Avainsana: mummovuosi

Kuka hullu loi naisen?

Viimeiset pari kuukautta olen ollut pyörryksissä, nimittäin hormonimyrskyjen tornadossa. Kirjoittelin mummovuosikriiseilystä täällä ja tuumin tuolloin, että niinkö se nyt on, että olen saavuttanut naiseuden maailmanlopun ja hormonimyrskyjen osalta se oli tässä. Koskaanhan ei pidä nielaista ennen, kuin tipahtaa, mutta naislääkärin jo kaksi vuotta sitten sanoessa, että ”munasarjani ovat kuin rusinat ja tokkopa noista enää mitään tulee”, päättelin luonnollisesti, että se oli varmaan tässä, eikä nainen voi näin ollen enää muutakaan munasarjoiltaan odottaa, kyllähän lääkärit varsinkin läpivalaisulaitteillaan kaiken tietää?

Koska ihminen on kuitenkin utelias olento ja järkikin sen sanoo, miksi enää napsia hormoneja eli minipilsuja, jos omaa hormonalista toimintaa ei ole enää lainkaan ja niinpä minä sitten lopetin ne minipilsut, utealiaan kokeellisena ja myöskin naiseuteni luovuttaneena. Eipä aikakaan, kun löysin itseni tilanteesta, että munasarjoistani on vielä moneksi ja ettei ne mitkään maahan läntätyt rusinat ole, vaan ihan kypsät viinirypäleet vieläkin. Niinhän ne sieltä tulla tupsahti, tiedättekö kyllä mitkä ja toiseenkin kertaan ja en päässytkään toteamaan, että mummovuodet ovat jo alkaneet, vaan pikemminkin, että meikäläisellähän on sitten molemmat!

On kuukkelssonit ja on mummovuodet eli ihan yhtä naiseuden juhlaa sanonko! Hirveän hämäävää tälläinen monitahoinen myrsky ja kun ei tiedä mitä syyttää ja milloin syyttää ja päällä on alati joku hormonaalinen tilanne. Mikä radikaalisti muuttui jätettyäni minipillerit, oli se perin ikävä seikka, että iski aivan järkyttävä makeanhimo! Olen laivareissujen kautta tuutannut itseeni Tobleronen huippuja huippujen perään ja huomannut, että nyt ollaan taas siinä veneessä, että hormonit vie venettä, eikä nainen ohjaa tätä laivaa milläänkään ilveellä. Makeanhimon nimittäin olin saanut joltisenkin talttumaan aloitettuani muutama vuosi sitten pilsujen syönnin ja nyt makeanhimo on kuin suuri lohikäärmeen suu, joka haluaa ahmia kaikki maailman sukulaatit loputtoman ahnaaseen kituseensa.

Hyvin hämmentävää on, etten tässä uudessa monikerroksisessa tilanteessa ole löytänyt oikein paikkaani naisena. En kuulu oikein mihinkään lokeroon. Voin jakaa autuaasti kuumien aallon ja parrankasvun iloja edelleenkin kaikkien mummokuumeissa viruvien kanssa ja voin jakaa kaiken menstruaalisen kiukun ja migreenin riuduttaman pääkoppani, kaikkein kukkeimpienkin naisten kanssa. Mutta kun nainen kaipaa luonnollisesti ydinkuuluvuutta, sitä että  junttaantuu johonkin joukkoon, niin olen hämääntynyt, että kroppani kuuluu nyt vähän joka viidakkoon. Kroppani on vähän niin kuin petturi, joka yrittää mielistellä seurassa, kuin seurassa, kuitenkaan oikein kuulumatta mihinkään naisjengiin.
Mielestäni on myös äiti maalta, avaruusolentojen esi-isältäni tai kuka lie elämän on keksinyt, aika perusteellisen laidatonta, että naisen tulee kärsimän miltei koko elämän ja ennen kuin tämä kroppa lopullisesti rapistuu, joutuu kroppa vielä monitahoiseen venytykseen ja kärsii ihan vallan kaikista hormonaalisista vaivoista. Vaikka parrankasvua ei voi enää peruuttaa, koska siellä se parta on, niin ehkä se nyt hetken se kasvukin pysyy vähän maltillisempana, kun tulikin nämä uudet hormonikäänteet, jotain valoa tästä hämmentävästä tilanteestakin tulee löytää. 

Pahiten kuitenkin ehkä siepoo tämä  villiintynyt makeanhimo, joka on tehnyt sen, että aamuni ja iltanikin päättää makea suupala. Nyt kuitenkin kun olen tässä tunnistanut ongelman, olen keksinyt oivallisen ratkaisun ainakin tähän yhteen asiaan eli syökää naiset pahaa suklaata makeanhimoon, sillä sitä tunnetustihan ei voi syödä kuin sen yhden, pahimmassa hädässä kahden palasen verran. 

Tänä jouluna vastaanotan riemulla suklaarasioiden ne öklöimmätkin konvehdit, jopa ne, jotka ovat ottaneet suklaaiholleen hieman kylmää ja kuultavat valkoisuuttaan. Sulatan kurkustani alas, myös ne ananas-ja kirsikkakonvehdit, kaikki ne, jotka normaalisti jäivät menneinä vuosina rasioissa poloisena viimeiseksi ja jotka aiemmin söi vain meidän roskakori. 

Nyt nautin ja tyydytän makeanhimoni vain kaikkein pahalaisimmalla namusilla ja öklöönnyn pahojen suklaiden pyöriessä poskissani ja vain hippusen makua joutuessa makunystyröilleni. Otan myös toisen apukeinon käyttööni ja pesen alvariinsa hampaita, hampaiden pesun jälkeenhän kaikki maistuu vietävän pahalta. Ei oikeastaan taidan truutata hammastahnaa kaikissa makeanhimotustilanteissa suoraan suuhuni ja siihen perään ananaskonvehti, niin johan lähtee makeanhimo kerralla. Alan kantaa hammastahnaa mukanani käsilaukussa, jotta voin kaikissa notkuvissa pöydissä pusertaa ensin hammastahnaa vähän suuhuni ja näin kieltäytyä suorastaan aika monenlaisistakin herkkujen kirjoista. 

Näin selviän voittajana ja peittoan myös tuon pahimman pedon, joulun vuolaat herkkupöydät suklaarasioineen. Toisekseen voisin kenties kaikilla laihdutusfarmeille myydä juuri kiitolaukkaa aikomani patentoidun ideani, ”Syökää pahaa suklaata ja hammastahnaa, niin siihen loppuu makeanhimo tai saat rahasi takaisin.” Kohtahan olen kääntänyt tämän uudistuneen hormonalisen tilanteeni, maailman valloitukseen ja miljoonat jo viuhuu silmieni edessä. Tämähän on ideana, kuin  pahan makuinen ”Kynneli”, jota laitettiin lapsena kynsilleni, jotta en pureskelisi kynsiäni. Voin myös toteuttaa omat sukulaatirasiat laihduttajille ja rasioissa olisi vain ananas-ja kirsikkakonvehteja ja kannessa voisi lukea ”Syö yksi ja laihduta kaksi (kg)”.

Eli näin ikään nainen ottaa hormonit haltuunsa ja nuo rusinoista viinirypäleiksi muuttuneet munasarjansa, tästähän tulikin iloinen päivä.

Miten siellä, kärsittekö sekä että tilanteesta, mummokuumeista ja niistä hmmm. kun sitä sanaa ei haluaa ääneen sanoa, ok noh puolukkapäivistä? Miten taltutatte makeanhimon, kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan, voihan sitä joskus löytää meinaan itsensä tilanteesta, ettei käsillä ole pahoja konvehteja, eikä hammastahnaa ja silmien edessä siintää vain notkuvat herkkupöydät.

Iloista lauantaita kaikille, terkuin hämmentynyt hormonimyrskyistä hormonittomuuteen ees sun taas vaeltava naisen riepu. 


*Kaikki nämä ja paljon muuta olen todistetusti syönyt kahden viime kuukauden aikana. Pyydän myös anteeksi kaikkia hammastahnaa, ananas-ja kirsikkakonvehteja rakastavilta, lupaan tuunata teille omat suklaarasiat, joissa on teidän omat sukulaati inhokit, olkootkin ne vaikka omia lemppareitani maitosuklaata, pähkinänougata yms.