Kun ystävyys löytyy 30-vuoden tauon jälkeen!
Elämä on niin niin ihmeellistä. Asiat varmasti menevät niin, kuin on tarkoitettu ja jos jonkun ihmisen on tarkoitus tulla elämääsi juuri nyt, niin ota avosylin vastaan. Jos ystäväpariskunta palaa elämään 30-vuoden jälkeen ja erikoisten mutkien kautta, sanoisinko, että tämä on jo tähtiin kirjoitettu ja kaikella on ollut varmasti tarkoituksensa, myös kenties niillä välivuosilla. Joskus elämä vie, mutta pääasioita ovat ne pääteasemat, joilla törmätään uudelleen ja matkataan yhdessä kohti seuraavia seikkailuja.
Vuosi sitten kerroin täällä blogissa, että tapahtui ihmeellinen ja hämmentävä juttu. Sain sähköpostia lukioajan paita ja peppu kamuseltani ja ilmeni, että meidän miehet ovat hyviä ystäviä ja tässä tapailleet ahkeraan ja golfailleet yhdessä. Yhtäkkiä oli juhlat tulossa ja vihdoinkin valkeni, että me vaimot tunnemme toisemme lukioajoilta ja tulemme kohtaamaan toisemme kymmenien vuosien tauon jälkeen juhlissa.
Treffasimme tosiaan vuosi sitten juhlissa ja voi sitä puheensorinaa, jolle ei näkynyt loppua. Vuosi tässä välissä ehti vierähtää, miten keski-ikäisenä sitä onkaan saamaton, eikä aina muista minä vuonna tapahtui mitäkin ja vastahan sekin asia oli mukamas kuukausi sitten ja humps vuosi onkin vierähtänyt.
Ystäväpariskunta saatiin kuitenkin lopulta eilen meille kylään ja kaikki oli kuten ennenkin. Muisteltiin vanhoja, miten kerran lintsattiin lukiossa koulusta ja mentiin kamuselle saunaan, syötiin patonkia ja Creme Bonjouria ja oli ikimuistoinen päivä. Tai monet biletyshetket ja miten ystävän mies silloin toimi meidän autokuskina.
Ihan mieletöntä, että oman ukkelin kautta ystävät ovat tulleet 30-vuoden tauon jälkeen meidän elämään ja kaikki on ihan kuten ennenkin, vaikka paljon on vettä molempien pariskuntien elämässä virrannut.
Se lämpö ja fiilis mikä eilen säkenöi ruokapöydän ääressä tai kun paistelin latvialaisia pannukakkuja ja siinä ystäväni kanssa juteltiin kipeistäkin asioista mitä elämä on tuonut eteen. Ihmeellistä, taikaa, mystistä ja mahtavaa!
Ihan parasta ystävyydessä on vielä se, että kaikista asioista ruokapöydän ääressä pystyttiin keskustelemaan, ihan niistä kipeimmistäkin, omista epäonnistumisista mm., ei ollut minkäänlaisia rooleja, ei esittämistä, oli vain ystävyys, lämpö ja kuin vuosia ei olisi koskaan ollutkaan välissä.
Uskallan sanoa, että olen eilisestä hyvin onnellinen ja siitä, että oma rakas toi vanhat ystävät elämääni mutkien kautta. Se jos mikä on ihmeellistä. Näin oli tarkoitettu, ei harmitella vuosia välissä, vaan odotellaan yhteisiä ystävyyden vuosia edessä.
Löysin vanhan lukioajan valokuvan kuva-automaatista otettuna, meikäläisellä tosin silmät puolitangossa. Silloin valokuvaaminenkin oli jännää, ei koskaan tiennyt minkälaisia valokuvia sieltä automaatista putkahti ja hauskaa oli, kun ei ollut kauneusfilttereitä, vaan kaikki oli yhtä sekopäistä sattumaa.
Toinen kuva on vuoden takaa onnellisesta jälleennäkemisestä juhlissa. <3
Onko teidän elämään tullut takaisin ystäviä vuosien ja vuosien takaa, ilman mitään syytä, että ystävyys katkesi, sitä vaan elämät veivät välillä erillään. Muutenkin olisi kiva kuulla tarinoita ystävyydestä ja onko joku ystävä, jota vaikka kaipaat nuoruudesta ja elämä vei? Lempeää pakkassunnuntaita kaikille. <3
