Tänään on itkettänyt ja kiroiluttanut, helmikuun kirous jatkuu…
Heräsin jo aamulla ketuttavalla jalalla, sillä olin nähnyt painajaista, että ukkelille ja minulle tuli avioero ja nimetön huusi tyhjyyttään. Nukuttu yö monesti siivittää päivää, kuten myös tälläkin kertaa.
Sain juuri aamukahvit huulilleni ja tuumin, että josko tämä tästä, kahvin ensisiemauksella nyt vain on sellainen vaikutus. Kunnes heti ensihörpyn huulituntumalla mieheltäni pärähti Finlandia-talolta seminaarien tuoksinnoista viesti, ”vaimo rakas, passi jäi kotiin, voisitko tuoda passin Finlandia-talolle”. Seminaarit mitkä lie jatkuu vielä risteilyn merkeissä Viron vesistöillä. Vaikka laivasta ei ulostaudutakaan, passi tai henkilöllisyystodistus tulee olla, jotta voi tarvittaessa todistaa kuka ukkeli on. Tämä on varmaankin jokin Viron lakisääteinen hommeli, sillä Tukholman vesistöillä kelpaa ajella pelkällä ajokortilla.
Asiaa tarkemmin mietittyäni muistelin näin nyt sivuhuomautuksena Latvian aikaa, että ajokortin siellä myöntää sama laitos, jossa ajat inssin, joten ehkäpä Virossa sama juttu, eikä ajokortti ole täten virallisen poliisin myöntämä.
Joka tapauksessa Finlandia-talolle ajo ahdisti, sillä en aja Helsingin ytimessä, vaikka olen ajanut Latviassa Riian keskustassa ja vaikka olen Helsingin ytimessä asunut koko lapsuuden 33-ikävuoteen asti, niin silti en uskalla ajaa siellä, vaikka tunnenkin joka kadun ja syvennyksen läpikotaisin. Minulle on vaan tullut erinäisiä omituisia pelkotiloja saatuani muksut, enkä ole enää samanlainen huimapää kuin ennen. Eli se ei ollut mikään vaihtoehto ja toisaalta kotonakin piti olla parkissa, sillä lapsi lähti luontokouluun ilman avainta.
Vein täten passin Matkahuoltoon ja hintaa lähetykselle tuli noin 23e. Voi niitä epävirallisempia aikoja, kun bussikuskin kainaloon saattoi antaa vaikka matkalaukun kuljetettavaksi, ennen vanhaan kaikki vaan oli niin paljon paremmin, nykyään kaikki on byrokratian kyllästämää hössötystä.
No sumppien jälkeenhän tulee aina kova vessahätä, eritoten lapsia synnyttäneellä naisella, joten passin lähettämisen jälkee hilpaisin äkkiä vessaan. Vessasta autolle ja mitä silmäni näkevätkään, Suomen tehokkain parkkipirkko on antamassa autolleni sakkoja, joka on aivan oikein parkkeerattu Matkahuollon asiakkaille. Hän ei kuulemma nähnyt minua sisällä Matkahuollossa, joten sakkoa ei vaan voinut enää perua. Ei siltikään, että näytin kuitin Matkahuollon mukana lähteneestä paketista, jonka maksoin 10:49 ja tarinoin siihen vielä pari minuuttia päälle Matkahuollon tyypin kanssa purkaakseni passitilannetta. Sakkolapussa kellonaika oli 10:55. Eli 6-minuuttia oli tämä pakettivessaepisodin kesto! Aluksi vetosin sääliin, passiin, pahaan päivään, yölliseen avioeropainajaiseen kyyneleiden tihrustaessa silmiin, mutta jäätä tuli takaisin, varsinainen icelady tämä pirkko. Lopulta jo kiroilin ja saatoin äyskäistä p:llä ja h:lla alkavat voimasanat.
Lähdin nasta laudassa mikä lie Porvoon Kompassiin oikaisuvaatimusta täyttämään ja lautakunta kokoontuu päättämään asiasta ensi viikolla ja vastauksen saan kirjeitse. Oikeasti, en voi uskoa tätä! Lautamiesten palkkio, päätöksen kirjaaminen ja postikulut maksavat varmaan kaikki enemmän, kuin koko himputin sakko, missä on parkkipirkon järkikultakallis!
Kyseisestä pirkosta voin kertoa seuraavaa, että Lidlin eteen oli parkkeerannut auto parkkikiekkopaikalle ja kaksi vanhusta näin menevän kauppaan selkä kyyryssä ja parkkikiekko oli unohtunut. Samainen pirkko tuli paikalle ja oli antamassa vanhuksille sakkoa ja yritin vedota häneen, että anna minun mennä Lidliin ja kertomaan vanhuksille, että sakko on tulossa, tulkaa laittamaan parkkikiekko. Vastaus oli tällöinkin cool ”ei”, joten ainakin voi päätellä, että pirkko ei katsele pätkääkään pärstäkerrointa, kun ei katsele suurempaakaan kokonaisuutta, että älyvapaudella annetut sakot tulevat kunnalle kalliimmaksi, kuin sakkolapun hintalappu!
Ai niin luottokorttiepisodi, rahat on palautettu onnellisesti kortille ja poliisi on katsonut, petoksen selvityksen päättyneeksi. Voi maar kyllä meikäinen on taas yhteiskunnan työtunteja ja rahoja kuluttanut!
Miten siellä, onko teidän helmikuu yhtä peppuliinista vai meneekö putkeen? Saa tuuletella, en ole kateuteen taipuvainen ihminen. 😉
Päivän pelasti ystävänpäiväyllätys L’orealilta. Olen niin lapsekkaan pienenä tällä hetkellä, että aion nuuhkia ja tuoksutella näitä Babylipsin poskipuna/huulivoide uutuuksia ja kevään uusia Babylips huulivoiteita. Ehkä jopa nukun nämä kainalossa, koska tänään nämä lohdutti vietävästi. Eilen näitä vielä hypeltelin Tokmannilla ja nuo uutuushuulivoiteetkin oli 2kpl 5e ja lisäksi vinkkinä Blushed Nudes luomiväripaletti oli 12e ja haen sen kaikkeen kipuun ja särkyyn huomenna Tokmannilta vielä. Nuo söpöt poskipuna-ja huulivoide yhdistelmät tuoksuu ihanille ja söpö on rasiakin, jos näitä ei olisi tänään ollut postilaatikossa, niin kyllä minä olisin maani ja mantuni myynyt. Kiitos L’oreal. <3
