Karhu lasten koululla, silkkaa shokkihoitoa pari päivää!
Sain tunti sitten tyttäreltä viestiä etteivät voi poistua koulusta, koska karhu on bongattu koulun maisemissa. Maisemissa joissa kaikki nämä kuvat otin paria tuntia aikaisemmin tänään. Tämän hetkinen tilanne on se, että karhu on kuulemma lähimetsässä. Toivon, että karhu säilyy hengissä ja löytää reittinsä muille maisemille, mutta siltikin ensisijainen pelko oli lasten suhteen ja kyllä myös oma turvallisuudentunne järkkyi, koska karhu pörrää jokapäiväisissä lenkkimaisemissa. Nyt on ikävä Helsinkiä ja kotoisia kerrostaloja. Ahdistaa…
Eilen olin elokuvissa, kun sain tyttäreltä viestiä ja kuvia, jalka oli aivan turvonnut ja jalassa järkyttävä kipu. Ei muuta kuin kiitolaukkaa kotiin, noh vessan kautta, sillä vatsa meni aivan sekaisin. Pelkäsin laskimotukosta tietenkin, aina pelkään pahinta kun lapsista on kyse. Ei muuta kuin lapsen kanssa päivystykseen jossa pyörähti muutama tunti, Sofia 9vee yksin kotona ja mies Kuopiossa työmatkalla. Kipu ehti väistyä päivystyksessä odotellessa ja turvotus laskea. Lääkärin mukaan ei kuitenkaan ole poissuljettua, etteikö laskimotukos voisi tulla myös lapselle. Kyseli onko pitkää lentoa takana, totesin, että tyttärellä on joka päivä pitkä ”Amerikan lento takana ellei peräti Australian”, koska piirtää tuntitolkulla hievahtamatta niin keskittyneesti, että hyvä kun ehtii juoda tai syödä. Joten voisi se hyvinkin olla mahdollista se tukoskin.
Nyt on fiilis vanhanajan korsettinaisten tapaan ”tuokaa hajusuolaa”, alkava migreeni ja maha sekaisin, kummia tekee pelko karhusta, lapsistaja toki viime yönä ei oikein nukuttu, kun piti käydä tarkistamassa pitkin yötä, josko kuitenkin laskimotukos… Mies on aina muuten työmatkalla, kun täällä sattuu ja tapahtuu, sitä sentään miehen kanssa naureskeltiin tänään.
Ei muuta kuin heipat ja oletko törmännyt joskus karhuun tai kokemuksia laskimotukoksesta tai saa sanoa mitä tahansa, purkaa vaikka pelkojaan, sitä minäkin tässä parasta aikaa teen…
