Avainsana: loccitaneenprovencerose

Rakkauden ruusu

*L’Occitane en Provence Rose tuotteet saatu 
Rakkauden Ruusu
Tällä kertaa vieraskynänä tämän kesän morsian, meidän rakas Emma, joka valitsi häätuoksukseen klassisen ruusun tuoksun. 
Ruusu on ollut olemassa 35 miljoonaa vuotta, ja yhä vain, vuosi toisensa jälkeen, lankeamme sen pauloihin. Ruusu on kautta aikain ollut rakkauden ja kauneuden symboli, ja se on yhdistetty mm. Afroditeen ja hänen jälkeensä Venukseen. Jo roomalaiset koristivat vastanaineita ruususeppeleillä, ja siitä on ajan saatossa muodostunut maailman tunnetuin ja rakastetuin kukka.
L’Occitane en Provencen Rose-tuoksu on kunnianosoitus kukan pitkälle historialle ja arvokkuudelle. Patchoulin ja valkoisen myskin päälle rakennettu ruususinfonia, jonka ylle on ripoteltu vadelmaa, orvokkia ja mausteita, on elegantti ja harmoninen tuoksu, joka säilyy iholla pitkään ja vie ajatukset Etelä-Ranskan puutarhoihin. Ja nyt se saa täyttää tärkeän tehtävän.
Hääpäivätuoksu taitaa olla yksi naisen elämän tärkeimmistä hajuvesivalinnoista. Ihmisen tuoksumuisti on voimakas, ja pienikin nyanssi tai häivähdys tutusta tuoksusta saattaa herättää muiston, jonka olemme jo ehtineet unohtaa. Halusin, että oma tuoksuni on jotain sellaista, johon voin törmätä muuallakin kuin parfyymikaupoissa – puutarhoissa, ystävänpäivän kimpuissa, kahvilapöydissä. Ruusu on aina ollut lempikukkani, joten valinta ei loppujen lopuksi ollut kovin vaikea.
Rose onnistuu samaan aikaan tuoksumaan aidolta ruusutarhalta ja vanhanajan hienostuneelta puuteri- ja pukeutumishuoneelta, ja olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin vadelma ja esimerkiksi patchouli sopivat vahvan damaskonruusun pariksi. Kun vahvistan tuoksua vielä suihkusaippualla ja ihovoiteella, kokemus on lähes taikametsämainen, ja olen vaarassa kadota haavemaailmaan. Puteleissa olisikin syytä olla varoitus – ”saattaa aiheuttaa yliromanttisuutta, huokailua ja uneksivia katseita.” Tuoksussa on myös tietynlaista haikeutta, menneen ajan lumoa ja loistoa, jotka ovat omiaan vahvistamaan hääpäivän tunnekuohuja. Täytyy toivoa, että meikki pitää.

Todennäköisesti meikkini kuitenkin leviää ja täydellisesti asetellut kiharani sotkeentuvat tuulessa. Puvulleni lentää kakkua, ja höyhenenkevyet sandaalini eivät suojaa varpaitani valssissa. Kompastun yli-innokkaaseen ja tanssista hämmentyneeseen koiraan, ja viiniä läikähtää. Päivästä tulee siis mitä onnellisin. Saan mennä naimisiin parhaan ystäväni, rakastamani miehen kanssa, ja kun hän nojautuu antamaan suukon sadannentuhannennen kerran sinä päivänä, ruusuntuoksun häivä jää hänenkin muistoihinsa. 

Miten siellä, oliko sinulla hääpäivänä häätuoksua tai jos et vielä ole naimisissa, niin mikä se häätuoksu voisi olla? Pidätkö ruusun tuoksusta. Ihanaa uutta viikkoa kaikille toivottaa Emma ja Tiia. ❤️❤️


Teksti ja kuvat Emma.