luokalla oli aivan mahtava henki. Ala-asteesta on vain hykerryttävän hyviä muistoja.

Lisäksi hassu sattuma, oma luokanvalvoja Mirjami, joka oli maailman ihanin, on taas mieheni luokkakaverin äiti.

Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?

Maailman ihanin ja lämpimin Mirjami, jota kaikki oppilaat rakasti.

Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?

Oli tiukka kuri. Silloin esimerkiksi niiattiin, kun saapui vieraita, tämä nyt vaan tupsahti tässä mieleen. Mutta oli tiukka kuri ja tarkat kotiintuloajat ja miten olla.

Toisaalta rento meininki, ystävät sai tulla mökille ja aina meille. Kun täytin 16- vuotta, luottamus oli jo kasvanut niin isoksi, että tässä kohden sain olla täysin vapaasti.

Miten perheesi lomaili?

Aina kesämökille Sipooseen. Mummi ja vaari myös paljon parisuhdematkaili etenkin Italiassa, näille reissuille ei otettu lapsia mukaan. Tällöin sedät ja tädit hoiti tai vaarin sisko Eva.

Lempiruokaasi natiaisena oli?

Jauhelihaspagetti ja mummin tekemä omenakaurapaistos. En tykännyt ruoasta vaan olisin voinut elää leivällä. Ruoat pyöri suussa ja olin aina pöydän viimeinen. Sain milloin kutsumanimen ”hamsteri” tai ”lännen hitain.” Ja kaikella rakkaudella.

Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?

Mummi ei tupakoinut ja vaari taisi nauttia pari sikaria välillä olohuoneessa. Muuta en muista. Olin ja olen allerginen tupakansavulle, enkä muista, että tästä olisin kärsinyt.

Onko sinulla nykyään omia lapsia?

Meillä on neljä aivan mieletöntä lasta, joista jokaisesta mielettömän ylpeä. Koska kaikki ovat empaattisia ja paljon pohtivia fiksuja nuoria, meistä aikuisista parempia versioita.

Miten siellä samaistuitko tai olisiko jakaa omia lapsuudenmuistoja? Ja hei kaikki bloggaajat, ottakaa ihmeessä koppi tästä haasteesta. ❤️

Sydämellistä viikon jatkoa kaikille. ❤️