Missä ovat Mörri ja Pörri ja lapsuuden nostalgiointia!
Ihmismieli on merkillinen, sillä eilisellä kävelylenkillä ukkelin kanssa, mieleeni pulpahti näky Mörristä ja Pörristä. Sydänalaa hieman riipaisi, missä ovat Mörri ja Pörri ja minne oikein matkasivat, jonnekin kaukomaille, vai jotain toista tyttöä ihastuttamaan vai pehmolelujen tutisuttavimpaan pelkopaikkaan kaatopaikalle… Ajatus kaatopaikasta vallan puistattaa..
 |
| Tiedän missä Herra Karhunen on, mummin ja vaarin mökillä Sipoossa. |
Näitä kaikkia eilen ukkelille lenkillä voivottelin, että yhtenä lapsuuden viattomana päivänä ihmettelin missä Mörri ja Pörri ovat ja mummi vastasi, että ne katosivat. Uskoin mummia tietenkin ja muistan valtaisan hämmennyksen ja saan vieläkin samaisen hyytävän pelon tunteen nousemaan pintaan, tuon kysymysmerkin huulille ”mutta minne”?
Mies siinä sitten hieman naurussasuin tuumi, että ”on sinulla paljon traumoja”, sillä kyllä mies tietää mistä on kyse, olihan hänelläkin lapsuudessa ”Ihana Tuunu” eli rakas tyyny, jonka pesukoneessakin pyörimistä mieheni oli huolissaan seurannut ja valvonut, että Tuunu tuli koneen riepoittelun jälkeen ehjänä ulos.
 |
| Ukkelin ihana Tuunu aina mukana <3 |
Mörri oli erään henkilön itse tekemä pehmeä valtava nalle, ruskea, jolla oli luppakorvat ja pandamaisen isot ruskeat silmät. Mörri oli ensimmäinen ja se kaikkein rakkain. Pörri tuli pukin tuomana ja oli valtavan iso keltainen pehmonalle. Pörri ei ihan saavuttanut Mörrin etuoikeutettua asemaa, mutta kaverusten ystävyys oli kiistaton. Eli hyvää tässä kaikessa on se, että lähtivät mummin mukaan seikkailulle maailman ääriin yhdessä…
 |
| Isovaari Walter ja Herra Karhunen |
Omalla tyttärellä on maailman rakkain Panduliini, joka on ollut alle vuoden ikäisestä se kaikista rakkain ja joka kainalossa Sofia nukkuu vieläkin, miltei kohta 10-vuotiaana. Toivon, että Sofia ymmärtää Panduliinin arvon, eikä hävitä tahi hukkaa sitä ikinä. Panduliini on ollut aina lohtuna, kuten Mörri ja Pörri olivat minulle.
 |
| Tiedän missä paras lapsuuden ystäväni on, esikoiseni kummina ja näimme kaksi viikkoa sitten.
Pontus ja Tjalle koirulit ovat koirien taivaassa. Tai luulen, että Pontus on uudelleen syntynyt Samuna.. |
Siksi eilisen lenkkikeskustelun jälkeen mieltä hieman alkoi surettamaan ja kaivelemaan, minnehän Mörri ja Pörri oikeasti päätyivät? Jos olet nähnyt Mörriä tai Pörriä niin vinkkaathan minulle, saavat jäädä sinne missä heillä jo hyvä, mutta olisi mukavaa kuulla, mitä lapsuuteni rakkaimmille pehmoille kuuluu?
Asiaan liittyy muuten suurta salaperäisyyden ja pelkojen siivittämää tunnetta, sillä voisinhan minä kilauttaa mummille ja kysyä, minne toiset katosivat, mutta en uskalla, sillä se kaatopaikka ajatus, se pelottaa… Josko kuitenkin se pahin on tapahtunut. Mieluiten visioin Mörrin ja Pörrin Australian serkun kainaloon, Koalojen ja Kengujen kaveruuden ympäröiminä, istuskelevan biitsillä ja katsellen auringon laskua krokotiilien ja haiden pomppiessa horisontissa.
Olisi hauskaa kuulla, teidän lapsuuden rakkaimmasta lelusta, oli se mikä tahansa ja onko se vielä tallella ja jos saikin uuden elämän, niin missä? Pulpahti mieleen vielä, että sain parikymppisenä ympäri maailmaa postikortteja, joissa ei lukenut mitään muuta, kuin ”terveisin salainen ihailija”, kortit tulivat aivan varmasti Mörriltä ja Pörriltä, nyt sen hoksasin!
 |
| Kyllä ennen vanhaan lumikin oli niin erilaista, jotenkin runsaampaa, eikä niin kylmää. 😉 |
Iloa tiistaihin, nyt on lumista ja valoisaa ja mielikin kirkastuu huolimatta Mörrin ja Pörrin vuosien vaitiolosta ja salaisista seikkailuista ja hih missähän se mieheni Ihana Tuunu on?
