Avainsana: moka

Pari pientä noloa ja häpeällistä tarinaa, joihin lopulta auttaa nauru

Pari pientä noloa ja häpeällistä tarinaa, joihin lopulta auttaa nauru

Aina kirjoitan niin laveasti, että mietin jaksaako kukaan juttuja lukea. Mutta mietin, että kun Instan puolella jaan aina pieniä tarinoita, niin miksi en välillä voisi jakaa sellaisia täälläkin eli ei aina pidä olla niin paljon asiaa. Tähänkin hassuun tarinaan liittyy kuitenkin opetus.

Eli tarina liittyy häpeän tunteeseen, joka on liimaantunut kiinni vähän kaikkeen. Kaiken kuorruttaa häpeä. Turhasta häpeästä olisi kuitenkin hyvä irrottautua, se vie ja kuluttaa niin paljon energiaa. Toisekseen mitä kaikkea itsekseen häpeilee, niin ei kenelläkään toisella ole aikaa ja energiaa ajatella, onko joku toinen nyt muka niin nolo.

Tässäpä tarina nuoruudesta:

Olin lukioikäisenä poikaystäväni kanssa hoitamassa sedän ja sedän vaimon koiraa parin viikon ajan. Viikonloppuna kävi niin ikävä juttu, että poikaystäväni nukahti tupakki kädessä sohvalle ja tupakki poltti kahteen sohvatyynyyn reiät😱

Olin paniikissa mitä tehdä, en osaa ommella lainkaan saatikka kutoa. Mutta niin vaan kaivoin setäni vaimon ompelukoneen esille ja aloin surraamaan😰

Leikkasin molemmista sohvatyynyn päistä kaistaleet ja ommella surautin kaistaleet kiinni. Ongelmaksi tuli liian pienet sohvatyynyt, sohvatyynyjen väliin jäi ammottava aukko. Onneksi heillä oli kaksi sohvaa ja vaihdoin toisesta sohvasta tyynyn ommellun tilalle ja päinvastoin. Kapeampaa väliä ei enää huomannut juuri lainkaan.

Soijaa pukkasi, kun setä ja sedän vaimo palasivat Malediiveilta, mutta he eivät koskaan huomanneet mitään. Kun sohvat olivat aikansa eläneet ja joutuivat kierrätykseen, vihdoin tunnustin heille tämän tarinan ja kyllä siinä naurua riitti😂

Vaikka en osaa tosiaan lainkaan ommella ja ompelukone noin ylipäätään on kuin jokin mysteeriloota, niin hädän tullen ihminen pystyy näköjään mihin vaan.

Tätäkin tarinaa miettiessä, sitä ajattelee sitä hirmuisaa häpeää ja nolouden tunnetta, minkä kauhea sattuma aiheutti. Luulen, että loppupeleissä setä ja sedän vaimo olivat vain onnellisia, ettei mitään vakavampaa sattunut.

Hyvää ikääntymisessä on se, etteivät tällaiset asiat aiheuta enää häpeää vaan omille vahingoille on helppoa nauraa. Se onkin sitten nuorten mielestä vasta noloa, mutta he ovatkin vielä elämänsä alussa. Kun heille voisi opettaa, älkää tunteko niin kauheasti häpeää ja noloutta, jokainen mokaa ja möhlii ja olette hyviä juuri noin.

Kerron tähän vielä lyhyesti toisen tarinan, mikä on viimeksi aiheuttanut häpeää.

Kroppaani, kiitos estrogeenin on tullut kummallisia näppyjä, käsivarteen ja valitettavasti myös takapuoleen. Nyt joku varmaan hyppii seinille, sillä onhan tämä niin häpeällinen asia, ettei tästä voi ääneen puhua, eikös vaan? Miten voi mainita edes sanan peffa. No mainitsen nyt kuitenkin, sillä kaikillahan meillä tällainen on ja peffoja nähdään ihan joka päivä kaikkialla ja joku muu voi siellä toisessa päässä kärsiä samasta häpeästä.

Eilen kuitenkin tunnustin ystävälle jutellessa puhelimessa nämä näppylä asiat ja naurettiin vedet silmissä, että kaikilla on välillä näppylöitä siellä sun täällä pitkin kehoa. Ihan normaalia, mutta kun ei niistä puhuta, häpeillään vaan menemään, niin näistäkin asioista tulee elämää suurempia ja vielä tässä iässä.

Olin kuitenkin viime vuoden puolella kylpylöimässä ja suihkussa riisuutuessa en tiennyt miten päin olisin ollut. Etupuolen halusin piilottaa, koska häpeilen pömppömahaani ja takapuolen, koska hormonaaliset näpyt. Tälle sitten ystävän kanssa naurettiin eilen ihan hulluna, kun toinen näki sielujensa silmin meikäläisen paniikissa siellä suihkutiloissa.

Joten ei ole helppoa ei, aina on jotain hävettävää ja nuorilla vasta mukamas onkin. Juurikin tuo nuoruuden tarina virkistää muistia siinä määrin, miten valtavan isosti sitä nuorena vasta häpesikin kaikkea vaikka osaan vieläkin hävetä ihan liikaa.

Eiköhän nuo näppylät poistu, kun hormoni asiat tasoittuu ja pömppömassussa on asunut kaksi lasta ja tätä massua on ylpeydellä kannettu. Joten ihan ansaittu massu.

Soffatyynyjen polttaminen ei ollut edes minun vika, mutta silti otin vastuun toisen häpeästä ja tämä toinen muistaakseni miehiseen tyyliin, ei edes tuntenut häpeää.

Onko teillä vastaavia häpeällisiä tarinoita kerrottavana tai tarinoita onnistumista sellaisten asioiden suhteen, joihin ette olisi ikinä uskoneet pystyvänne?

Iloista viikonloppua kaikille. <3