Mutsit ei ymmärrä teinejä-miksi mutsit ragee?
Eilen kirjoittelin täällä blogin puolella luopumisen tuskasta, kun lapsi kasvaa, itsenäistyy ja irtautuu äiti-ja lapsi symbioosista. Kyseessähän on luonnon normaali kulku ja hyvin muistan vielä oman murrosiän ja miten rankalta ja toivottomalta elämä ja elämän tuomat haasteet välillä tuntui.
En ehkä ollut ns. teinipissis, vaan pikemminkin hieman ujo ja pelokas, mutta kodin suojaisassa huomassa, olin varmasti mummilleni ajoittain suorastaan raivostuttava murkku. Muistan hyvin erilaisia tilanteita, kun mummi tuli käskemään laittaa musiikkia pienemmälle ja kasettisoittimestani soi silloin peräti Vivaldin Neljä vuodenaikaa. Muistan miten päättömältä kaikki säännöt, velvollisuudet ja liian aikaiset heräämiset tuntui, talon säännöt jotka kahlitsi omaa kasvuani itsenäiseksi olennoksi.
Pidän sanonnasta, ”ettei taloon mahdu kahta emäntää”, sillä se on aika pitkälle totta. Kun kaksi tahdonvoimaista naista elää saman katon alla ja molemmilla on hieman erilaiset ajatukset säännöistä, väkisinkin syntyy klikkejä.
Omalla kohdalla 14-15-vuotiaana elin pahinta murrosikää ja silloin mummini tuntui mittaamattoman ärsyttävältä. Tilanne alkoi helpottamaan 16-vuotiaana, pahimmat hormonihöyryt olin päästänyt ulos, jopa heittänyt mummia perunaleivoksella, koska yritettiin pakottaa kesämökille, jonne en enää halunnut mennä. Oli poikaystävä ja kaikki ja elin siinä hetkessä. Viikonloppu mökillä tuntui ikuisuudelta.
Lopullisesti välit muuttuivat täysin normaaleiksi muutettuani kotoa ja muistan miten kävin kilauttamassa mummille puhelinkioskistakin, ensimmäisenä iltana, kun olin muuttanut pois. Muistan muuttopäivänä mummin sanat, kun mummi törkkäsi vielä viherkasvin kainaloon ja seisoin hississä viherkasvi kainalossa hissin mennessä alas ja mummi huusi perään ”kyllä sinä lirissä tulet olemaan”.
Meillä vanhemmilla on ääretön huoli, kantaako elämä ja näemme lapsemme aina niinä pieninä pellavapäinä. Jopa omahyväisesti hieman kuvittelemme, ettei ne muksut kotoa muuttaessa varmaan millään pärjää, vaikka tuon ajatuksen takana piilee vain mittaamaton huoli lapsista. Tietoisuus siitä, että tiedämme miten kovaa ja pettymyksiä täynnä elämä pahimmillaan on, miten paljon sydänsurua elämään mahtuu ja yhtäkkiä emme saa enää olla puhaltamassa ”pipejä” lapsemme kipupisteisä pois.
Maijun kanssa me kaksi mummokuumeista päästimme sisäiset teinimme ulos, muistelimme omaa murrosikää ja miten vahvana oli tunne ettei mutsi/mummi tajuu mitään”. Samalla halusimme ymmärtää koko ympyrän, eli äitiyden ja nuoruuden rankkuuden ja kaikki ne tunteet mitä siihen kuuluu. Miten teiniä hormonit vie ja mutsi on niin juntti, niin juntti. Miten vanhempaa taas koskee, kun lapsi irrottautuu, eikä pidä äitiään minään. Miten kaikki lapsen sanat ”mee nyt siitä ja älä jaksa jne” kirpaisee ja miten on vaan pakko muistella omaa teiniyttään, miten ärsyttävä sitä itsekin oli. Ympyrä on sulkeutunut, kunnes se aukeaa uudelleen ja omista lapsista tulee vanhempia. Oikeastaan vasta silloin voi helpommin aueta täydellinen ymmärrys vanhempiaan kohtaan, miten rankkaa työtä vanhemmuus onkaan ja miten ne vanhemmat onkin loppupeleissä ihan yes.
Alla täysin kuvitteellinen ja kieli poskella tehty video sukupolvien välisestä kuilusta, murrosiän ja vanhemmuuden rankkuudesta ja ristiriidoista ja lopulta myönnytys, että mutsi on aika kiva kuitenkin, heh kun se on hiljaa tai nukkuu. 😉
Tämä postaus oikeastaan on osa 2, eiliseen. Vilpitön asettuminen teini-iän maailmaan, itsenäistymiseen ja siihen, miten murrosikää siivittää oman itsensä peilaaminen erilaisiin kauneusihanteisiin ja sometulvaan. Voisinpa jopa väittää, että tämän päivän teineillä on rankempaa, kuin itsellä oli aikanaan. Kenties me vanhemmat olemme hieman ymmärtäväisempiä, eikä ns. suurta sukupolven kuilua ole, mutta onko se sitten edes hyvä asia vai ei, että lapsia kohdellaan tänä päivänä enemmän silkkihansikkain.
Sana on vapaa, kaikkea maan ja taivaan väliltä, murkkuudesta, vanhemmuudesta, oman murkkuiän toilailuista ym. olisi vertaistuellisesti kiva kuulla. Terkuin nyt kahden esimurkun äiti, jonka pesästä on lentänyt kaksi mahtavaa aikuista lasta jo pois. Kaksi takana ja kaksi edessä. 😉 Mukavaa torstaita kaikille. <3
