Se on ikäkriisiä sittenkin!
Tähän samaan myös liittyy pettymys itseäni kohtaan, olen aina ajatellut olevani aito, aidoin minä, mutta nyt olen oivaltanut, että liikaa muiden ihmisten tunnetiloja vahdatessani on ollut mahdotonta vapautuneesti antaa sen aidon minuuden kukkia. Olen joutunut kysymään itseltäni, olenko sittenkään ollut niin aito, kuin kuvittelin olevani. Tämä on se seikka joka pelottaa kaikkein eniten, sillä olen rakentanut identiteettini tiettyjen omien mielikuvieni varaan ja mitä jos en olekaan ollut sellainen, kuin luulin olevani. Miten tästä selviää, joudunko rakentamaan minuuteni aivan uudelleen, repimään kaiken alas, jotta löydän itseni ja oman tahtoni ja voimani.