Oodi erilaisuudelle!
Eilen kävin 10-vuotiaan tyttäreni kanssa mielenkiintoisen keskustelun, jossa jäin itse sanattomaksi. Tyttäreni haluaa palavasti korvakorut ja asiaa ilmeisesti oman lapsuuteni takia olen halunnut himmailla. Sain itse luvan korvakorujen laittoon vasta 13-vuotiaana, joten olen kaiketi pitänyt sitä jonain henkisenä takarajana.
Lopulta kun sain luvan korvakoruihin, en enää halunnutkaan korviin reikiä. Reiät laitatin vasta yhdessä, jo aikuisen tyttäremme kanssa ja ikää minulla oli tuolloin noin 32-vuotta. Asia oli jopa omalla kohdalla virhe, koska en ikinä käytä korvakoruja.
Näitä yritin eilen tyttärelleni sitten selittää, että syy miksi en itse lopulta halunnut korvakoruja oli, koska kaikilla muilla oli, niin en halunnutkaan lopulta, halusin olla erilainen.
Tähän viisas tyttäreni eilen vastasi, ”äiti me kaikki olemme muutenkin erilaisia, oli meillä korvissa reiät tai ei”. Tähän ei ollut mitään sanottavaa, ei mitään lisättävää. Eli ei yhdet korvakorut lastani määritä mihinkään massaan. Se, että tyttäreni haluaa korvakorut, ei tarkoita sitä, että koska muutkin, vaan hän yksinkertaisesti haluaa ne, koska on hyvin tyttömäinen tyttölapsi.
Paitsi parissa asiassa on kaikkea muuta, kuin tyttömäinen eli siivouksen ja tulipäisyyden suhteen. Tyttäreni voi sanoa kenelle vain vääryydestä päin näköä, mutta ei ilkeyttään, vaan oikeudenmukaisuuttaan. Joskus olen kuullut hänen huutavan ystävilleen, ”menkää sitten vaan, en haluakaan olla teidän kaveri” ja seuraavana päivänä samat ystävät ovat tulleet meille.
 |
| Sanaton! Tyttärelle tämä on jokin maailma, minulle kaatopaikka. |
Olen oppinut tyttäreltäni jotain suurta, koska olen itse kiltin tytön syndroomasta kärsivä, miellyttämisen haluinen ja helposti syyllistyvä. Negatiivisetkin asiat voi todella sanoa aidon rehellisesti ja suoraan. Silloin kun ihmisessä ei ole ilkeyden jyvääkään ja palaute on oman oikeuden puolustamista, muutkin sen kyllä huomaa, nimittäin aitouden. 🙂
Tyttärelläni on paljon ystäviä, joten ei lapsia haittaa toisen suoruus ikävissäkin asioissa. Minullakin on ollut paljon ystäviä ja on vieläkin, mutta se mikä erottaa omat lapsuudenystävyydet ja aikuisajankin. Kaikki ihmissuhteet eivät ole olleet niin rehdillä pohjalla, koska ystävyydet eivät ole olleet sillä tasolla, että negatiivisista asioista olisi rohjettu puhua puolin ja toisin. On vain nielty.
Tuolla se tyttäreni usein riitelee kamujensa kanssa ja he suoraan sanovat, mikä toisessa ärsyttää ja humps ilma on taas puhdas kaikesta mielipahasta ja leikit jatkukoon. Kadehdittavaa sanoisinko. 🙂 Öisin tyttäreni nukkuu, kuin tukki, koska on päivän aikana päästänyt kaikki pahat ilmat mieleltään pois.
Arvostan tytärtäni, hän on parempi versio minusta. Enkä koskaan voisi kuvitella olevani niin rohkea, että sanoisin negatiiviset asiat suoraan mukisematta.
Kenties tänään mennään sitten Timanttisille laittamaan korviin reiät, tyttäreni on puhunut ja nyt on äidin aika antaa periksi.
 |
| Toisella on niin kiire luoda taukoamatta kaikesta kaikkea, ettei ehdi siivota. Sitä paitsi, eihän huoneessa oleva kaaos ole sotku ensinnäkään, vaan jokin hämärä luovuuden tulos. |
Miten siellä, kiltin tytön syndroomaa, miten lasten kanssa, löytyykö rohkeasti suoraan puhujia? Milloin sinulle laitettiin korviin reiät tai löytyykö joku, jolla ei ole.
Iloista perjantaita ja voimaa ja rohkeutta olla massassa, mutta silti erilainen, olla oma itsensä. <3
