Karvatit on hassuja
Kun ei ole enää pieniä lapsia, joiden suloisia nukkuma-asentoja oli aikanaan niin kiva kuvata, niin kyllähän kuitenkin näitä karvaisiakin lapsosia kelpaa kuvata. Mustasta Mikistä ja Samusta on tullut hyvät kamut ja ihan ensimmäisestä päivästä lähtien Miki on hakenut Samusta turvaa. On aika varmaan, että Mikin aiempi perhe, josta Miki on joko eksynyt tai hylätty, niin siellä on varmasti ollut koira, sillä Samu on kyllä Mikin luottohenkilö. Miki tykkää myös kovasti perheen lapsista, mutta vähiten meistä aikuisista, kappas kappas. Miki myös rakastaa Samun pehmoja ja hakeutuu iltaisin aina niihin kiinni nukkumaan.
Meidän Osku on kyllä hyväksynyt Mikin, pesee Mikiä ja leikkii toisen kanssa joka päivä tuo meidän papparainen 14vee, niin että matotkin on rullalla, mutta vierekkäin eivät nuku. Jopa se tärkein eli ruoka jaetaan, mutta ei nukkumapaikkaa. Jänniä nämä ja toivon todella, että näkisin vielä Mikin ja Oskunkin toisiansa liki nukkuma-asennossa, kuten Osku ja Onni aikoinaan aina olivat.
Osku on kuitenkin perheen oudoin nukkuja eli hakeutuu mitä kummallisimpiin paikkoihin, kuten parista kuvasta näkyykin. Nuo lämpöputket eivät ole kuvanottohetkellä päällä, mutta kai ne ovat lonkeroineen muodostaneet Oskulle kivan kuvitteellisen pesän. Kenties ehkä koomisin viimeisin nukkumapaikka kuitenkin on ollut verenpainemittarin pussukka, jonne piti ängetä unille ja kyllä meillä on verenpainemittari ihan ruokapöydällä jokapäiväisiä mittauksia ajatellen, tähän on tultu!
Tälläisiä kissojen unikuulumisia tällä kertaa, vähään aikaan en ole karvattien kuulumisista kirjoitellutkaan. Miten siellä, mikä on teidän eläimen tai tutun eläimen hassuimmat nukkumapaikat tai muita kivoja eläintarinoita? Mukavaa keskiviikkoa?
