Paha päivä
Nonni, tänään on päivä jolloin tapaan Helsingissä Lumenen markkinoinnin operatiivisen johtajan Lumene keissin tiimoilta. Miksi tämä on sitten paha päivä, eikä hyvä, no koska totta kai kyseinen tapaaminen jännittää. Olen kuullut henkilöstä, että hän on todella kiva, joten se toki helpottaa hieman ja kivahan täytyy olla, koska haluaa tavata, sillä eihän hänen oikeasti olisi yhtään pakko.
Tälläisissä tilanteissa jännittää aina se ensikohtaaminen, miten jutustelu lähtee siitä luonnistumaan. Löytyykö juteltavaa, saanko sanottua mitään järkevää, muistanko kaiken ja osaanko esittää asiani fiksusti. Toisekseen jännityksen toisena puolena on, että muuttuuko mikään vai onko tämä kaikki kuitenkin turhaa? Jää aika tyhjä olo, jos kaikki energia ja ajatus ja toivo lakaistuu vaan hiljakseen pois.
Ainakin olen huomannut Lumenen instatilillä pari kivaa poikkeamaa. Ensimmäinen oli instakuva Lumenen instaseuraajasta ja toinen oli oman ikäisestä naisesta eli Lumenen henkilökuntaan kuuluvasta henkilöstä. Aiemmin Lumenen instasivu on ollut vaalean eteerinen ja eikä suuria poikkeamia kuvasarjoissa ole ollut, eli instaseinä on ollut todella yhtenäinen.
No mutta ei siinä kaikki, tähän viikkoon on mahtunut kaikkea muutakin pientä päänvaivaa ja itseaiheutettua. Eilen kävin verikokeissa ja tänään selviää, onko minulla virallisesti mummovuodet. Ette nimittäin usko, tällä viikolla olen ollut itkuinen, poikkeuksellisen väsynyt ja koko ajan koko kroppa ihan turboturvoksissa, edes kuminauhapöksyt hyvä kun mahtuu päälle! Lisäksi olen kärsinyt merkillisistä hormonalisista vaivoista eli välivuodoista ja päätin sitten eräs ilta tarrautua googgelin ihmeelliseen maailmaan ja ei olisi pitänyt, sillä googgelin mukaan olen multisairas ihminen.
No näinhän ei voinut jatkua, vaan pakko oli ottaa asioista selvää ja siksi kävin eilen lääkärissä ja siellä nyt vahvasti epäiltiin, että tässä on kyseessä vaihdevuodet. No nehän selviää sitten tänään. Nainen taisi muuten olla hoitaja, oli ihanan empaattinen ja tuntui, että sain pahimman terän huolista pois, vain purkamalla sydämeni hänelle. Hän kauniisti totesikin, että ”vaihdevuodet ovat yhden ajan loppu ja väkisinkin se aiheuttaa monenlaisia tunteita. Vaikka ei enää haluaisi lapsiakaan, niin asian lopullisuus mietityttää kuitenkin monella tasolla.” Sanoinkin hänelle, niin ”se on naiseuden pieni kuolema.”
No mutta kaiken kukkuraksi, mitähän olen sekoillut tällä viikolla. Lähtenyt kauppaan autolla ja huomannut kaupan pihalla, että käsilaukku jäi kotiin. Kotiin palatessa havainnut, että kaulahuivini nököttää lumessa pihalla.
Mutta ehkä kaikkein hauskin ja noloin sekoilu oli eiliseltä, koska meillä on Meikkibeibin, Nella Törnroos vloggaajien ja Tätien kanssa yhteinen messengerryhmä, meillä on nimittäin suunnitteilla jotain hauskaa yhdessä tubeen. Noh minä sitten siinä mesettelin samalla ystäväni Kikan kanssa vaihdevuosiongelmista ja samalla tuossa meidän messengerryhmässä ja sillä seurauksella, että laitoin ryhmään intiimejä asioita vaivoistani ja mummokuumeesta, omg…
Kun tämä päivä on ohi ja oli tulos mummokuumeinen tai ei, niin jahka kotiin pääsen, niin syön roskaruokaa ja laitan päälle jättiverkkarit, ettei kuminauhakaan kiristä ja otan yhden illan ihan vaan chillaten. Josko se tästä ja joskus täytyy kelata asiat mielessä ihan tyhjiksi ja myös löytää asioiden positiiviset puolet ja nollauksesta sitten tietenkin lähdetään taas uuteen nousuun.
Miten siellä, mummohommista avointa keskustelua, oletko laittanut joskus viestejä väärälle henkilölle ja jopa noloja sellaisia ja oletko joskus pelännyt turhia tai googgeloinut liikaa sairauksia ja ajatellut, että sinullakin on kaikki maailman sairaudet tai ainakin puolet?
Mahtavaa perjantaita kaikille. <3
