Avainsana: lidlkengät

Tapaus Lidlin kengät ja vähän muutakin

Tapaus Lidlin kengät ja vähän muutakin

Moni on varmaan bongannut juttua somesta ja iltapäivälehdistä ja alunperin aprillipilasta syntyneistä Lidlin sporttikengistä. Sanottakoon heti alkuun, että itse tykkään kyseisistä lenkkareista, jo ehkä tämän postauksen värimaailman perusteella voisi todeta, että siinä on värit omaan makuun. Olisin myös saattanut ostaa kyseiset kengät, jos ne olisi osunut kohdalle ruokaostoksilla käydessä.

Ymmärrän myös etteivät kengät ole kaikkien makuun ja makuja on monenlaisia. Makuasiat kaikille suotakoon.

Moni on kehunut Lidlin sporttivaatteita laadukkaiksi ja niitä ostetaan paljon. Miksi nämä kengät olisivat sporttilinjastosta mitään poikkeavaa?

Onko mahdollista ostaa eettisesti valmistettuja kenkiä 15eurolla, ei varmaankaan, mutta uskon myös, että harva voi tässä yhteiskunnassa olla täydellisen eettinen ellei sitten asu omavaraistaloudessa ja valmista ja tee kaiken itse.

Olisiko ostotapahtuma Lidlin puolesta voitu suunnitella paremmin, etteivät ihmiset uhmaten koronaa olisi lähteneet kauhomaan laareista näitä kenkiä, varmaan olisi. En tosin tiedä osasiko Lidl ennakoida tälläistä ryntäystä, etteivät ihmiset piitanneet vallitsevasta tilanteesta ja turvavälit unohtuivat? Kumpi tässä on syypää, jos syyllisiä haetaan, muna vai kana? Uskon myös, että moni on oman kenkäparinsa ostanut turvavälin kanssa, mutta iltapäivälehtien pitää saada klikkiotsikoita. Mikä on lopullinen totuus, en tiedä, koska en ole ollut paikalla, joten tähän en voi ottaa kantaa.

Syyllisiä en halua hakea, enkä ketään soimata. Kuten kirjoitin, olisin nämä itsekin varmaan hankkinut, jos olisin osunut paikalle. Olisi kuitenkin hyvä huomioida, että hyvin pitkälle näiden lenkkareiden hankinta on teinien ilmiö ja varmasti moni muistaa omasta teini-iästään, miten jostain asiasta syntyy niin iso ilmiö, että jotain on vaan saatava, koska muillakin. Tässä on siis teinien vanhemmat ja nuoret aikuiset aika pitkälle olleet ostavana enemmistönä vaikka tosiaan itsekin nämä poikkeuksena tilastoista olisin hankkinut, jos olisin osunut paikalle.

Entäs sitten trokarit. Nyt näitä kenkiä myydään hirmuiseen hintaan Tori.fi ja muilla vastaavilla sivuilla. Ok ihmisen ahneus ei lakkaa hämmästyttämästä, mutta aina on ollut ihmisiä, jotka ovat nähneet busineksen siellä missä ajan ilmiö on.

Vastaavaa on käynyt itsellekin. Tietämättömänä nuorena olen myynyt sukulaisilta saamiani design juttuja pilkkahintaan kirpparilla ja nähnyt seuraavaksi, miten niitä myydään kovaan hintaan miltei naapuripöydässä. Mikä fiilis tästä itselleni jäi, ensi kerralla tiedän paremmin ja tutustun esineisiin paremmin, joita olen myymässä. Syytin itseäni, en tilanteen hyväksikäyttäjää.

Haluaisinko olla tilanteen hyväksikäyttäjä, en välttämättä, mutta varmasti monessa meissä asuu henkilö, joka jos näkee tilaisuuden, myös ottaa sen. Eli en voi vannoa, etten ikinä itse toimisi noin, näkisin vaikka Muumi mukeja edullisesti alelaarissa ja ostaisin muutaman ja möisin voitolla vaikka huutonetissä. Hyvin saattaisin tehdä noin, jos jaksaisin nähdä vaivaa.

Mietin myös, että ehkä nämä trokarit ovat koronan uhreja tai muuten työttömiä tai rahan puutteessa ja yrittävät saada voita leivän päälle. Mikä olen heitäkään arvostelemaan, kun en asian taustoista mitään tiedä.

Toki tuollainen räikeys, että myydään 500:lla eurolla 15 euron kenkiä pistää silmään ja vaikuttaa omissa silmissäkin härskiltä. Mutta lähtisinkö haukkumaan tai arvostelemaan kyseisiä henkilöitä ja juurikin siitä syystä, että kukaan ei tiedä näiden ihmisten taustoista tai vaikka hädästä mitään.

Se mistä eilen ilalla kuitenkin mieleni pahoitin, oli iltapäivälehtien kaksinaismoraali. Ensin vouhotetaan ilmiönä näistä kengistä ja tästä tapauksesta ja tämän jälkeen ammutaan alas.

Mutta toinen mistä mieleni pahoitin vielä enemmän, ovat ihmiset, jotka haukkuvat kenkien ostajia moninaisilla sanankäänteillä ja miten kengät ovat rumat, hirveät, miten niiden ostajat ovat tyhmiä jne. jne.

Ymmärrättehän aikuiset ihmiset, että tälläinen arvosteleminen on yksinkertaisesti kiusaamista, ei mitään muuta. Etenkin vielä ottaen huomioon, että kengistä suurin osa on päätynyt teinien jalkaan eli vanhemmat ovat käyneet näitä hankkimassa lapsilleen, te kiusaatte ja arvostelette näitä teinejä eli lapsia.

Kiusaaminen ei ole koskaan ok ja vaikka se tapahtuisi koronan varjolla, nauretaan ihmisille, jotka ovat kauhoneet kenkiä uhmaten säädöksiä, se on jotenkin vielä vähemmän ok, sillä tällä yritetään vain nostaa omaa statusta, minä olen toista parempi ihminen, koska pidän turvavälit. Korona on saanut aikaan kahtiajaottelua, pahuutta ja toki myös hyviä ilmiöitä. Monista ihmisistä on tullut osa kyttäysyhteiskuntaa, valvova silmä, se joka käräyttää naapurin.

Oli kengät rumat, epäeettiset ja koronaa uhmaten hankitut, vieläkin rumempaa on aina ja yksiselitteisesti kiusaaminen ja muiden haukkuminen ja arvosteleminen ja oman hännän nostaminen.

Tämä oli oma pointtini ja muihin osa-alueisiin en osaa faktasti ottaa kantaa, koska en varmuudella tiedä. Tiedän vain, että olen niin väsynyt netissä huutelijoihin ja kiusaajiin ja korona on nostanut tätä piirrettä vielä enemmän esiin.

Mitä tässä kohta uskaltaa tehdä, mitä uskaltaa ostaa, mistä uskaltaa iloita, kun saa haukut päälle, aina on joukko arvostelemassa. Koronan aikaan ei saisi olla iloinen, koska monella on asiat huonosti. Ei saisi olla surullinen, koska monilla on asiat vielä huonommin.

Ei saisi ostaa isoilta yrityksiltä, koska tulisi tukea pienyrittäjää. Jos kaikki lakkaisivat ostamasta isoilta yrityksiltä, kuinka moni suomalainen sitten menettäisi työpaikkansa?

Pienyrittäjiltä ostaminen on hyvä arvo ja jotain mitä ehdottomasti kannattaa tukea, mutta ei se välttämättä sädekehää anna, se siltikin voi raadollisimmillaan olla vain tapa harjoittaa shoppailunhimoa. Tälläkään en tarkoita kaikkia, on ollut hienoa nähdä somessa, miten ihmiset ostavat pienyrittäjiltä ja tukevat näin yrityksiä. Tulisi kuitenkin muistaa, ettei kaikilla ole varaa ostaa pienyrittäjiltä, hintojen ollessa esimerkiksi sitä Lidliä huomattavasti kalliimmat. Mutta jos on mahdollisuus antaa kortensa kekoon, se on aivan mahtava asia.

On mahdotonta toimia tässä yhtälössä ja tässä maailmassa täysin oikein, koska elämme jo vääristyneessä yhteiskunnassa, jossa vaikka se pieni palanen siinä eettisessä kengässäkin on saattanut tulla alunperin jonkin riiston kautta. Tai mitäpä minä mistään tiedän.

Uskon vain, että jos muutan metsään, hankin eläimiä, kasvatan oman ruokani, teen lampaiden turkeista omat villavaatteeni, saan kaivosta veden ja olen täysin omavarainen, ilman minkäänlaista kontaktia yhteiskuntaan, tällöin minulla olisi omassa pienessä mielessäni varaa olla ylpeä, hei teen aidosti jotain todella konkreettista tätä maapalloa kohtaan. Tätä ennen ei ole varaa sanoa yhtään mitään tai arvostella toisten ihmisten valintoja, saatikka huudella niistä netistä. Nyt tuolla menee ihmisiä, jotka ovat onnessaan ostanut nämä Lidlin lenkkarit, eivätkä uskalla käyttää niitä, etteivät saa ihmisten vihaa päällensä.

Toivon, että te jotka kengät hankitte, iloitsette lenkkareista ja käytätte ne puhki, silloin nämä edulliset kengätkin ovat saaneet arvoisensa elämän. Näin olisin minä tehnyt, jos olisin laiskuudeltani jaksanut mennä eilen Lidliin, mutta mukavuudenhalu voitti.

Ostin tällä viikolla Finlaysonin Muumilakanat eli tuin suomalaista yritystä ja kaiken kukkuraksi osa rahasta menee Itämeren hyväksi. On mahtavaa voida tehdä valintoja, joilla voi tehdä hyvää, tällä saa shoppailulle extrahyvän mielen ja tällä voi samalla myös kuorruttaa itse shoppailutapahtuman suloisen vaaleanpunaiseksi.

En halua taipua itsepetokseen, olisin hankkinut nämä lakanat varmasti muutenkin, koska ne nyt vaan on omaan silmään hyvää mieltä tuottavat, koska Muumit ja koska värimaailma. Tarvitsimmeko näitä lakanoita, emme tarvinneet, sillä meillä on jo kahdet muumilakanat entuudestaan ja itse asiassa tunnen syyllisyyttä näiden lakanoiden ostamisesta tästä syystä. Pohdin ostopäätöstä monta päivää ja sitten tunne vei voiton järjestä.

Eettisyys omalla kohdalla on aika pitkälle sitä, että pyrkii tekemään hyviä valintoja, yrittää tehdä parhaansa ja ymmärtää oman epätäydellisyytensä ja hyväksyy myös muiden ihmisten epätäydellisyyden. Tämä koskee ihan kaikkea ihmisyydessä tai sanoisinko pikemminkin inhimillisyydessä ja raamatullisin sanoin, kenellä on varaa heittää se ensimmäinen kivi?

On toki helppoa piiloutua maailman taakse, koska maailma nyt vaan on tälläinen, niin se mahdollistaa minunkin olevan vain tälläinen. Miksi tehdä asioille mitään, kun maailma ei tee ja toivo on menetetty.

Myönnän, alitajunta keskustelee monilla äänillä. Mutta kiitän Luojaa tai avaruusoliota, jotka ovat kehittäneet meille omantunnon, sitä kun kuuntelee, se on aika hyvä kompassi.

Tähän loppuun haluaisin lainata Sports Ladyn Instassa bongaamani tekstiin:

”Tarve tuomita toinen ihminen syntyy siitä, ettei vielä uskalla tai osaa nähdä omaa raadollisuuttaan.

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: heitä jotka jo tunnistavat omat heikkoutensa, ja heitä, jotka eivät sitä vielä tunnista.

Mitä suurempi on tarve toisen tuomitsemiseen, sitä ohuempi on oma itsetuntemus.”

Olemme kaikki jonkun suuren äärellä tällä hetkellä, mitä jos vedettäisiin yhtä köyttä, toinen toistamme tukien ja vaikka kehuen ja sanoja säästelemättä ilmaisten kauniita sanoja toisesta ihmisestä vaikka itseään ei edes joku asia miellytä. Onko tälläinen toiminta valheellisuutta, en usko, sillä se hyvän kierre mitä hyvien sanojen viljelystä syntyy, on sellainen voima, että se voittaa paljon pahaa.

Kun uskaltaa kehua ja sanoa hyviä sanoja toista kannustaen, vaikka ei edes vaikkapa räikeä kukkamekko miellyttäisi silmää, se että saa toiselle hyvän olon, siitä tulee itsellekin hyvä olo.

Niin ja olenko itse täydellinen tai sortunut arvosteluun, en ole täydellinen ja olen sortunut pienenä ihmisenä arvosteluun notkahtelevina hetkinä, maailman murjoessa, oman pääni sisällä tälläiseen toimintaan, olen vain ihminen. Olen kaikkea muuta kuin täydellinen ja olen monella tapaa vajaa.

On kyse valinnoista, haluaako olla ikävä vai ystävällinen. Negatiivinen ajattelu ennen kaikkea kääntyy itseään vastaan ja luulo, että olisi parempi kuin muut, on ihmisen suurin valhe.

Mitä ajatuksia tämä kaikki herättää. Minkälaisia valintoja arjessa teet? Saitko ostettua Lidlin sporttilenkkarit ja mitä tunteita kengistä, ihmisistä, ostotapahtumasta kaiken keskellä herää nyt?

Kaikkeen muuhun olisi mukava saada mielipiteitä, mutta ei arvostella negatiivisesti ihmisiä, jotka ovat hankkineet itselleen Lidlin värikkäät lenkkarit, sillä miltei 100% väitän, ettei kenelläkään meistä ole varaa arvostella. Ja muutenkin varmaan miltei jokaisen kaapissa lymyilee vastaava ”luuranko”, jos Lidlin sporttikenkiä edes parhaammalla tahdolla voi ”luurangoiksi” kutsua.

Sydämellistä viikonloppua kaikille ja näinä aikoina hyvyyttä tarvitaan paljon ja joustavaa arvostelematonta mieltä. <3