Viime viikolla lukiessani elinluovutuskortin siirtyneen mobiiliaikaan tiesin heti että, tässä on asia jonka tiimoilta haluan kirjoittaa. Kuten videon Maria Veitola, olen raapustanut monen monta elinluovutuskorttia lompakkooni pyörimään. Tuo pahvinen lappunen on lopulta ruttaantunut ajan pyörän kulkiessa ja kynän jälkikin on ehtinyt haalistua. 

Hieno uusi askel on Elinluovutuskortti mobiilina. Ladattuasi ohjelman voit lähettää elinluovutuskortin kaikille läheisillesi tiedoksi, jotta jos se pahin tapahtuisi olisi läheisillä viimeinen tahto selvillä.

Jäin kuitenkin pohtia pyörittelemään mobiilin eliluovutuskortin kompastuskiviä… Lähimmäiset  ovat noin yleensä, puoliso, vanhemmat, lapset… Vaikka heillä olisi tiedossa tahtoni ja olisin sen heille jopa mobiilisti varmentanut lähettämällä asiasta viestiä, niin olisiko heillä voimaa surun hetkellä toimia tahtoni mukaisesti, olisiko minulla? Tätä en pysty ennakolla vannomaan, sillä on varmasti maailman vaikein paikka sanoa ”irrottakaa letkut”. Toki tuo kuulostaa nyt hieman elokuvakliseeltä, mutta perinnäinen ajatukseni on varmasti selvillä. Olisinko itse riittävän vahva surun hetkellä, vaikka tietäisinkin toisen toiveen. Nyt asia jää vieläkin läheisten harteille, taakka josta jopa voi tuntea myöhemmin syyllisyyttä. Ihmismieli on niin kovin kummallinen, suden hetkinä voi tulla mietittyä, mitä jos olisikin ollut jokin mahdollisuus vielä, jotain tehtävissä?

Omassa älypuhelimessani on muuten myös laittamani salakoodi knock code, joten kukaan ei pystyisi luuristani elinluovutuskorttia hädän hetkellä kaivamaan… Itse älypuhelimesta ei ainakaan olisi apua…

Jään pohtimaan onko kovin vaikeaa saada sekä poliisin että sairaaloiden tietokantaan jokaisen sosiaaliturvatunnuksen alle kirjattua että, tämä ihminen on elintenluovuttaja? Yhtenäinen järjestelmä joka kattaisi koko Suomen ja kaikki palvelut puhuisivat keskenään. Olisi ideaali tilanne, jotta voisin uskoa viimeisen tahtoni aidosti toteutuvan…Oikein kun ajattelee ei se vanha pahvinenkaan elinluovutuskortti ole mitenkään huono. Onnettomuuden sattuessa olisi huomattavasti helpompaa kaivella lompakkoani, kuin murtaa älypuhelimeni salauskoodi ja pahimmassa tapauksessa onnettomuuden sattuessa myös älyluuri saattaisi mennä rikki tuhansiksi palaseksi…

Lataan nyt kuitenkin tuon mobiilin elinteluovutuskortin, sillä se on tällä hetkellä kaiketi paras valinta mikä on olemassa, lataatko sinä? Onko teillä tähän hyviä ajatuksia ja ehdotuksia, lähestynkö asiaa jotenkin tyhmästi. Askarruttaa vaan niin kovasti, miksi ei sairaaloiden tietokantaan voi vaikka netin kautta tuota päivittää. Vaikkapa kanta.fi voisi ottaa kyseisen palvelun omakseen. En tiedä… Lisäys tähän postaukseen, luin juuri Pepsin ja Maxin kommentista, että omakannassa voi tehdä tahdonilmaisun elinluovutuksesta, no niin olihan se siellä. Hyvä että tänne huutelin, nyt tiedän tämän tärkeän asia. Kiitos <3

Joskus muuten mietin, kun teimme mieheni kanssa testamentin, että ”kutsummeko kuolemaa”. Kyse ei ole kuitenkaan  siitä,  vaan asioiden varmistamisesta, jotta voi elää huolettomammin tätä päivää ja että asiat järjestyisivät silloinkin jos jotain pahaa tapahtuisi, eikä minulla olisi enää päätäntävaltaa vaikuttaa. Ei siten synkeissä vaan tärkeissä tunnelmissa maanantaiaamun aloitus!

Oikein aurinkoista maanantaita kaikille <3

Elinluovutuskortin voi täyttää ja tallentaa älypuhelimeen lataamalla Elinluovutus-mobiilisovelluksen. Sen avulla voi tiedon omasta tahdostaan lähettää helposti läheisilleen. Sovelluksella voi myös kehottaa kavereita sanomaan KYLLÄ elinluovutukselle.

Sovellus on saatavilla Android-, Windows Phone – ja iPhone-puhelimiin sekä iPad- ja Android-tabletteihin.