Avainsana: loukkaaminen

Negatiivinen kommentti satuttaa miltei aina ja miltä sitten tuntuu olla, lifestyle, kosmetiikka ja ”mainosbloggaaja” ja avata vielä omaakin elämää?

Kommentoin tuossa taannoin erään bloggaajan blogiin, joka antoi negatiivista palautetta eräistä tuotteista, että kyseiset tuotteet sopivat minun iholle ja niistä toinen on oma suosikkini. Sain kommenttiini aika jännän vastauksen, että hänen lahjomaton ja sponsoroimaton raporttinsa seuraa. Hämmennyin sanoista ”lahjomaton ja sponsoroimaton”, sillä se oli aika pitkälle sama, kuin minulle vihjattaisiin, että olen lahjottavissa. Tuote josta oli kyse, oli tällä kertaa omakustanteinen ja omassa käytössä jo kolmas sellainen. 


Sain samalta henkilöltä kysymyksen blogiini joulun alla ”miltä tuntuu olla mainosbloggaaja, ethän edes ehdi oikeasti tutustua kunnolla tuotteisiin ja sori, että olen ilonpilaaja”… Kommentti tuli blogiin henkilöltä, jonka omassa blogissa lukee isolla ”älä ole negatiivinen”. Eli hänelle on täytynyt olla suuri kynnys vielä kirjoittaa ja vastailla tietynlaiseen säyyn… Hänen kommenttinsa jäi mietittyttämään ja jäin tuumimaan ajatteleeko moni samoin ja olisiko hyvä avata blogini punaista lankaa sponsoroiduista tuotteista. 🙂 


Koin kysymyksen olleen oikeutettu, vaikkakin hieman epäreilu, mutta joka tapauksessa onhan se kuitenkin herännyt mielikuvista, jotka ovat syntyneet hänelle blogistani. 

Kävin eilen tyttöjen kanssa katsomassa lapsuuteni suosikin 
Tenavat elokuvan.



Tenavat muistutti oivallisesti miten me ihmiset olemme kovin erilaisia,



ymmärrämme asioita monin eri tavoin ja miltä tuntuu epävarmuus ja ujouskin,



ja miten ainakin omassa sisimmissäni asuu aina hieman kömpelö


ja epävarma Jaska Jokunen. 🙂



Olen blogannut tuotteista hyvällä omallatunnolla ja nostanut blogiin helmiä, joista nimenomaan pidän. Olen ajatellut pysyä vaiti siitä seikasta, etten vaikuttaisi ahneelta tai leveilijältä, että saan blogiini nykyään varsin paljon kosmetiikkaa ja kaikki tuotteet eivät edes valitettavasti päädy blogiin, vain omat suosikit ja niitähän kosmetiikkaa rakastavalla on paljon. Ylimääräisten tuotteiden kautta olen kuitenkin saanut välitettyä paljon iloa eteenpäin arvontojen ja lahjojen muodoissa. Lisäksi saatan testata tuotteita vaikkapa kesäkuussa ja päätyvätkin jostain syystä postaukseen vasta joulukuussa. Joten yksikään tuote ei mene hukkaan. 🙂

Lisäksi kirjoitan paljon elämästä ja mieltä polttavista aiheista, joten aika ei riittäisi kirjoittamaan joka päivä kosmetiikasta laidasta laitaan. Siksi olen päätynyt kirjoittamaan omista suosikeistani. Toisekseen en ole suuri bloginimi, jolla olisi varaa haukkua yritysten tuotteita ja samalla katkoa siltoja yrityksiin päin. Tämän asian olen kertonut virallisesti jo Anna lehdessä ja Ylen uutisille, en siis salaa lainkaan sitä seikkaa, että yhteistyökumppaneihin pidän mielellään hyvät välit. Eli tässä nimenomaisessa valossa, olen mainosbloggaaja.


Positiivisella mielellä ja hyvällä yhteishengellä,
siitä syntyy paljon hyvää.



Tiedostan mikä ei sovi vaikkapa omalle iholleni, sopii hyvin toisen iholle, tuoksut jotka eivät minua miellytä, miellyttävät muita. En halua myöskään vaikuttaa ihmisten omiin ostokokemuksiin negatiivisesti ja antaa huonoa mainetta tuotteesta, joka on muutoin hyvä, mutta ei vaan viehättänyt minua. Negatiivisen maineen voima kiirii huomattavasti tehokkaammin valitettavasti, kuin positiivisen. 


Lisäksi vaikka kirjoitan ajoittain kiperistä ja kivuliaista aiheistakin blogissa, olen halunnut pitää blogissa tietynlaisen positiivisuuden vireen, joka kattaa yleismaailmallisesti kaikki blogin osa-alueet. 

Joskus bloggaaminenkin on pelottavaa ja ihmisten reaktiot jännittää,
eritoten silloin kun avaa omaa sydäntään.
Jokainen postaus on on arvostelulle alttiina.


En kuitenkaan ole perehtynyt kosmetiikan saloihin ainesosaluetteloita myöten, vaan olen tavallinen sekakäyttäjä, jonka posket läpättää innosta markettikosmetiikan, luonnonkosmetiikan, apteekkikosmetiikan ja myös selekosmetiikan saralla. Oikea nimike voisi olla keski-iän kriisin aiheuttama maallikko kosmeholisti. 😉


Perustan mielipiteeni omiin tuntemuksiin, mikä sopii minun iholle, mikä tuoksuu hyvältä, mikä riittää kosteuttamaan rutikuivan atooppisen ihoni, mikä innostaa minua. Täällä en suitsuta tuoksuja, jotka eivät viehätä tuoksunenääni, et tule näkemään oranssia tai sinistä huulipunaa, kasvovoidetta, joka ei imeydy tai joka tuoksuu pahalle. Olen myös kieltäytynyt yhteistöistä, joista olisin esim.saanut maksullisen palkkion ja tuotteet, koska esim.erään laihdutusvalmisteen käyttö tälläiselle herkkupepulle ei olisi ollut ominaista tai tuote oli sellainen jota en käytä, vaan vannon toisen merkin nimeen. Lahjottavissa en ole, mutta sponsoroituja tuotteita toki on ja tuotteiden eteen teen paljon töitä, kuvien ja tekstien kautta,  joten ilmaisia tuotteita ei ns. ole olemassakaan vaan ovat pikemminkin työvälineitä ja mahdollisuus päästä suitsuttamaan omien lempituotteiden ilosanomaa.


Otetaan tässä nyt esille vaikka kirjaimellisesti esimerkkinä Arbutin, jotka jäivät testaamatta,koska tuotteiden tuoksu ei miellyttänyt ja vaikka couperosa ihoni olisi voinut niitä rakastaakin.. Annoin sarjan sukulaiselleni, jonka mielestä Arbutinin tuoksussa ei ole mitään vikaa ja tuotteet sopivat loistavasti hänen iholleenkin. 


Negatiivinen palaute monesti satuttaa, vaikka palautteessa voi piillä viisauden siemenkin. Palautteesta voi oppiakin paljon. Olen myös monesti miettinyt ärsyttääkö tyylini, pohtiiko ihmiset sitä ja tätä lukiessani blogiani. Olen kokenut alhon hetkiä, epäuskon hetkiä, olen saanut negatiivista palautetta jopa niiltä ihmisiltä joita olen pitänyt ystävinä. Osa heistä on halunnut alentaa blogiani, ilmaista, että olen pinnallinen koska pidän blogia, osa palautteesta on annettu rakentavasti verhoten, vaikka tarkoitus on ollutkin jostain syystä vain loukata. Aina ei ole pakko omaa mielipidettä ”rehellisyyden nimissä” ilmaista, jos sen lopputulema on toisen ihmisen satuttaminen.


Tärkein motto täällä nimittäin on ”älä ole negatiivinen” ja oman tyylini aion pitää tulevaisuudessakin, sillä kaikki muu olisi pykistelyä ja miettimistä, miten muita miellyttää ja se tie on loputon, on aivan mahdotonta miellyttää kaikkia. Haluan olla minä, niin hyvässä, kuin pahassa. 🙂 Hih eli jos viljelen jenkkityylisesti hieman liikaa ”ihana” sanaa, niin se kertoo vain siitä, että tämä täällä on taas kovin innoissaan. 🙂


Kiitos kaikille, että olette täällä ja negatiivisia kommentteja olen saanut kommenttien määrään suhteutettuna huomattavan vähän. Tiedän kuitenkin ettei negatiiviset kommentit tähän jää ja on vain opittava karaistumaan, sillä muuten tästä positiivisuuden tyyssijasta tulee negatiivinen voimavara.


Saa kommentoida, kysyä mitä vaan ja henkisesti varustaudun täällä niihin kiperiinkin kysymyksiin, vapaasti ja rohkeasti vaan. :)Vaikka oikeasti tällä kertaa pelottaa painaa julkaise nappulaa aivan yhtä paljon, kuin silloin kun kerroin täällä omasta sydänlapsesta. 


Oi mutsi mutsi blogissa oli linkki Tenavaattorit ohjelmaan,
jolla voi tehdä oman Tenavat hahmon.
Tältä sisäinen lapseni näyttää,
ilman iän tuomaa haarniskaa. 🙂



Mukavaa maanantaita kaikille terveisin usein itseäänkin dissaava ja analysoiva bloggaaja.. Bloggaaja sanakin antaa mielestäni oudon kaiun ja viitan tavallisen ihmisen tavasta kirjoittaa ajatuksiaan ja ihastuksen aiheita nettiin. Eli Tiia vain. 🙂


Myönnän, tämä oli jonkinlainen puolustuspuhe, mutta aina ei jaksa ottaa kaikkea ainakaan itseään perustelematta vastaan. Toisaalta ehkä monilla on herännyt vastaavia tuntemuksia tai kysymyksiä mieleen. Silloin kun itselläni ei ollut vielä blogia, ei minulle auennut miten paljon työtä vaatii vaikkapa jonkun ihonhoitosarjan useiden viikkojen testailu tai ylipäänsä tuotteiden kuvaaminen, kuvien muokkaus ja tekstin kirjoittaminen, kyllä tämä ihan työstä käy ja palkka on kyllä varsin pieni eli kyllä tätä hommaa tehdään sydämestä. 🙂


Mukavaa maanantaita kaikille ja ollaan hyviä toisillemme, hyvät sanat ja teot kääntyvät aina omaankin sydämeen ja poikivat hedelmää.